Riittää minulle

Kun muutin Irlantiin, uskonkäsitykseni saivat minut tuntemaan itseni erilaiseksi kuin kaikki muut. Tajusin, että minun piti saada selville, miksi toimin, niin kuin toimin. Kun olin jonkin aikaa tutkinut, päätin, että olen onnellinen, kun elän käskyjen mukaan.

Mutta sitten viime vuonna kävin läpi samaa. Aloin miettiä, mitä haluan tehdä, kun valmistun lukiosta, kuten lähdenkö lähetystyöhön. Tiesin, että jos palvelisin lähetystyössä, minun pitäisi uskoa siihen, mitä opettaisin ihmisille.

Aloin tutkia uskontoa syvällisesti. Mikä tärkeintä, aloin tutkia syvällisesti Mormonin kirjaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun luin Mormonin kirjaa hitaasti ja rukoillen. Odotin yhtäkkiä tietäväni, että kirja on totta, kuten isäni sai tietää liittyessään kirkkoon. Tiesin, että kun luin sitä, tunsin olevani onnellinen ja lähempänä Jumalaa. Mutta en kokenut samaa palavaa tunnetta.

Säästin viimeisen luvun luettavaksi alueemme lähetyssaarnaajien kanssa. Tietämättä, miltä minusta tuntui, yksi heistä alkoi puhua siitä, kuinka hän oli saanut samanlaisen kokemuksen. Hän sanoi, että joillekuille todistuksen saaminen on kuin laittaisi katkaisijasta valot päälle. Mutta toisille se on kuin auringonnousu. ”Ja se riittää minulle”, hän sanoi.

En ole täydellinen. Joinakin päivinä lukeminen jää väliin yksinkertaisesti siksi, että unohdan, tai joskus siksi, että keksin verukkeita olla lukematta. Todistukseni Mormonin kirjasta kasvaa yhä. Mutta uskon, että se on totta. Rakastan syvästi Mormonin kirjaa. Mitä enemmän luen sitä, sitä enemmän rakkaus kasvaa ja kysymyksiini vastataan.

Ja juuri nyt se riittää minulle.

Meka S., 17, Dublin, Irlanti

Harrastaa taidetta, virkkaamista ja kitaran soittoa.