”Hän teki minusta ihmisten kalastajan”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2023.
Hän teki minusta ihmisten kalastajan
Colby Merryman Topshamista Mainesta Yhdysvalloista on hummerien ja ihmisten kalastaja.
Colbyn varhaisista teinivuosista alkaen herätyskello soi joka aamu neljältä, jolloin hänen oli noustava ylös ehtiäkseen veneelle aamuviiteen mennessä. Colby on nimittäin kolmannen polven hummerinpyytäjä Mainesta Yhdysvalloista. Hänen oli oltava vesillä isänsä kanssa aamuviiteen mennessä, jotta heidän hummerinpyyntinsä onnistuisi.
Hummerinpyytäjät
Colbyn oli käytettävä paljon aikaa ja tehtävä lujasti töitä saadakseen oman hummerinpyyntiluvan. Häneltä meni muutaman vuoden aikana 200 päivää ja 1 000 tuntia koulutukseen vesillä. Hänen oli opittava hummerinpyyntialusten käsittelyä ja navigointia, ja hän tutki myös alan turvallisuusmääräyksiä ja -sääntöjä.
Hän sanoo: ”Olin kuusivuotias, kun isä vei minut kalastamaan ensimmäistä kertaa. Jo sen ikäisenä sain tehtäväkseni ’sitoa’ hummerit eli kiinnittää hummerien sakset vahvoilla kumilenkeillä.”
Kun Colby täytti 14 vuotta, hänen isänsä palkkasi hänet perämieheksi, ja 15-vuotiaana Colby osti oman kalastusveneensä. Hän opetteli myös pienkonemekaniikkaa ja puusepäntöitä, jotka valmistivat häntä toimimaan hummerinpyyntialalla.
Hummerinpyytäjänä oleminen on ollut hauska ja opettavainen osa Colbyn elämää. Se on opettanut häntä hallitsemaan omaa venettään ja olemaan vastuussa päätöksistään niin vesillä kuin maissakin. ”Hummerinpyynti on kovaa fyysistä työtä, ja se voi olla vaarallista”, hän sanoo.
Hänen isänsä opettamat turvallisuussäännöt suojelevat häntä fyysisesti, aivan kuten Herran käskyt suojelevat häntä hengellisesti. Jos he tekevät lujasti töitä ja pysyvät turvassa läpi hummerinpyyntiajan, suku kokoontuu kesäisin hummerijuhliin juhlistamaan suvun hummerinpyyntiperinteitä.
Kalastaja nimeää usein veneensä jonkun elämässään tärkeän naisen mukaan. Colby antoi veneelleen nimen ”Angelica Jewel” kahden siskonsa mukaan. Myöhemmin hän myi veneensä, autonsa ja välineensä auttaakseen osaltaan lähetystyönsä rahoittamisessa.
Seminaari vesillä
Kun Colby oli kyllin vanha aloittamaan seminaarin, oli mietittävä aikatauluristiriitaa. Kalastaminen alkoi aamuviideltä ja kesti monta tuntia. Seminaari oli aamukuudelta. Hän ei mitenkään voisi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti – – vai voisiko?
Colby alkoi osallistua seminaariin videopuhelulla aamuisin kuudelta, jotta hän voisi täyttää sekä kalastusvelvollisuutensa että edistää hengellistä koulutustaan. ”Minusta tuntui aina, että aloitin päivän suurella hengellisellä tehoannoksella”, hän sanoo. ”Minusta oli suurenmoista olla seminaarissa vesillä. Oli tyyntä ja rauhallista, ja tunsin Herran Hengen siellä ulkona.”
Hän kuunteli ja pohdiskeli, luki pyhiä kirjoituksia ja osallistui keskusteluun opettajiensa ja luokkatoveriensa kanssa. Sitten varttia vaille seitsemältä hän jatkoi taas kalastamista.
Seminaari kalastusaluksella ei tietysti aina ollut ihanteellista. Moottorin melu oli kovaa ja häiritsevää. Merellä kävi usein kova aallokko, ja aluksella tehtiin paljon kaikenlaisia aamutoimia. Toisinaan myrskyinen sää esti Colbya saamasta hyvää yhteyttä, jotta hän olisi voinut liittyä videopuheluunsa. ”Seminaariin osallistuminen hummerinpyyntialuksella oli vaikeaa”, hän sanoo. ”Olisi ollut helpompaa olla tekemättä sitä. Mutta olen hyvin iloinen siitä, että käytin joka päivä aikaa osallistuakseni seminaariin.”
Kalastuksen hengellisiä oppiaiheita
Kaikki Colbyn veneessä saamat opetukset eivät koskeneet kalastamista. ”Kun työskentelee veneessä valtamerellä, oppii paljon evankeliumista”, hän sanoo. ”On monia yhtäläisyyksiä. Yksi niistä asioista, joita isäni opetti minulle, oli luottaa mereen ja säähän sekä luottaa navigointivälineisiin.”
Hän vertasi tätä pyhän Hengen seuraamiseen elämän myrskyjen läpi sanoen, että Pyhä Henki toimii navigointivälineenämme. ”Ymmärrän nyt, miksi on niin tärkeää oppia kuulemaan Pyhän Hengen kehotuksia ja Herran ääntä ja noudattamaan niitä.
En usko, että tulee aina olemaan helppoa olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi”, hän sanoo, ”mutta mielestäni se on sen arvoista.”
Ihmisten kalastajia
Nyt Colby palvelee kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Provon lähetyskentällä Utahissa. Hän saa todella kokea, mitä tarkoittaa se, että on ”ihmisten kalastaja”. Kristus kutsui tavallisia, arkisia kalastajia apostoleikseen auttamaan evankeliuminsa saarnaamisessa. Colby, nykyään vanhin Merryman, sanoo: ”Se auttaa minua tietämään, että tavallinen ihminen kuten minä voi seurata Vapahtajaa, kun Hän kutsuu. Tunnen yhteyttä Vapahtajaan siinä, että Hän on kutsunut minut ihmisten kalastajaksi heittämään evankeliumin valon verkon, jotta voin saada niiden huomion, jotka ovat valmiita seuraamaan Häntä.”
Kun vanhin Merryman muistelee seminaarikokemustaan kalastusaluksella, hän sanoo, että sillä ”on ollut vaikutusta lähetystyöhöni”. Hänen seminaariluokkansa opetti hänelle ”monia arvokkaita kertomuksia pyhistä kirjoituksista”. Nuo kertomukset ja opetukset ovat vuorostaan valmistaneet häntä opettamaan evankeliumia Hengen avulla. ”Käytän joka päivä seminaarissa saamiani opetuksia.”
Vanhin Merryman antaa tunnustusta myös äitinsä hengelliselle vaikutukselle oman perheensä tuomisessa evankeliumin piiriin. Hän sanoo: ”Juuri äitini oli ensin ihmisten kalastaja. Hän kertoi evankeliumin valosta isälleni. Äitini ansiosta perheemme on nauttinut temppelin ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin siunauksista kodissamme.”
”Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on totta”, vanhin Merryman sanoo. ”Se muuttaa ihmisten elämän pysyvästi. Olen nähnyt sen tapahtuvan ihmisille, joita olen opettanut lähetystyössä ollessani. Evankeliumin mukaan eläminen on auttanut minua tekemään parannusta ja pääsemään lähemmäksi Jeesusta Kristusta.”