Jeesus Kristus on sinun voimasi
Pitkä matkani säädyllisyyteen
”Äiti, anna minulle edes YKSI hyvä syy, miksi minun pitäisi pukeutua säädyllisesti. Olen kuullut ne kaikki.” (Tai niin luulin.)
Kunpa voisinkin sanoa, että varttuessani pidin kovasti säädyllisyyden periaatteesta, mutta totta puhuen en pitänyt. Vaikka vanhempani olivat opettaneet minulle, että säädyllisyys on tärkeää, niin katsomieni ohjelmien säädyttömät asut olivat mielestäni paljon viehättävämpiä kuin mitkään säädylliset asut.
Kuulin säädylliselle pukeutumiselle monia syitä, jotka eivät tuntuneet minusta järkeviltä, kuten ”Säädyllisyys on muodikasta” ja ”Vastuunasi on pukeutua säädyllisesti, jotta poikien ajatukset pysyvät puhtaina”. Säädytön pukeutumistapani toi minulle haluamaani huomiota. En edes halunnut miettiä säädyllisen pukeutumisen siunauksia, ja suutuin kovasti, kun ihmiset kannustivat minua siihen.
”Anna minulle edes yksi hyvä syy”
Yhtenä kesänä olin lähdössä ulos ystävien kanssa. Äiti näki säädyttömän asuni ja sanoi: ”Elizabeth, olet tulossa aikuiseksi. Sinun pitää todella miettiä, millainen ihminen haluat olla, ja sen myötä tulee ulkoinen olemus, jonka tuot esiin.” Kun hän sanoi niin, olin valmis taistelemaan.
”Äiti, anna minulle edes yksi hyvä syy, miksi minun pitäisi pukeutua säädyllisesti. Olen kuullut ne kaikki. Ja odotan yhä kuulevani jotakin, mikä ei liity poikiin ja heidän ajatuksiinsa. Anna minulle jotakin, mitä tahansa, missä on järkeä.”
Äiti katsoi hetken aikaa ulos ikkunasta. Oltuaan hetken vaiti hän katsoi minua rakastavasti ja sanoi hiljaa: ”Koska se on kuuliaisuuden periaate, ja sinä rakastat taivaallista Isää.”
Se riisui minut täysin aseista enkä pystynyt vastaamaan. Hänen sanansa kylvivät siemenen, jota tarvitsin päästäkseni eroon tästä kamppailusta.
Totuus säädyllisyydestä
Aloin oivaltaa, ettei säädyllisyys ole vain sitä, miten pukeudun. Kuten pyhissä kirjoituksissa varoitetaan kalliiden vaatteiden käytöstä (ks. Alma 5:53; Morm. 8:36–39), omat vaatevalintani olivat vain oire siitä, että olin ylpeä ajatuksissani ja käytöksessäni. Ja tuo ylpeys oli jotakin, mistä olin pitänyt kiinni todella monta vuotta. En halunnut luopua siitä, mitä itse halusin – eli todellisuudessa hyväksyntää ja huomiota – saadakseni sitä, mitä taivaallinen Isä halusi minulle.
Nuorten voimaksi -oppaassa sanotaan: ”Taivaallinen Isä haluaa meidän näkevän toisemme sellaisina, keitä me todella olemme: ei vain fyysisenä ruumiina vaan Hänen rakkaina lapsinaan, joilla on jumalallinen päämäärä” (2022, s. 24). Aloin nähdä ruumiini pyhänä – sellaisena, jota minun tulee käyttää ylistämään Jumalaa, ei itseäni.
Täynnä Hänen rakkauttaan
Kun aloin tehdä parannusta, taivaallinen Isä täytti rakkaudellaan ne sydämeni osat, jotka kaipasivat huomiota. Se oli niin voimaannuttavaa ja antoi minulle niin paljon toivoa, että halu siveettömyyteen alkoi lähteä sielustani.
Tapa, jolla puhuin, alkoi muuttua, rakkauteni muita kohtaan kasvoi ja haluni palvella lisääntyi. Omaksuin elämässäni periaatteen olla kuuliainen Jumalalle ja lisäksi aloin pitää siitä. Tunsin sen suojelevan voiman. Tämä muutos auttoi minua valmistautumaan menemään temppeliin ja tekemään kauniita, pyhiä liittoja Hänen huoneessaan.
Nykyään rakastan säädyllisyyttä, koska rakastan kuuliaisuuden periaatetta, minkä en koskaan ajatellut olevan mahdollista. Mutta taivaallinen Isä ei koskaan antanut periksi minun kohdallani, eikä Hän koskaan anna periksi sinunkaan kohdallasi – minkä kanssa sitten kamppailetkin – vaikka se olisikin pitkä, kuoppainen matka.