Uskonne koettelemus

Vanhin Neil L. Andersen

kahdentoista apostolin koorumista

Samalla tavoin kuin voimakas kuumuus muuttaa raudan teräkseksi, niin kun me pysymme uskollisina oman uskomme ankaran koettelemuksen aikana, me hioudumme ja vahvistumme hengellisesti.

Kymmenen vuotta sitten, kun vaimoni Kathy ja minä asuimme São Paulossa Brasiliassa, siellä olevaa Interlagosin lähetyskenttää johti lähetysjohtaja David Marriott. Hän ja hänen vaimonsa Neill sekä heidän poikansa Will, Wesley ja Trace asuivat lähellä meitä. He olivat jättäneet kotinsa, liikeyrityksensä ja monet lähiomaisensa vastatessaan profeetalta tulleeseen kutsuun palvella lähetystyössä.

Eräänä iltapäivänä lähetysjohtaja Marriott soitti minulle. Heidän kallisarvoinen, vanhurskas 21-vuotias tyttärensä Georgia, jolla oli meneillään viimeinen vuosi viulunsoiton opinnoissaan Indianan yliopistossa, oli joutunut kuorma-auton tönäisemäksi pyöräillessään kotiin eräästä kirkon kokouksesta. Ensimmäisten tietojen mukaan Georgian vointi oli hyvä. Tunteja myöhemmin hänen tilansa huononi merkittävästi.

Perhe ja ystävät alkoivat paastota ja rukoilla, että Georgian kohdalla tapahtuisi ihme. Hänen äitinsä tuli yölennolla Brasiliasta. Saavuttuaan seuraavana päivänä Indianaan hän tapasi vanhemmat lapsensa, jotka itkien selittivät, että olivat olleet Georgian luona, kun tämä kuoli.

Seurasin Marriottin perhettä tämän kokemuksen aikaan ja sitä seuranneina kuukausina ja vuosina. He itkivät, he rukoilivat, he puhuivat Georgiasta, he tunsivat valtavaa tuskaa ja surua, mutta heidän uskonsa ei horjunut. Tämän aamun kokouksessa kuulimme samanlaisesta uskosta Bowenin ja Wilbergerin perheen kauniissa elämässä.¹

Uskon lahja on korvaamaton hengellinen ominaisuus. ”Ikuinen elämä on sitä”, sanoi Kristus rukouksessa, ”että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”²

Uskomme keskittyy Isäämme Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Lunastajaamme. Sitä vahvistaa tietomme siitä, että evankeliumin täyteys on palautettu maan päälle, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja että profeetoilla ja apostoleilla on tänä aikana pappeuden avaimet. Me vaalimme uskoamme, teemme työtä vahvistaaksemme uskoamme, rukoilemme lisää uskoa ja teemme kaiken voitavamme suojellaksemme ja puolustaaksemme uskoamme.

Apostoli Pietari toi esiin asian, jota hän kutsui uskon koettelemukseksi.³ Hän oli kokenut sen. Muistattehan Jeesuksen sanat:

”Simon – –! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.”⁴

Pietari rohkaisi myöhemmin muita sanoen: ”Älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.”⁵

Näiden ankarien koettelemusten tarkoituksena on tehdä teistä vahvempia, mutta ne pystyvät myös vähentämään luottamustanne Jumalan Poikaan tai jopa tuhoamaan sen ja heikentämään päättäväisyyttänne pitää lupauksenne Hänelle. Nämä koettelemukset ovat usein naamioituneet, joten niitä on vaikea huomata. Ne saavat jalansijaa heikkouksissamme, alttiuksissamme, herkkyyksissämme tai niissä asioissa, joilla on meille eniten merkitystä. Jokin todellinen mutta helppo koetus yhdelle voi olla ankara koettelemus toiselle.

Kuinka voimme pysyä lujina ja järkkymättöminä⁶ uskon koettelemuksessa? Uppoutumalla juuri niihin asioihin, jotka auttoivat rakentamaan uskomme ytimen: me osoitamme uskoa Kristukseen, rukoilemme, pohdimme pyhiä kirjoituksia, teemme parannusta, pidämme käskyt ja palvelemme muita.

