Veljet, meillä on työtä tehtävänä
Vanhin D. Todd Christofferson
kahdentoista apostolin koorumista
Pappeuden miehinä meillä on keskeisen tärkeä rooli yhteiskunnassa, kotona ja kirkossa.
Veljet, viime vuosina on sanottu ja kirjoitettu paljon miesten ja poikien haasteista. Esimerkkejä aiheeseen liittyvien kirjojen nimistä ovat Why There Are No Good Men Left [Miksi hyviä miehiä ei ole enää jäljellä], The Demise of Guys [Kundien kuolema], The End of Men [Miesten loppu], Why Boys Fail [Miksi pojat epäonnistuvat] ja Manning Up [Miehistyminen]. Mielenkiintoista kyllä, useimmat näistä näyttävät olevan naisten kirjoittamia. Joka tapauksessa yksi punainen lanka, joka yhdistää näitä analyyseja, on, että monissa nykyajan yhteiskunnissa miehet ja pojat saavat ristiriitaisia ja halventavia signaaleja rooleistaan ja arvostaan yhteiskunnassa.
Manning Up -kirjan kirjoittaja luonnehtii sitä näin: ”Sivilisaation miltei yleismaailmallisena sääntönä on ollut, että naisista on tullut naisia pelkästään fyysisen kypsyyden myötä, kun taas poikien on pitänyt selviytyä jostakin kokeesta. Heidän on pitänyt osoittaa rohkeutta, fyysistä kyvykkyyttä tai välttämättömien taitojen hallintaa. Tavoitteena on ollut, että he osoittaisivat pätevyytensä naisten ja lasten suojelijoina. Se on aina ollut heidän ensisijainen yhteiskunnallinen roolinsa. Kun naiset nykyään kuitenkin etenevät kehittyneessä talousjärjestelmässä, elättäjinä toimivat aviomiehet ja isät ovat nyt valinnaisia, ja ne luonteenpiirteet, jotka miesten piti omaksua hoitaakseen roolinsa – lujuus, tyyneys, rohkeus, uskollisuus – ovat vanhentuneita ja jopa hieman kiusallisia.”1
On niitä, jotka innossaan edistää naisten mahdollisuuksia, mitä me kannatamme, mustamaalaavat miehiä ja heidän panostaan. He näyttävät pitävän elämää miesten ja naisten välisenä kilpailuna – että toisen täytyy hallita toista, ja nyt on naisten vuoro. Jotkut väittävät, että ura on kaikki kaikessa ja että avioliiton ja lasten pitäisi olla täysin vapaavalintaisia – miksi siis tarvitsemme miehiä?2 Liian monissa Hollywoodin elokuvissa, televisio- ja kaapelitelevisio-ohjelmissa ja jopa mainoksissa miehet esitetään epäpätevinä, epäkypsinä tai itsekeskeisinä. Tällä kulttuurissa tapahtuvalla miehisen identiteetin heikentämisellä on vahingollinen vaikutus.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on raportoitu: ”Tytöt suoriutuvat nykyään poikia paremmin joka tasolla alakoulusta jatko-opiskelulaitoksiin. Esimerkiksi kahdeksanteen luokkaan mennessä vain 20 prosenttia pojista osaa kirjoittaa hyvin ja 24 prosenttia lukea hyvin. Samaan aikaan yliopistoon pyrkivien nuorten miesten koetulokset vuonna 2011 olivat huonoimmat 40 vuoteen. Yhdysvaltain koulutustilastojen keskuksen (NCES) mukaan pojat jättävät sekä lukion että korkeakoulun kesken 30 prosenttia todennäköisemmin kuin tytöt. – – On ennakoitu, että vuoteen 2016 mennessä naiset suorittavat 60 prosenttia kandidaatintutkinnoista, 63 prosenttia maisterintutkinnoista ja 54 prosenttia tohtorintutkinnoista. Kaksi kolmasosaa erityisopetuksen oppilaista on poikia.”3
Jotkut miehet ja nuoret miehet ovat pitäneet kielteisiä signaaleja tekosyynä välttää vastuuta ja olla koskaan todella aikuistumatta. Eräs yliopiston opettaja esitti havainnon, joka pitää liiankin usein paikkansa: ”Miehet tulevat luennolle lippalakki takaperin päässään ja tarjoavat epäuskottavia ’tekstinkäsittelyohjelma hävitti kotitehtäväni’ -tekosyitä. Sen sijaan naiset tarkistelevat kalentereitaan ja pyytävät suosituksia oikeustieteelliseen.”4 Eräs naispuolinen elokuva-arvostelija ilmaisi melko kyynisen näkemyksen, että ”se, mitä voimme miehiltä odottaa, jos olemme onnekkaita ja päätämme ottaa itsellemme kumppanin, on se, että hän on juuri sitä – kumppani. Joku, joka seisoo omilla jaloillaan, samalla kun hän kunnioittaa sitä, että me seisomme omillamme.”5
