”’Viisi tapaa pysyä polulla’”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2023.
Viisi tapaa pysyä polulla
Jeesus Kristus viitoitti polun ja johtaa tiellä taivaalliseen kotiimme.
Vanhin Dale G. Renlund vieraili Natalissa Brasiliassa marraskuussa 2016.
Useita vuosia sitten perheeni ja minä patikoimme pitkin vuoristopolkua Islannissa nähdäksemme kuuluisan vesiputouksen. Emme olleet koskaan olleet sillä vuorella. Olimme epävarmoja reitistä emmekä olleet kokeneita patikoijia.
Katselimme, kun muut lähtivät polulle, ja seurasimme perässä. Pian he olivat poissa näkyvistä, ja niin oli reittikin! Katsoimme tarkoin ja huomasimme tarkoituksella asetettuja kivikasoja, jotka viitoittivat vesiputoukselle johtavan polun. Huomasimme myös polun lähellä mättäitä, joissa kasvoi valkoista, pörröistä tupasvillaa.1 Jos astuimme tupasvillamättäälle, kenkämme tulivat aina mutaisiksi ja täyttyivät vedellä.
Saimme tietää, että suolla kasvavat tupasvillamättäät viitoittivat polkua, jota emme halunneet kulkea. Opimme luottamaan siihen, että kivikasojen seuraaminen johtaisi meidät vesiputoukselle.
Reitti ei ollut helppo, mutta pysyimme sinnikkäinä kiinnittäen tarkoin huomiota kivikasoihin ja välttäen tupasvillamättäitä. Viimein saavuimme upealle vesiputoukselle ja nautimme vuorenhuipulta avautuvasta näkymästä ja virvoittavasta vedestä.
Kun patikoimme alas vuorta, näimme, että kivikasat olivat auttaneet meitä välttämään syviä vesilammikoita ja jyrkkiä kallioita, joita emme olleet huomanneet aiemmin. Olimme kiitollisia siitä, että nuo kivikasat johdattivat meidät turvallisesti tavoitteeseemme.
Matkallamme taivaalliseen kotiimme polulla voi olla vaikea suunnistaa. Onneksi Jeesus Kristus on viitoittanut meille polun ja johtaa kulkuamme2. Kun tutkimme Hänen elämäänsä ja opetuksiaan, saamme tietää, kuinka Hän suunnisti kuolevaisuudessa ja antoi meille vertauskuvallisia kivikasoja, joita seurata. Kun seuraamme noita kivikasoja ja teemme sitä, mitä Jeesus teki, me voimme luottavaisina päästä määränpäähämme.
1. kivikasa Tiedä, kuka olet
Kuvitus Bryan Beach
Jeesus Kristus oppi varttuessaan ja tuli tietämään, kuka Hän on (ks. Luuk. 2:49). Luottaen identiteettiinsä Hän pystyi julistamaan, että Hän oli Messias, josta profeetat olivat puhuneet (ks. JSR Matt. 4:18; Joh. 4:25–26).
Perustavanlaatuisen tärkeä kivikasa on tietomme siitä, keitä me olemme. Tärkein identiteettimme on se, että olemme Jumalan lapsia riippumatta siitä, kuinka muuten päätämme identifioida itsemme. Jos emme löydä tätä kivikasaa, saatamme eksyä polulta ja päätyä tupasvillamättäille.
2. kivikasa Opi tuntemaan taivaallisen Isän tahto
Jeesus Kristus pyrki tuntemaan Isänsä tahdon. Kasteen jälkeen ”Henki johdatti Jeesuksen autiomaahan olemaan Jumalan kanssa”. Siellä Hän paastosi ja oli Jumalan kanssa (ks. JSR Matt. 4:1–2, kursivointi lisätty). Hän oppi Isänsä tahdon, jotta ei olisi epäilystäkään siitä, mitä Jumala halusi Häneltä. Jumalan tahdon oppiminen on kivikasa, jonka Jeesus on jättänyt meitä varten.
