”Mielenterveyden häiriöt: sinä voit auttaa”, Nuorten voimaksi, elokuu 2021, s. 2–5.
Mielenterveyden häiriöt: sinä voit auttaa
Saattaa olla, että tunnet jonkun, joka kärsii mielenterveyden häiriöstä. Tässä artikkelissa kolme henkilöä kertoo, miten muut auttoivat heitä selviytymään.
Kuvitus Yukai Du
Meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä – ja toisinaan todella huonoja päiviä. Kuvittele, miltä tuntuisi, jos sinulla ei olisi mitään muuta kuin huonoja päiviä ja jos ympärilläsi leijuisi jatkuvasti ikävien tunteiden ”musta pilvi”, josta et pääsisi millään eroon.
Mielenterveyden häiriön kanssa eläminen voi tuntua samanlaiselta. Erään arvion mukaan joka neljäs ihminen maailmassa kokee mielenterveyden häiriön jossakin vaiheessa elämäänsä.1
Se tarkoittaa, että sinä tai joku tuttusi saattaa tällä hetkellä olla siinä tilanteessa.
Mielenterveyden häiriö ei tarkoita, että ihminen olisi rikki. Sen sijaan mielenterveyden häiriöitä tulisi lähestyä kuten mitä tahansa terveysongelmia. Mielenterveyden häiriön kokeminen voi olla hyvin raskasta. Mielenterveyden häiriön seurauksena ihminen saattaa tuntea olevansa eristyksissä, mikä voi estää häntä hakemasta apua. Tämä voi johtaa viestinnän ja yhteydenpidon puutteeseen ja lopulta ihmissuhteiden katkeamiseen. Se tekee tilanteesta vielä vaikeamman niin sairaudesta kärsivälle itselleen kuin ystäville ja perheenjäsenille, jotka haluaisivat auttaa.
Seuraavassa kolme mielenterveyden häiriön kokenutta henkilöä kertoo omista kokemuksistaan. He kertovat, mitä he itse tekivät ja mitä muut tekivät auttaakseen heitä toipumisen polulle. Jokainen kokemus on aina ainutlaatuinen, mutta nämä kertomukset voivat tarjota oivalluksia ja neuvoja.
Mielialahäiriöt (masennus / kaksisuuntainen mielialahäiriö)
Miltä sinusta tuntui sairauden aikana?
”Minulla on eriasteisia masennuskausia, ja kun olen todella alamaissa, en halua tehdä mitään. Joskus vain istun sohvalla ja katson TV:tä, mutta en oikeastaan edes katso sitä vaan tuijotan. Lopulta minulle tulee tunne, että muut eivät halua tehdä kanssani mitään, ja uskon aidosti, että kenenkään ei pitäisi tehdä kanssani mitään, kun olen siinä tilassa. Motivaationi on nollassa. En missään vaiheessa ajatellut, että olin masentunut tai että se vaikutti elämääni niin voimakkaasti, ennen kuin sain apua.”
Mikä auttoi sinua?
”Se auttaa, että joku pitää yhteyttä säännöllisesti. Koen, että minua auttaa, kun minulla on joku, joka haluaa kuunnella minua. Toisen ei tarvitse edes välttämättä käsittää sitä, mitä sanon, mutta tuntuu hyvältä, että joku ottaa turhautumiseni ja ajatukseni todesta.
Alakuloisuuden tunteesta irrottautuminen vaati pitkälti sitä, että päätin irrottautua siitä. Minun piti päättää, halusinko auttaa itseäni vai olla allapäin. Lääkitykseni auttoi, mutta myös se auttaa, että lähtee ulos ihmisten pariin – ihan vain kuntosalille lähteminen voi saada minut paremmalle tuulelle. Vaikeinta oli tiedostaa, että minulla oli sairaus, ja myöntää se jollekulle.”
Ahdistus
Miltä sinusta tuntui, kun olit ahdistunut?
”Ahdistuneena minusta tuntui, että aivoni käyvät ylikierroksilla enkä pysty selviämään mistään. Tunsin olevani kaaoksessa, ja minun oli vaikea saada otetta elämästä ja kunkin päivän tehtävistä. Tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja ajattelin, että kukaan ei tiedä, miltä minusta tuntuu. Vaikeinta minulle oli jatkuva tarve verrata itseäni muihin. Kielsin pitkään kärsiväni ahdistuksesta, kunnes tein ahdistuneisuustestin lääkärin vastaanotolla.”
Mikä auttoi sinua?
”Aidot ihmissuhteet auttoivat minut ahdistuksen yli. Kun aloin avautua muille, he kuuntelivat ja auttoivat minua ymmärtämään iankaikkiset mahdollisuuteni. He saivat minut ajattelemaan jotakin muuta kuin niitä ylivoimaisilta tuntuvia asioita, jotka lopulta eivät olleet niin tärkeitä.
Jokainen on varmasti erilainen, mutta minun piti saada asiani järjestykseen, jotta voisin auttaa itseäni. Ihan vain se, että suunnittelin päivittäiset askareeni, auttoi minua kokemaan, että selviän päivästä. Minä myös rukoilin paljon. Taivaallinen Isä auttoi minua oivaltamaan, että minun täytyy lopettaa sosiaalisen median käyttö joksikin aikaa, koska vertailin elämääni kaikkien muiden elämään ja se puolestaan aiheutti minulle ahdistusta. Se auttoi paljon.”
Syömishäiriöt
Miltä sinusta tuntui sairauden aikana?
”Minulle syömishäiriö on yhtä lailla fyysinen kuin psyykkinen tila. Kun syömishäiriöni oli pahimmillaan, ruoka tuntui menettäneen makunsa. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi halunnut syödä. En vain pystynyt fyysisesti syömään. Kurkussani oli jatkuvasti pala, joka esti minua nielemästä mitään.
Tunsin olevani yksin ja ansassa. Koin, ettei kukaan voinut mitenkään ymmärtää, miksi en pystynyt syömään riittävää määrää ruokaa. Olin aivan yksin syömishäiriöni kanssa. Lopulta oivalsin, että syömishäiriö oli keino käsitellä monia elämässäni tapahtuneita asioita. Koin, että ainoa asia, jota saatoin hallita elämässäni, oli se, mitä laitoin (tai pikemminkin mitä en laittanut) suuhuni.”
Mikä auttoi sinua?
”Minulla oli ystävä, joka otti asian puheeksi varmaankin Hengen innoittamana. Erään kerran jutellessamme hän kertoi huomanneensa oudot syömätottumukseni: että söin pikkuruisia suupaloja ja jätin aterioita väliin ja niin edelleen. Vaikka se keskustelu ei sillä hetkellä saanut minua hakemaan tarvitsemaani apua, se avasi mahdollisuuden sille, että pystyin viimein hyväksymään todeksi, että minulla oli syömishäiriö ja minun piti hakea apua.
Aloin harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja rukoilla keskittyneemmin. Kerroin syömishäiriöstä lähimmille perheenjäsenilleni. Liikunta auttoi minua selvittämään ajatuksiani, ja käymäni avoimet keskustelut auttoivat minua ratkomaan taustalla piileviä ongelmia. Se oli pitkä prosessi, mutta nyt voin lopultakin sanoa, että lempiruokani on jälleen pitsa!”