Sisekelo Q.

15, Etelä-Afrikka

Rukoilen jatkuvasti perheeni menestyksen ja hyvinvoinnin puolesta. Mutta jotkin asiat eivät ole vielä järjestyneet toivomani mukaan. Aloin miettiä, kuuleeko Jumala rukoukseni. Epävarmuuden kasvaessa rukoilin harvemmin. Ajattelin: ”Miksi minun pitäisi rukoilla, kun en tunne mitään?”

Mutta sitten eräänä päivänä tajusin epäileväni Jumalaa. Hän on aina ollut taivaallinen Isäni, suurin tukeni ja voimani. Aloin itkeä. Kun sinä päivänä tulin kotiin, polvistuin rukoilemaan, koska tunsin olevani hengellisesti ja emotionaalisesti eksyksissä.

Rukouksen jälkeen tunsin lohtua, lämpöä ja rakkautta. Tiesin, että Hän oli kanssani. Tiedän, että taivaallinen Isä näkee kamppailumme ja kuulee avunhuutomme. Siitä päivästä lähtien ymmärsin, että Hänellä on suuria suunnitelmia perheeni varalle – suunnitelmia, jotka edellyttävät Hänen aikatauluaan ja omaa kärsivällisyyttäni.