Me opimme meitä koskevan Jumalan tahdon pyhistä kirjoituksista, elävien profeettojen sanoista ja Pyhän Hengen kuiskauksista. Mutta meidän pitää myös olla yhteydessä Jumalaan rukouksessa, kuten Jeesus teki. Se, että tiedämme todellisen suhteemme Jumalaan – että Hän on Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan – tekee rukouksesta luontevan (ks. Matt. 7:7–11). Tämän suhteen unohtamisesta seuraa rukoukseen vaikeuksia.
3. kivikasa Oman tahtomme sovittaminen taivaallisen Isän tahtoon
Jeesus Kristus sovitti tahtonsa Isänsä tahtoon (ks. Joh. 6:38). Meidän tahtomme sovittaminen Jumalan tahtoon on jälleen yksi kivikasa, jonka Jeesus jätti viitoittamaan polun.
Meidän pitää tunnollisesti sovittaa oma tahtomme taivaallisen Isämme tahtoon. Rukous on yksi tapa tehdä niin. Rukouksen tarkoituksena ei ole muuttaa Jumalan tahtoa vaan auttaa meitä oppimaan Hänen tahtonsa ja hyväksymään se.
4. kivikasa Liittojen solmiminen Jumalan kanssa ja niiden pitäminen
Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Lähtekää minun mukaani” (Matt. 4:19). Me teemme niin osoittamalla uskoa Häneen, tekemällä parannuksen, ottamalla kasteen Hänen nimeensä ja ottamalla vastaan Pyhän Hengen. Kasteessa me teemme liiton eli lupaamme pitää käskyt sekä solmia lisää liittoja Jumalan kanssa ja pitää ne. Jokainen liitto on kivikasa liittopolulla, joka johtaa Kristuksen luo.
Vaelluksellamme perheeni ja minä olimme vapaita valitsemaan erilaisen polun vuoren huipulle, mutta se polku ei ehkä olisi johtanut – eikä todennäköisesti olisikaan johtanut – vesiputoukselle. Olisimme luultavasti juuttuneet mutaan, vaaralliset kalliot olisivat estäneet kulkuamme, tai olisimme väsymyksen vuoksi antaneet periksi. Polulla pysyminen tarjosi suorimman ja varmimman reitin määränpäähämme.
Me emme voi luoda omaa polkuamme ja odottaa Jumalan lupaamia tuloksia (ks. Matt. 7:24–27). Me olemme vapaita valitsemaan oman polkumme, mutta me emme voi valita seurauksia, joita aiheutuu siitä, kun emme seuraa Jumalan ilmoittamaa polkua. Me emme voi kompastua jyrkänteeltä ja päättää olla putoamatta.
5. kivikasa Kestäminen loppuun asti
Sovituksellaan Jeesus Kristus päätti työn, jonka Jumala antoi Hänen tehtäväkseen (ks. Joh. 17:4). Kestäminen loppuun asti ja työmme päättäminen on välttämätön kivikasa, jota seuraamalla saavumme haluamaamme määränpäähän.
Ellemme ymmärrä, mitä Vapahtaja sai aikaan, meillä on jaloissamme likomärät, kuraiset kengät, koska emme koskaan tunteneet Häntä emmekä koskaan liittyneet mukaan Hänen työhönsä (ks. Joseph Smithin raamatunkäännös, LDS Bible, Matthew 7:23).
Jeesus Kristus tiesi, kuka Hän oli. Hän tiesi tahtonsa ja sovitti sen Isänsä tahtoon. Hän teki liittoja Jumalan kanssa ja piti ne. Hän kesti loppuun asti. Niin tekemällä Hän on viitoittanut tien ja näyttänyt meille tietä. Tehtävämme on seurata Häntä ja Hänen asettamiaan kivikasoja paitsi ollessamme täällä maan päällä myös läpi iankaikkisuuden.3 Silloin me perimme kaiken, mitä taivaallisella Isällä on (ks. Joseph Smithin raamatunkäännös, LDS Bible, John 3:36).