Rauhaa halvaantumisen jälkeen
Halvaannuttuani onnettomuudessa, jossa auto kierähti katolleen, ajattelin jatkuvasti: ”Miksi minä?” Mutta muutamien asioiden tekeminen on auttanut minua tuntemaan rauhaa.
Valokuvat Travellerin perheen luvalla
Vuonna 2022 ystäväni ja minä olimme ajamassa pienellä maastoautolla erämaassa, kun jouduimme onnettomuuteen, jossa auto kierähti katolleen. Herätessäni makasin maassa yltä päältä veressä. En tuntenut mitään. Pian helikopteri tuli viemään minut sairaalaan. Sain tietää, että niskani oli murtunut kahdesta kohdasta ja että olin halvaantunut hartioista alaspäin.
Alkuun se todellakin koetteli todistustani. Ajattelin jatkuvasti: ”Miksi minä?” En ymmärtänyt, miksi kaikki ystäväni selviytyivät onnettomuudesta lähes vahingoittumattomina mutta minä en. Olin 16-vuotias voimistelija ja cheerleader, eikä tämä ollut sitä, mitä olin kaavaillut elämälleni.
Valitse kiitollisuus
Yhtenä päivänä onnettomuuden jälkeen minulla oli todella kurja päivä, enkä halunnut nousta sängystä ja mennä fysioterapiaan. Mutta menin sinne ja näin siellä miehen, joka oli halvaantunut ja saanut palovammoja. Hän hymyili ja puhui kaikille terapeuteille, ja ajattelin: ”Jos hän pystyy siihen, minäkin pystyn.”
Tuon kokemuksen jälkeen pystyin keskittymään enemmän kiitollisuuteen. Tajusin, kuinka onnekas olin, ja pystyin hyväksymään tilanteeni hieman paremmin. Tajusin, että minun täytyy päättää herätä ja keskittyä hyviin asioihin, kuten uskomattomaan perheeseeni ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.
Katso nimikkeitä pidemmälle
Olen huomannut, että muiden auttaminen auttaa minua. Muistan nähneeni terapiassa pari teini-ikäistä, jotka olivat halvaantuneita. Menin heidän luokseen ja puhuin heidän kanssaan, koska minusta olisi ollut mukavaa, jos joku olisi tehnyt niin minulle.
Hyvin monet ihmiset käyvät läpi vaikeita asioita. Fysioterapiassa näkee ympärillä kaikkia näitä koettelemuksia, jotka ovat hyvin näkyviä. Lukiossakin kaikki käyvät läpi paljon asioita, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä siitä. Se on enemmän piilossa. On kaikenlaisia nimikkeitä, kuten ”jalkapalloilija” ja ”cheerleader”. Joskus on pelottavaa irrottautua nimikkeistä ja hankkia uusia ystäviä. Tykkään kannustaa ja tehdä voltteja, ja ajattelin aina, että nuo asiat määrittelevät sen, kuka olen.
Mutta oivalsin, etteivät nuo nimikkeet ole elämässä kaikki kaikessa. Sillä, miltä ihmiset näyttävät, kuinka erilaisia he ovat – niillä asioilla ei oikeastaan ole väliä. Voi kääntyä jokaisen puoleen ja keskittyä auttamaan häntä. Ja nykyään parhaita ystäviäni ovat ihmiset, joiden kanssa en olisi koskaan aiemmin kuvitellut ystävystyväni.
Turvaa Vapahtajaan
Oltuani jonkin aikaa kuntoutuskeskuksessa olen pystynyt liikuttamaan käsivarsiani ja saamaan jonkin verran tuntoa jalkoihini. Jatkan edistymistä joka päivä.
En tiedä, millainen tulevaisuuteni tulee olemaan, ja ilman Herraa olisin aika peloissani. Mutta sain äskettäin patriarkallisen siunaukseni, ja se auttaa minua luottamaan siihen, että mitä tahansa tapahtuukin, kaikki järjestyy. Myös pyhien kirjoitusten lukeminen ja rukousteni pitäminen joka päivä on auttanut minua selviytymään paljosta. Tiedän, että ilman Jeesusta Kristusta kamppailuni tuntuisivat paljon pahemmilta. Hän auttaa minua tuntemaan rauhaa silloinkin kun on vaikeaa.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.