Veljet, meidän kohdallamme ei voi olla näin. Pappeuden miehinä meillä on keskeisen tärkeä rooli yhteiskunnassa, kotona ja kirkossa. Mutta meidän täytyy olla miehiä, joihin naiset voivat luottaa, joihin lapset voivat luottaa ja joihin Jumala voi luottaa. Kirkossa ja Jumalan valtakunnassa näinä myöhempinä aikoina meillä ei ole varaa poikiin ja miehiin, jotka ajelehtivat. Meillä ei ole varaa nuoriin miehiin, joilta puuttuu itsekuria ja jotka elävät vain tullakseen viihdytetyiksi. Meillä ei ole varaa nuoriin aikuisiin miehiin, jotka eivät etene mihinkään elämässä, jotka eivät suhtaudu vakavasti perheen perustamiseen ja todellisen panoksen antamiseen tässä maailmassa. Meillä ei ole varaa aviomiehiin ja isiin, jotka eivät ole hengellisiä johtajia kotona. Meillä ei ole varaa niihin, jotka käyttävät Jumalan Pojan järjestyksen mukaista pyhää pappeutta mutta tuhlaavat voimansa pornografiaan tai viettävät elämänsä verkkoavaruudessa (ironisesti olemalla maailmasta mutta olematta maailmassa).
Veljet, meillä on työtä tehtävänä.
Nuoret miehet, teidän pitää menestyä koulussa ja sitten jatkaa opiskeluanne toisen asteen koulutuksessa. Jotkut teistä haluavat jatkaa yliopisto-opintoja ja saavuttaa uran liike-elämässä, maataloudessa, valtionhallinnossa tai muissa ammattitehtävissä. Jotkut menestyvät kuvataiteissa, musiikissa tai opetusalalla. Toiset valitsevat sotilasuran tai opettelevat jonkin ammattitaidon. Vuosien varrella kotimme rakennus- ja korjaushankkeissa meillä on ollut työssä lukuisia ammattimiehiä ja olen ihaillut näiden miesten uutteraa työtä ja taitoja. Mitä sitten valitsettekin, on välttämätöntä, että teistä tulee taitavia, niin että voitte elättää perheen ja antaa oman hyvän panoksenne paikkakunnallanne ja omassa maassanne.
Näin äskettäin videon, jossa esiteltiin 14-vuotiaan Amar-nimisen nuoren miehen päivää Intiassa. Hän herää aikaisin ja tekee työtä kahdessa työpaikassa ennen koulua ja sen jälkeen, kuutena ja puolena päivänä viikossa. Hänen tulonsa muodostavat merkittävän osan perheen toimeentulosta. Hän kiiruhtaa kotiin kuluneella polkupyörällään toisesta työpaikastaan pimeän jälkeen ja onnistuu jotenkin tekemään pari tuntia läksyjä ennen kuin kaatuu lattiavuoteelleen nukkuvien sisarustensa väliin suunnilleen yhdeltätoista illalla. Vaikka en ole koskaan tavannut häntä, olen ylpeä hänen uutteruudestaan ja rohkeudestaan. Hän tekee aivan parhaansa rajallisilla voimavaroillaan ja mahdollisuuksillaan ja on siunauksena perheelleen.
Te aikuiset miehet – isät, naimattomat aikuiset, johtajat, kotiopettajat – olkaa kelvollisia malleja ja auttakaa nousevan sukupolven poikia tulemaan miehiksi. Opettakaa heille sosiaalisia ja muita taitoja: kuinka osallistua keskusteluun, kuinka tutustua muihin ja olla tekemisissä heidän kanssaan, kuinka kohdella naisia ja tyttöjä, kuinka palvella, kuinka olla aktiivinen ja nauttia ajanvietteestä, kuinka harrastaa kohtuudella tulematta riippuvaiseksi, kuinka korjata virheet ja tehdä parempia valintoja.
Ja niinpä kaikille, jotka kuuntelevat, missä tämä sanoma teidät sitten tavoittaakin, sanon kuten Jehova sanoi Joosualle: ”Ole rohkea ja luja” (Joosua 1:6). Olkaa rohkeita ja valmistautukaa parhaanne mukaan, ovatpa olosuhteenne millaiset tahansa. Valmistautukaa olemaan hyviä aviomiehiä ja isiä. Valmistautukaa olemaan hyviä ja aikaansaavia kansalaisia. Valmistautukaa palvelemaan Herraa, jonka pappeus teillä on. Missä olettekin, taivaallinen Isänne on teistä tietoinen. Ette ole koskaan yksin, ja teillä on pappeus ja Pyhän Hengen lahja.
