Uskon voimalla kaikki toteutuu

Vanhin Marcus B. Nash

seitsemänkymmenen koorumista

Usko – – auttaa meitä kiipeämään turvallisesti evankeliumin polkua, voittamaan kuolevaisuuden jokaisen haasteen ja palaamaan taivaallisen Isämme majesteettisuuden luo.

Jokin aika sitten muutamia meistä Nashin perheen jäsenistä patikoi Huayna Picchun huipulle, korkealle vuorelle lähellä Machu Picchun muinaisia inkaraunioita Perun vuoristossa. Nousu oli hyvin jyrkkää, näkymät henkeäsalpaavia ja rinteet pystysuoria. Valitettavasti muutamat patikoijat ovat menettäneet henkensä pudotessaan tuolta kapealta, jyrkältä reitiltä. Tällaisten murhenäytelmien välttämiseksi Huayna Picchun vuorenrinteen jykevään kallioon on kiinnitetty vahvoja vaijereita. Me pidimme kiivetessämme kiinni noista vaijereista, ja niiden avulla pääsimme turvallisesti huipulle, jossa näkymä oli majesteettinen.

Huayna Picchun polun tavoin kuolevaisuuden matkamme on jyrkkää ja vaikeaa kiipeämistä, ja onnistunut huipulle pääseminen edellyttää taivaallisen Isämme apua. Tästä syystä Hän on antanut evankeliumin periaatteet ja toimitukset, jotka tuovat meidät Vapahtajan ja Hänen pelastavan voimansa luo.¹ Ensimmäinen noista periaatteista, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen², on kuin Huayna Picchun vaijerit: jos usko on lujasti ja varmasti kiinnittynyt Lunastajamme kallioon³, se auttaa meitä kiipeämään turvallisesti evankeliumin polkua, voittamaan kuolevaisuuden jokaisen haasteen⁴ ja palaamaan taivaallisen Isämme majesteettisuuden luo. Kaikki toteutuu uskon voimalla.⁵

Usko on sekä toiminnan että voiman periaate.⁶ Se ”ei merkitse asioiden täydellistä tietämistä; jos [meillä] siis on usko, [me toivomme] sellaista, mikä ei näy, mutta mikä on totta”⁷. Se on oppimisemme kautta saatua Hengen varmuutta⁸, joka saa meidät toimimaan⁹ niin, että noudatamme Vapahtajan esimerkkiä ja pidämme rukoillen Hänen käskynsä jopa uhrausten ja koettelemusten aikoina¹⁰. Usko tuo meille Herran voiman, joka ilmenee – muun muassa – toivona hyvistä asioista tulevaisuudessa¹¹, uskoamme vahvistavina ihmeinä¹² sekä jumalallisena varjeluksena hengellisissä ja ajallisissa asioissa¹³.

Kirkon varhaisaikoina eläneen pioneerinaisen Ann Rowleyn elämä havainnollistaa, kuinka uskon osoittaminen vaikuttaa elämäämme suotuisasti. Sisar Rowley, joka oli englantilainen leskirouva, osoitti uskoaan vastatessaan profeetan kutsuun kokoontua Siioniin. Hän kuului Willien käsikärrykomppaniaan, joka joutui syksyllä 1856 paksuihin lumikinoksiin matkan varrella. He olivat tulleet matkallaan siihen vaiheeseen, että hänen seitsemän lastaan näkivät kirjaimellisesti nälkää. Hän kirjoitti: ”Minun oli tuskallista nähdä lapseni nälkäisinä. – – Yö oli tulossa, eikä ilta-aterialle ollut mitään ruokaa. Pyysin Jumalan apua, kuten tein aina. Laskeuduin polvilleni ja muistin kaksi kovaa merikeksiä, jotka – – olivat jääneet jäljelle merimatkasta. Ne eivät olleet isoja, ja ne olivat niin kovia, ettei niitä pystynyt rikkomaan. Siinä ei todellakaan ollut riittävästi ruokaa kahdeksalle hengelle, mutta ei viidessä leivässä ja kahdessa kalassakaan ollut riittävästi ruokkimaan 5 000:ta ihmistä, mutta ihmeen avulla Jeesus oli tehnyt sen. Jumalan avulla kaikki on siis mahdollista. Etsin keksit ja panin ne pataan ja peitin ne vedellä ja pyysin Jumalan siunausta. Sitten panin pataan kannen ja asetin padan kuumille hiilille. Kun vähän myöhemmin otin kannen pois, näin, että pata oli täynnä ruokaa. Polvistuin perheeni kanssa ja kiitin Jumalaa Hänen hyvyydestään. Sinä iltana perheelläni oli riittävästi ruokaa.”¹⁴

Ann Rowley eli evankeliumin mukaan suuria henkilökohtaisia uhrauksia tehden. Hän tarvitsi apua ja pyysi sitä rukouksessa. Uskonsa ansiosta hän oli täynnä toivoa ja sai ihmeellisesti ruokaa perheelleen. Herra siunasi häntä myös iankaikkisesti merkittävällä kyvyllä kestää ”uskossa loppuun asti”¹⁵. Epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta hän ei vaatinut tietoa, kuinka hän ruokkisi lapsensa seuraavana päivänä. Sen sijaan hän kärsivällisesti odotti Herraa¹⁶ ja ponnisteli eteenpäin toivon turvin – aivan kuten kauniissa kirkon laulussa ilmaistaan:

Kirkkahin tähti, aamutähtönen, Sä johda mua!
Matka on outo, yössä harhailen; Sä johda mua!
Miksi mä turhaan kauas katsonkaan.
Se kyllin on: vain askel kerrallaan.17

Mekin voimme osoittaa sellaista uskoa luottaen Herraan ja turvaten siihen, että hyvä ja muuttumaton Jumalamme¹⁸ siunaa meitä oman ajoituksensa mukaisesti ihmeellisellä voimallaan, joka sopii olosuhteisiimme. Kun teemme niin, mekin näemme Jumalan käden ilmenevän elämässämme.

