Temppelilaatua
Tämän kirkon noudattamat temppelirakentamisen korkeat laatuvaatimukset ovat malliesimerkki ja vertauskuva siitä, kuinka meidän pitäisi elää omaa elämäämme.
Kun olin äskettäin kiertokäynnillä kauniissa Brigham Cityn temppelissä Utahissa, mieleeni muistui kokemus, jonka sain palvellessani historiallisen Laien temppelin avoimien ovien tilaisuuden, uudelleenvihkimisen ja kulttuurijuhlan koordinaattorina Havaijissa.
Muutama kuukausi ennen laajamittaisen peruskorjauksen valmistumista minut kutsuttiin kiertokäynnille temppeliin temppeliosaston toiminnanjohtajan vanhin William R. Walkerin ja hänen temppeliosastolla palvelevien työtovereidensa kanssa. Sen lisäksi paikalla oli useita henkilöitä pääurakointiyrityksestä. Kiertokäynnin tarkoituksena oli osaksi tarkastella työn edistymistä ja tehdyn työn laatua. Tämän kiertokäynnin aikaan työ oli noin 85-prosenttisesti valmis.
Kulkiessamme temppelin läpi katselin ja kuuntelin vanhin Walkeria ja hänen työtovereitaan, kun he tarkastivat työn laatua ja keskustelivat pääurakoitsijan kanssa. Silloin tällöin huomasin yhden miehistä tunnustelevan kädellään seinäpintoja kulkiessamme huoneesta toiseen. Muutaman kerran sitä tehtyään hän hieroi sormenpäitään yhteen ja sanoi pääurakoitsijalle: ”Tämä seinä tuntuu karhealta. Karheus ei ole temppelilaatua. Tämä seinä täytyy tasoittaa uudestaan.” Urakoitsija teki tunnollisesti muistiinpanoja jokaisesta huomautuksesta.
Kun lähestyimme temppelissä paikkaa, jonka vain harvat koskaan näkisivät, sama mies pysäytti meidät ja kiinnitti huomiomme juuri asennettuun kauniiseen kristallilasi-ikkunaan. Ikkuna on noin 60 cm leveä ja 180 cm korkea, ja lasiin on upotettu pienistä värillisistä lasinpaloista tehty geometrinen kuvio. Hän osoitti pientä 5-senttistä värillistä lasinpalaa, joka oli osa yksinkertaista kuviota, ja sanoi: ”Tuo neliö on vinossa.” Katsoin sitä palasta, ja minusta se näytti olevan suorassa. Mutta tarkasteltuani sitä lähemmin mittalaitteen kanssa näin, että siinä oli virhe ja että tuo pieni lasinpala oli todellakin 3 mm vinossa. Urakoitsijalle annettiin sitten ohje vaihtaa ikkuna toiseen, koska se ei ollut temppelilaatua.
Myönnän yllättyneeni, että kokonainen ikkuna jouduttaisiin vaihtamaan toiseen niin pienen, tuskin huomattavan vian vuoksi. Oli varmastikin epätodennäköistä, että kukaan saisi koskaan tietää siitä tai edes huomaisi sitä ikkunaa, koska se oli niin syrjäisessä osassa temppeliä.
Kun sinä päivänä ajoin temppelistä kotiin, pohdiskelin sitä, mitä opin tästä kokemuksesta – tai pikemminkin, mitä uskoin oppineeni. Vasta monta viikkoa myöhemmin, kun minut kutsuttiin kiertokäynnille jo valmiiseen temppeliin, ymmärrykseni aiemmasta kiertokäyntikokemuksesta kirkastui.
Kun astuin kokonaan peruskorjattuun Laien temppeliin, mykistyin sen kauneudesta ja työn laadusta. Voitte arvata, kuinka innokkaasti odotin niiden ”karheiden” seinien ja sen ”viallisen” ikkunan näkemistä. Oliko urakoitsija tasoittanut seinät uudelleen? Oliko ikkuna todella vaihdettu toiseen? Kun lähestyin karheaksi todettuja seiniä, yllätyin nähdessäni, että nyt kaikki seinät oli tapetoitu kauniisti. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Tällä tavoin urakoitsija siis hoiteli karheuden – hän peitti sen.” Mutta ei, sain tietää, että alun perinkin suunnitelmana oli ollut tapetoida nuo seinät. Ihmettelin, mitä merkitystä pienellä, tuskin havaittavalla karheudella oli, jos se aiottiin peittää tapetilla. Lähestyin sitten innokkaana paikkaa, jossa viallinen ikkuna oli ollut, ja yllätyin nähdessäni suoraan ikkunan edessä kauniin, lattiasta kattoon ulottuvan ruukkukasvin. Jälleen ajattelin: ”Tällä tavoin urakoitsija siis hoiteli pienen vinossa olleen lasinpalan – hän piilotti sen.” Kun tulin lähemmäksi, siirsin kasvin lehtiä syrjään ja hymyilin nähdessäni, että ikkuna oli todellakin vaihdettu toiseen. Aiemmin vinossa ollut pikku neliö oli nyt siististi suorassa mallin mukaisesti. Sain tietää, että sisustussuunnitelmaan oli aina kuulunut ruukkukasvi tämän ikkunan eteen.
