Palvelutyöllä on vaikutusta
Amelia ei ollut varma, tuntisiko hän kuuluvansa kirkkoon. Hän on hyvin iloinen siitä, että häntä autettiin.
Valokuvat Daniel Scott
Amelia, nuori nainen Uudessa-Seelannissa, ei ollut käynyt kirkossa seitsemään vuoteen.
Amelian vanhempien avioeron aikana perhe joutui vaikeaan tilanteeseen, ja he päättivät lakata käymästä kirkossa. ”Emme saaneet tukea keneltäkään”, Amelia muistelee.
Mutta yhtenä sunnuntaina seitsemän vuotta myöhemmin Amelian äiti päätti kokeilla uudelleen kirkossa käymistä. Hänelle se oli hyvä kokemus, ja hän kutsui tyttäriään tulemaan kanssaan takaisin kirkkoon. Amelia ajatteli: ”Mitäpä menetettävää minulla on?”
”Olen tosi iloinen, että olet täällä”
”Alkuun minua vähän jännitti”, Amelia kertoo. ”Minulla ei ollut kaikkein myönteisintä käsitystä kirkosta.”
Mutta hän päätti ottaa vastaan äitinsä kutsun, eikä hän kadu sitä. ”Heti kun menin kirkkoon, ihmiset sanoivat minulle: ’En ole nähnyt sinua täällä aiemmin’ ja ’Tervetuloa kirkkoomme’ ja ’Olen tosi iloinen, että olet täällä!’” Amelia muistelee.
”Kukaan ei vieroksunut minua. Kaikki olivat todella lämminhenkisiä ja ystävällisiä.”
Mutta kun Amelia katseli ympärilleen kirkon aikana, hän alkoi ajatella, ettei hän sittenkään kuulu joukkoon. ”Erotuin pakostakin muista, koska aloin verrata itseäni siihen, mitä muut nuoret tiesivät ja keitä he tunsivat”, Amelia sanoo. ”Monet nuoret seurakunnassamme ovat sukua toisilleen tai ovat olleet läheisiä ystäviä pienestä asti, joten he tuntuivat tuntevan toisensa hyvin”, hän sanoo.
Sakramenttikokouksen jälkeen piispa tuli Amelian luo ja sanoi: ”Hei, minä olen piispa Watts. Haluaisin, että tervehdit kaikkia.” Hän vei Amelian Nuorten Naisten luokkaan ja esitteli Amelian muille tytöille. ”Se oli hyvin tärkeää vuorovaikutusta, koska se antoi minulle toivon kipinän, että voisin saada ystäviä siellä, missä olin”, Amelia selittää.
Ja se kannusti häntä palaamaan kirkkoon seuraavana sunnuntaina.
Opetus ystävällisyydestä
Seuraavalla viikolla Amelia tapasi piispan tyttären Indian. India sanoi: ”Hei, näin sinut aiemmin. Minun nimeni on India. Olisi tosi mukavaa tutustua sinuun.”
Sinä päivänä luokassa puhuttiin jostakin, mitä Amelia ei ollut vielä oppinut. India kumartui hänen puoleensa ja kysyi: ”Ymmärrätkö, mistä puhutaan?” Amelia vastasi: ”En.” Niinpä India auttoi häntä ymmärtämään oppiaiheen.
”En muista oppiaihetta nyt, mutta muistan, kuinka hän huomasi minun tarvitsevan apua”, Amelia sanoo. ”Hänen ystävällisyytensä minua kohtaan oli tärkein asia, minkä opin sinä päivänä.”
India opetti Amelialle kaiken mahdollisen kirkosta, ja hän auttoi Ameliaa löytämään vastauksia kysymyksiinsä. Niiden varhaisten viikkojen ja kuukausien aikana hänestä tuli kuin opas Amelialle. ”India tiesi aina täsmälleen, mitä sanoa”, Amelia muistelee. ”Se oli hengellisintä, mitä olin kokenut vuosiin.”
Kun Amelia yritti sopia uusien ihmisten joukkoon, India vakuutti hänelle, ettei kukaan tuomitsisi häntä siksi, että hän oli uusi kirkossa. ”India sai minut tuntemaan oloni mukavaksi ollessani uusi”, Amelia sanoo.
Amelia kertoi Indialle hieman vaikeuksistaan perhetilanteessaan, kuten isän väkivaltaisuudesta ennen vanhempien avioeroa. ”India oli ensimmäinen ihminen, johon luotin siinä ympäristössä”, Amelia sanoo. ”Tiedän, että taivaallinen Isä tekee ihmeitä, koska milloin vain puhuin Indialle, hän sanoi aina jotakin, mikä auttoi. Hän piti huolen siitä, etten koskaan tuntenut olevani yksin.”
Amelia sanoo, että India antoi hänelle varmuuden siitä, että hän voisi päästä takaisin oikealle tielle ja kohti sitä, mitä taivaallinen Isä haluaa hänelle. ”En usko, että olisin voinut palata kirkkoon ilman Indiaa tai piispa Wattsia”, Amelia sanoo.
India (vasemmalla) auttoi Ameliaa tuntemaan itsensä jälleen tervetulleeksi kirkossa.
Kyse on auttamisesta
Amelian ja Indian ystävyys auttoi Ameliaa pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa. ”Kun palasin kirkkoon, en ollut varma, kuinka voisin saada suhteen Jeesukseen Kristukseen. India auttoi minua ymmärtämään, että vaikka en nähnytkään Vapahtajaa, saatoin silti tuntea Hänen rakkauttaan, vaikutustaan ja ihmeitään elämässäni”, Amelia selittää. ”India osoitti minulle Kristuksen kaltaista rakkautta. Nyt haluan toimia samoin jonkun muun hyväksi. Haluan olla jonkun tukena, kun hän tarvitsee minua.”
Amelia uskoo, että palvelutyö tarkoittaa muutakin kuin toimeksiannon vastaanottamista – kyse on ihmisten auttamisesta. ”Se on sitä, että näkee jonkun vaikeassa tilanteessa, ja sen sijaan että odottaisi hänen pyytävän apua, on valmis auttamaan, kun joku muu voi hyötyä siitä”, Amelia sanoo. ”India ja piispa Watts palvelivat minua, kun olin huolissani siitä, ettei minulla olisi ystäviä tukena. Nyt kun minulla on, olen hyvin iloinen siitä, että joku auttoi minua.”
Amelia haluaa muiden nuorten tietävän, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat heitä silloinkin kun heistä tuntuu, etteivät he kuulu joukkoon. ”Jos sinusta tuntuu, ettet ole kyllin hyvä tai ettet kuulu tänne tähän kirkkoon, muista, että tämä on sinunkin paikkasi”, hän sanoo.
”Ja voit aina tulla takaisin.”