Herra käskee meitä ottamaan ”uskon [kilven], jolla te voitte sammuttaa kaikki jumalattomien palavat nuolet”¹⁹. Saatana käyttää sellaisia asioita kuin epäilys, pelko tai synti houkutellakseen meitä hellittämään uskosta ja menettämään sen tarjoaman suojan. Tutkikaamme lyhyesti jokaista näistä uskon haasteista vuoron perään, jotta voimme tunnistaa vastustajan houkutukset ja olla piittaamatta niistä.²⁰

Ensiksi, se, ettemme usko Herraan tai Hänen evankeliumiinsa, saa meidät vastustamaan Jumalan Henkeä.²¹ Herran vastalääke epäilykseen on yksinkertainen. Kuten kuningas Benjamin julisti: ”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että ihminen ei käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää.”²²

Jos huomaatte, että epäuskon tai epäilyksen vuoksi uskonne horjuu, muistakaa, että jopa muinaiset apostolit pyysivät Herraa antamaan heille vahvemman uskon²³. Pitäkää mielessä, että usko ja ymmärrys ovat välttämättömiä kumppaneita, ja miettikää seuraavaa vertausta: usko ja ymmärrys ovat kuin lentokoneen siivet. Molemmat ovat lentämisen kannalta välttämättömiä. Jos ymmärrys näyttää omasta näkökulmastanne katsoen olevan ristiriidassa uskon kanssa, pysähtykää ja muistakaa, että meidän näkökulmamme on äärimmäisen rajallinen verrattuna Jumalan näkökulmaan.²⁴ Älkää hylätkö uskoa kuten ette irrottaisi siipeä lennossa olevasta lentokoneestakaan. Sen sijaan ravitkaa vähäistä uskoa ja sallikaa sen tuottaman toivon olla ankkurina sielullenne – ja ymmärryksellenne.²⁵ Siksi meitä käsketään etsimään oppia ”tutkimalla sekä uskon kautta”²⁶. Muistakaa, että usko edeltää ja saa aikaan ihmeitä, joille meillä omassa kokemuspiirissämme ei ole välitöntä selitystä, kuten se sai aikaan padallisen ruokaa kahdesta pienestä keksistä tai pelkästään uskon avulla kestämisen kaikista vaikeuksista huolimatta²⁷.

Toiseksi, pelko häiritsee ja horjuttaa uskoa Vapahtajaan. Apostoli Pietari katsoi Herraan yhtenä myrskyisenä iltana ja käveli veden päällä – kunnes käänsi katseensa ja huomasi, ”miten rajusti tuuli, [ja] hän pelästyi” ja vajosi sitten myrskyiseen mereen.²⁸ Ellei hän olisi pelännyt, hän olisi voinut jatkaa kävelemistä! Sen sijaan että keskitymme raivoisiin tuuliin ja aaltoihin elämässämme ja pelkäämme niitä, Herra kehottaa meitä: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.”²⁹

Kolmanneksi, synti vähentää Pyhän Hengen läsnäoloa elämässämme, ja ilman Henkeä meiltä puuttuu hengellistä kestävyyttä pitää kiinni uskosta ja osoittaa sitä. Meidän on parasta osoittaa uskomme olemalla ”koskematta pahaan lahjaan tai siihen, mikä on epäpuhdasta”³⁰, ja pitämällä tarkasti kaikki käskyt, ettei ”uskonne raukea tyhjiin ja etteivät vihollisenne voita teitä”³¹. Jos synti on tahrannut elämänne, pyydän hartaasti teitä osoittamaan parannukseen johtavaa uskoa³², niin Vapahtaja puhdistaa ja parantaa elämänne sovituksen kautta.

Veljet ja sisaret, Herra täyttää lupauksensa meidän uskomme mukaan ja tekee työtä kanssamme voittaaksemme jokaisen haasteen³³. Hän teki niin Ann Rowleyn kohdalla ja on tehnyt niin kansansa hyväksi kaikissa kansakunnissa ja jokaisena aikakautena ja jokaisen sukupolven kohdalla. Koska Hän on ihmeiden Jumala eikä muutu, Hän siunaa samalla tavoin meitä jokaista toivolla, varjeluksella ja voimalla sen mukaan kuin meillä on uskoa Häneen.³⁴ Luja usko Herraan Jeesukseen Kristukseen – niin kuin vaijerit Huayna Picchun polulla – ankkuroi teidät ja rakkaanne Lunastajamme kallioon³⁵ ja Hänen vertaansa vailla olevaan voimaansa pelastaa.

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Tulevaisuus on yhtä kirkas kuin uskonne.”³⁶ Todistan tuosta ylevästä, toivoa tuovasta totuudesta ja kutsun meitä jokaista ponnistelemaan lujasti eteenpäin uskoen Herraan, lainkaan epäilemättä³⁷. Tiedän, että Vapahtaja elää, on ”[uskomme] perustaja ja täydelliseksi tekijä”³⁸ ja ”palkitsee ne, jotka etsivät häntä”³⁹ uutterasti. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.