Niistä monista paikoista, joissa teitä tarvitaan, yksi kaikkein tärkeimmistä on pappeuskooruminne. Me tarvitsemme koorumeja, jotka antavat jäsenille sunnuntaisin hengellistä ravintoa ja jotka myös palvelevat. Me tarvitsemme koorumien johtohenkilöitä, jotka keskittyvät tekemään Herran työtä sekä tukemaan koorumin jäseniä ja näiden perheitä.
Harkitkaa lähetystyötä. Nuoret miehet, teillä ei ole aikaa tuhlattavaksi. Ette voi odottaa alkavanne valmistautua tosissanne vasta 17- tai 18-vuotiaina. Aaronin pappeuden koorumit voivat auttaa jäseniään ymmärtämään pappeuden valan ja liiton ja valmistautumaan vanhimmaksi asettamiseen. Ne voivat auttaa heitä ymmärtämään temppelin toimitukset ja valmistautumaan niihin, ja ne voivat auttaa heitä valmistautumaan menestyksekkääseen lähetystyöhön. Melkisedekin pappeuden koorumit ja Apuyhdistys voivat auttaa vanhempia valmistamaan lähetyssaarnaajia, jotka tuntevat Mormonin kirjan ja jotka lähtevät kentälle täysin sitoutuneina. Ja jokaisessa seurakunnassa nämä samat koorumit voivat johtaa tehokasta yhteistyötä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa, jotka palvelevat seurakunnassa.
Tähän liittyvä työ, joka on ensisijaisesti pappeudenhaltijoiden harteilla, on Vapahtajan kutsu, jonka presidentti Thomas S. Monson on toistanut: pelastaa ne, jotka ovat ajautuneet pois evankeliumin piiristä tai jotka ovat jostakin syystä tulleet kapinahenkisiksi. Olemme kokeneet hienoa menestystä tässä pyrkimyksessä, mukaan luettuna nuorten miesten erinomainen työ. Eräs Aaronin pappeuden koorumi Rio Granden (espanjankielisessä) seurakunnassa Albuquerquessa New Mexicossa Yhdysvalloissa neuvotteli yhdessä siitä, ketkä he voisivat tuoda takaisin, ja sitten he lähtivät ryhmänä käymään näiden jokaisen luona. Yksi sanoi: ”Kun he tulivat ovelleni, tunsin itseni tärkeäksi”, ja toinen tunnusti: ”Tunnen sisimmässäni onnellisuutta siitä, että joku tosiaan haluaa minun käyvän kirkossa. Se antaa minulle halun tulla kirkkoon nyt.” Kun koorumin jäsenet kutsuivat erästä nuorta miestä tulemaan takaisin, he pyysivät häntä tulemaan mukaan seuraavaan paikkaan, ja nuorukainen tuli. He eivät pelkästään kutsuneet häntä käymään kirkossa, vaan he ottivat hänet heti mukaan koorumin toimintaan.
Haasteellista mutta innostavaa pappeuden työtä on myös sukututkimus- ja temppelityö. Tarkatkaa ensimmäisen presidenttikunnan kirjettä, joka saapuu pian ja jossa esitetään uudestaan kutsu ja korkeampi näkemys tästä ehdottoman tärkeästä osasta sitä työtä, joka meillä on tehtävänä.
Koorumimme muodostavat myös keskinäisen tukemisen veljeskunnan. Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi kerran: ”Se on oleva ihmeellinen päivä, veljeni, – se on oleva Herran tarkoitusten täyttymisen päivä – kun pappeuskoorumeistamme tulee voiman ankkureita jokaiselle omaan koorumiinsa kuuluvalle miehelle, kun jokainen tällainen mies pystyy totuudenmukaisesti sanomaan: ’Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeuskoorumin jäsen. Minä olen valmis auttamaan veljiäni kaikissa heidän tarpeissaan aivan kuten olen varma siitä, että he ovat valmiit auttamaan minua minun tarpeissani. – – Tekemällä yhdessä työtä me voimme kestää ilman hämmennystä ja ilman pelkoa jokaisen vastoinkäymisen, joka meitä saattaa kohdata, olkoon se sitten taloudellista, sosiaalista tai hengellistä laatua.’”6
Parhaista pyrkimyksistämme huolimatta asiat eivät aina suju suunnitelmiemme mukaan ja eräs tietty vastoinkäyminen, joka voi tulla miehen elämään, on työttömyys. Eräässä varhaisessa kirkon huoltotyölehtisessä sanottiin: ”Mies, joka on vailla työtä, on erityisen tärkeä kirkolle, koska kun häneltä on viety hänen luontainen perintönsä, hän on koetteilla aivan kuten Job – nuhteettomuudestaan. Päivien pidetessä vastoinkäymisten viikoiksi ja kuukausiksi ja jopa vuosiksi tuska syvenee. – – Kirkko ei voi toivoa pelastavansa miestä sunnuntaina, jos se viikolla seuraa tyytyväisenä vierestä hänen sielunsa ristiinnaulitsemista.”7
Huhtikuussa 2009 Richard C. Edgley, neuvonantaja aiemmassa johtavassa piispakunnassa, kertoi esimerkillisestä koorumista, joka ryhtyi auttamaan työpaikkansa menettänyttä koorumin jäsentä:
”Phil’s Auto Centervillessä Utahin osavaltiossa on osoitus siitä, mitä pappeusjohtajat ja koorumi voivat saada aikaan. Phil oli erään vanhinten koorumin jäsen ja työssä mekaanikkona paikallisessa autokorjaamossa. Valitettavasti korjaamo, jossa Phil oli työssä, joutui taloudellisiin vaikeuksiin, ja Phil jouduttiin irtisanomaan. Phil järkyttyi tästä tapahtumien käänteestä.