Miksi hieman karheat seinät ja hieman epäsymmetrinen ikkuna vaativat lisätyötä ja jopa vaihtamista toiseen, kun hyvin harvat koskaan tuntisivat tai näkisivät niitä? Miksi urakoitsijalta vaadittiin niin korkeata laatua?
Kun lähdin temppelistä ajatuksiini vaipuneena, huomasin vastauksen kohottaessani katseeni uuden pintakäsittelyn saaneisiin ulkoseiniin ja nähdessäni nämä sanat: ”Herralle pyhitetty, Herran huone.”
Tämän kirkon temppelit ovat täsmälleen sitä, mitä niiden julistetaan olevan. Nämä pyhät rakennukset on tehty meidän käyttöömme, ja niiden seinien sisäpuolella suoritetaan pyhiä ja pelastavia toimituksia. Mutta ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, kenen rakennus tosiasiassa on. Vaatimalla täsmällistä rakennustyön laatua pienintä yksityiskohtaa myöten me paitsi osoitamme rakkautemme ja kunnioituksemme Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan myös ilmaisemme kaikille, jotka temppelin näkevät, että me kunnioitamme ja palvelemme Häntä, jonka rakennus se on.
Ilmoituksessa, jonka profeetta Joseph Smith sai temppelin rakentamisesta Nauvooseen, Herra opetti:
”Tulkaa kaikkine kultinenne ja hopeinenne ja kalliine kivinenne ja kaikkine antiikkiesineinenne; ja myös kaikki ne, jotka tietävät antiikkiesineistä – –, ja tuokaa – – maan kalliita puita;
– – ja rakentakaa huone minun nimelleni, Korkeimman asua siinä.”1
Tässä noudatetaan Vanhassa testamentissa olevaa kuningas Salomonin luomaa mallia, jonka mukaan hän rakensi temppelin Herralle käyttäen vain parhaita rakennusaineita ja ammattitaitoa.2 Tänä päivänä me noudatamme edelleen tätä mallia, kohtuullisesti soveltaen, kun rakennamme kirkon temppeleitä.
Sain oppia, että vaikka kuolevaiset silmät ja kädet eivät koskaan näkisi tai tuntisi vikaa, Herra tietää ponnistelujemme tason ja sen, olemmeko me tehneet kaikkein parhaamme. Sama pätee omiin henkilökohtaisiin pyrkimyksiimme elää elämäämme kelvollisina saamaan temppelin siunaukset. Herra on neuvonut:
”Ja jos minun kansani rakentaa minulle huoneen Herran nimessä eikä salli minkään epäpuhtaan tulla sen sisälle, jottei se saastu, minun kirkkauteni on lepäävä sen yllä;
niin, ja minä itse olen siellä, sillä minä tulen sinne, ja kaikki puhdassydämiset, jotka tulevat sinne, saavat nähdä Jumalan.
Mutta jos se saastutetaan, minä en tule sinne, eikä minun kirkkauteni ole siellä; sillä minä en tule epäpyhiin temppeleihin.”3
Kun me tuon urakoitsijan tavoin tiedostamme omassa elämässämme osatekijöitä, jotka eivät ole yhtäpitäviä Herran opetusten kanssa, kun meidän ponnistelumme eivät ole yltäneet kaikkein parhaimpaamme, meidän tulee joutuisasti korjata kaikki puutteet ja ymmärtää, että emme voi piilottaa syntejämme Herralta. Meidän täytyy muistaa, että ”kun me pyrimme peittelemään syntejämme, – – katso, taivaat vetäytyvät; [ja] Herran Henki tulee murheelliseksi”.4
Sain myös tietää, että tämän kirkon käyttämät temppelirakentamisen korkeat laatuvaatimukset ovat malliesimerkki ja vertauskuva siitä, kuinka meidän pitäisi elää omaa elämäämme. Voimme kukin soveltaa apostoli Paavalin alkukirkolle antamia opetuksia. Hän sanoi:
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”5
Kukin meistä on valmistettu hienoimmista raaka-aineista ja olemme jumalallisen ammattitaidon ihmeellinen lopputulos. Kun olemme saavuttaneet vastuullisen iän ja joudumme synnin ja kiusausten taistelukentälle, meidän oma temppelimme voi kuitenkin tarvita kunnostamista ja korjaamista. Ehkä meissä on seiniä, jotka ovat karheita ja tarvitsevat tasoittamista, tai sielussamme on ikkunoita, jotka pitää vaihtaa toisiin, jotta voimme seistä pyhissä paikoissa. Onneksi se temppelilaatu, joka meitä pyydetään saavuttamaan, ei ole täydellisyys, vaikka pyrimmekin siihen, vaan pikemminkin se, että pidämme käskyt ja teemme parhaamme elääksemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Rukoukseni on, että me kaikki pyrimme elämään elämäämme kelvollisina saamaan temppelin siunaukset tekemällä parhaamme, tekemällä tarvittavia parannuksia ja poistamalla vikoja ja puutteita, niin että Jumalan Henki voi aina asua meissä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.