”Enemmän aikaa Maxin kanssa”, Ystävä, maaliskuu 2024, sivu 42.
Lukijan kirjoitus
Enemmän aikaa Maxin kanssa
Kerran leiriydyimme rannalla perheeni, muutamien ystävieni ja koirani Maxin kanssa. Uimme ja leikimme koko päivän. Sitten katselimme ilotulituksia, kun tuli pimeä. Meillä kaikilla oli mahtavaa.
Kun ilotulitukset päättyivät, etsin Maxia. Mutta se oli poissa! Hätäännyin ja huusin, että Max oli kadonnut. Kun kyyneleet valuivat poskiani pitkin, me kaikki etsimme sitä metsästä. Tunsin pienen äänen kehottavan minua rukoilemaan, joten tein niin. Mutta koko kehoni tuntui vetelältä kuin nuudelit, ja pelkäsin Maxin puolesta.
Emme löytäneet Maxia, joten patikoimme takaisin teltallemme. Rukoilin jatkuvasti mielessäni, mutta aloin menettää toivoa. Itkin itseni uneen.
Muutamaa tuntia myöhemmin vanhempani ravistelivat minut hereille. Max istui siinä vieressäni! Vanhempani olivat kuulleet Maxin kaulapannan kilinän telttamme ulkopuolelta. Pitelin Maxia tiukasti ja kiitin hiljaa Jumalaa siitä, että Hän vastasi rukouksiini.
Kolme vuotta myöhemmin Max loukkasi selkänsä ja kärsi paljon kipuja. Koirani ei voinut parantua, joten meidän oli hyvästeltävä. Taivaallinen Isä lohdutti minua ja antoi minulle rauhaa. Pyhä Henki muistutti minulle, että olimme melkein menettäneet Maxin kolme vuotta sitten, mutta Jumala auttoi meitä löytämään sen. Olen kiitollinen siitä, että Hän antoi meille enemmän aikaa rakastaa Maxia.
Tiedän, että Jumala vastaa rukouksiin ja antaa lohtua koettelemuksissa. Jeesuksen Kristuksen sovitus on jokaista varten. Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä Jeesus Kristus ja taivaallinen Isä ovat tehneet perheeni ja minun hyväksi.
Kuvitus Camarie Brunson