Kuultuaan, että Phil oli menettänyt työpaikkansa, hänen piispansa Leon Olson ja vanhinten koorumin johtokunta pohtivat rukoillen keinoja, joilla he voisivat auttaa Philiä pääsemään taas jaloilleen. Olihan hän koorumin jäsen, veli, ja hän tarvitsi apua. He tulivat siihen tulokseen, että Philillä oli taidot oman yrityksen pyörittämiseen. Yksi koorumin veljistä sanoi, että hänellä oli vanha navetta, jota voitaisiin kenties käyttää korjaamona. Toiset koorumin jäsenet voisivat auttaa kokoamalla tarvittavat työvälineet ja tarvikkeet uuden korjaamon varustamiseksi. Miltei jokainen koorumissa voisi auttaa ainakin vanhan navetan siivoamisessa.
He kertoivat ajatuksistaan Philille. Sitten he kertoivat suunnitelmastaan kooruminsa jäsenille. Navetta siivottiin ja kunnostettiin, työvälineet koottiin ja kaikki pantiin järjestykseen. Phil’s Auto menestyi ja siirtyi ennen pitkää parempiin ja pysyvämpiin tiloihin – kaikki sen ansiosta, että Philin koorumin veljet tarjosivat apuaan hädän hetkellä.”8
Tietenkin, kuten profeettamme ovat toistaneet vuosien varrella: ”Tärkeintä, mitä koskaan teette Herran työssä, on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella.”9 Meillä on paljon tehtävää vahvistaaksemme avioliittoa yhteiskunnissa, jotka yhä enenevässä määrin väheksyvät sen merkitystä ja tarkoitusta. Meillä on paljon tehtävää opettaaksemme lapsemme ”rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä” (OL 68:28). Tehtävämme on itse asiassa auttaa lapsiamme kokemaan voimallinen sydämenmuutos eli kääntymys Herraan, josta puhutaan niin vaikuttavasti Mormonin kirjassa (ks. Moosia 5:1–12; Alma 26). Yhdessä Apuyhdistyksen kanssa pappeuskoorumit voivat vahvistaa vanhempia ja avioliittoja, ja koorumit voivat tuoda pappeuden siunaukset yksinhuoltajaperheille.
Niin, veljet, meillä on työtä tehtävänä. Kiitos antamistanne uhrauksista ja tekemästänne hyvästä. Jatkakaa työtä, niin Herra auttaa teitä. Aika ajoin ette ehkä aivan tiedä, mitä tehdä tai mitä sanoa – mutta kulkekaa eteenpäin. Alkakaa toimia, niin Herra vakuuttaa, että ”ovi menestyksekkääseen työhön avataan [teille]” (OL 118:3). Alkakaa puhua, niin Hän lupaa: ”Ette joudu häpeään ihmisten edessä, sillä teille annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa” (OL 100:5–6). On totta, että me olemme monella tapaa tavallisia ja epätäydellisiä, mutta meillä on täydellinen Mestari, joka aikaansai täydellisen sovituksen, ja me voimme kääntyä Hänen armonsa ja Hänen pappeutensa puoleen. Kun teemme parannuksen ja puhdistamme sielumme, meille luvataan, että me saamme opetusta ja meille annetaan voima korkeudesta (ks. OL 43:16).
Kirkko ja maailma ja naiset kaipaavat miehiä – miehiä, jotka kehittävät kykyjään ja lahjojaan, jotka ovat halukkaita tekemään työtä ja uhrauksia, jotka auttavat muita saavuttamaan onnea ja pelastuksen. He anovat: ”Nouskaa toimeen, te miehet Jumalan!”10 Auttakoon Jumala meitä tekemään niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.