Kun kohtaatte uskon koettelemuksen – mitä sitten teettekin, älkää lähtekö pois kirkosta! Se, että etäännytätte itsenne Jumalan valtakunnasta uskon koettelemuksen kestäessä, on kuin jättäisitte lujan väestönsuojan turvan juuri ennen kuin tornado tulee näkyviin.

Apostoli Paavali sanoi: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”⁷ Juuri kirkon suojassa me varjelemme uskoamme. Kokoontuessamme yhteen muiden uskovien kanssa me rukoilemme ja löydämme vastauksia rukouksiimme, palvelemme Jumalaa musiikin välityksellä, todistamme toisillemme Vapahtajasta, palvelemme toisiamme ja tunnemme Herran Hengen. Me nautimme sakramentin, saamme pappeuden siunaukset ja käymme temppelissä. Herra on julistanut: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.”⁸ Kun kohtaatte uskon koetuksen, pysykää Jumalan perheen turvassa ja suojissa. Teille on aina paikka täällä. Yksikään koettelemus ei ole niin suuri, ettemme voi voittaa sitä yhdessä.⁹

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Yhteiskunnan moraalin rajat [ovat muuttuneet nopeaan tahtiin]. Käytösmalleja, joita kerran pidettiin sopimattomina ja moraalittomina, [monet] nykyään pitävät – – hyväksyttävinä.”¹⁰

Kirkossa on monia naimattomia aikuisia, jotka ovat eläneet jo pitkään aikuisvuosiaan. Vaikka heidän nykyinen elämänsä on erilainen kuin he olivat odottaneet, he pitävät siveyden lain.¹¹ Se voi olla heidän uskonsa koettelemus. Ilmaisen syvän kunnioitukseni ja ihailuni näitä Kristuksen opetuslapsia kohtaan.

Jumala on määrännyt, ”että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi”¹². Uudessa testamentissa Vapahtaja kohotti moraalin mittapuuta seuraajilleen julistaessaan: ”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”¹³ Hän opetti meitä olemaan tuomitsematta muita, mutta Hän ei pelännyt puhua suoraan: ”Mene”, Hän sanoi, ”äläkä enää tee syntiä.”¹⁴

Perheellämme on eräs ystävä. Te luultavasti tunnette jonkun samankaltaisen kuin hän, tai ehkäpä olette hänen kaltaisensa. Hän on aina uskollinen, palvelee hienosti kirkossa, on ammatissaan ihailtu ja perheensä rakastama, ja vaikka hän odotti avioliittoa ja lapsia, hän on naimaton. ”Minä tein päätöksen”, hän sanoi, ”turvata Jeesukseen Kristukseen. Se, että käyn temppelissä usein, auttaa minua säilyttämään iankaikkisemman näkökulman. Se muistuttaa minua siitä, etten ole koskaan yksin. Minä uskon, – – ettei mitään – – siunausta pidätetä, – – kun – – pysyn uskollisena liitoilleni, siveyden laki mukaan lukien.”¹⁵

Eräs toinen ystävä palveli erinomaisesti lähetystyössä, jota seurasi vaativa akateeminen koulutus. Hän toivoi saavansa perheen. Hänen uskon koettelemuksensa ovat samaan sukupuoleen kohdistuvan vetovoiman tunteet. Hän kirjoitti minulle äskettäin: ”Patriarkallisessa siunauksessani minulle luvataan, että saan jonakin päivänä oman perheen. Sitä, tapahtuuko se tässä elämässä vai tulevassa, en tiedä. Mutta sen tiedän, etten halua tehdä mitään, mikä vaarantaa siunaukset, joita Jumala on luvannut sekä minulle että tuleville jälkeläisilleni. – – Eläminen [siveyden lain mukaan] on haaste, mutta emmekö me tulleet maan päälle kohtaamaan haasteita ja osoittamaan Jumalalle rakkautemme ja arvonantomme Häntä kohtaan pitämällä Hänen käskynsä? Minua on siunattu hyvällä terveydellä, evankeliumilla, rakastavalla perheellä ja luotettavilla ystävillä. Olen kiitollinen monista siunauksistani.”¹⁶

Maailma protestoi: Kuinka voitte vaatia niin paljon? Herra vastaa:

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni – –.

Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.”¹⁷

Nämä kaksi Kristuksen seuraajaa ja kymmenettuhannet heidän kaltaisensa ovat tunteneet Vapahtajan lupauksen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”¹⁸

Sitten on edelleen yksi koettelemus. Aina on ollut muutamia, jotka haluavat häpäistä kirkon ja hävittää uskon. Nykyään he käyttävät internetiä.

Osa kirkkoa koskevasta tiedosta, olipa se kuinka vakuuttavaa hyvänsä, ei kerta kaikkiaan ole totta. Muistan erään työtoverin tulleen toimistooni Floridassa vuonna 1985. Hänellä oli Time-lehden artikkeli, jonka otsikko oli ”Mormonismin alkuperän kyseenalaistaminen”. Siinä kerrottiin äskettäin löydetystä, muka Martin Harrisin kirjoittamasta kirjeestä, joka oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Joseph Smith oli kertonut Mormonin kirjan levyjen löytämisestä.¹⁹

Työtoverini kysyi, tuhoaisiko tämä uusi tieto mormonikirkon. Artikkelissa lainattiin miestä, joka sanoi jättävänsä kirkon kirjeen vuoksi. Myöhemmin raportoitiin, että oli muitakin, jotka olivat jättäneet kirkon.²⁰ Olen varma, että se oli heidän uskonsa koettelemus.

Joitakin kuukausia myöhemmin asiantuntijat saivat selville (ja väärentäjä tunnusti), että kirje oli täyttä huijausta. Muistan toivoneeni todella, että ne, jotka olivat jättäneet kirkon tämän petoksen johdosta, löytäisivät tiensä takaisin.

Muutamat epäilevät uskoaan löytäessään jonkun kirkon johtohenkilön vuosikymmenten takaisen lausunnon, joka vaikuttaa yhteensopimattomalta oppimme kanssa. Kirkon oppia ohjaa eräs tärkeä periaate. Oppia opettavat kaikki 15 ensimmäiseen presidenttikuntaan ja kahdentoista koorumiin kuuluvaa. Se ei ole kätkettynä yhden puheen johonkin epämääräiseen kappaleeseen. Tosia periaatteita opetetaan usein ja niitä opettavat monet. Oppiamme ei ole vaikea löytää.

Kirkon johtohenkilöt ovat rehellisiä mutta epätäydellisiä miehiä. Muistakaa Moronin sanat: ”Älkää tuomitko minua minun vajavaisuuteni tähden älkääkä minun isääni – –, vaan antakaa sen sijaan kiitos Jumalalle siitä, että hän on ilmaissut teille meidän vajavaisuutemme, jotta te oppisitte olemaan viisaampia kuin me olemme olleet.”²¹

Joseph Smith on sanonut: ”En ole koskaan väittänyt teille olevani täydellinen, mutta opettamissani ilmoituksissa ei ole mitään erhettä.”²² Jumalan käden ihme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiassa ja tulevaisuudessa voidaan ymmärtää vain hengellisen tutkimisen avulla. Presidentti Ezra Taft Benson on sanonut: ”Jokainen joutuu loppujen lopuksi peräytymään uskon seinää vasten ja ottamaan siinä kantaa.”²³ Älkää yllättykö, kun teille käy niin!

Sananmukaisesti koettelemukset ovat koettelevia. Voi olla ahdistusta, hämmennystä, unettomia öitä ja kyynelten kastelemia tyynyjä. Mutta koettelemustemme ei tarvitse olla hengellisesti kohtalokkaita. Niiden ei tarvitse viedä meitä pois liitoistamme eikä pois Jumalan kansasta.

”Muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”²⁴

Samalla tavoin kuin voimakas kuumuus muuttaa raudan teräkseksi, niin kun me pysymme uskollisina oman uskomme ankaran koettelemuksen aikana, me hioudumme ja vahvistumme hengellisesti.

Vanhin D. Todd Christofferson selitti, mitä hän oppi eräästä henkilökohtaisesta koettelemuksesta: ”Vaikka kärsinkin silloin, niin nyt jälkikäteen olen kiitollinen siitä, ettei ongelmaani ollut pikaratkaisua. Se, että minun oli vuosikausia pakko kääntyä Jumalan puoleen lähes päivittäin saadakseni apua, opetti minua todella rukoilemaan ja saamaan vastauksia rukouksiin, ja se opetti minua hyvin käytännöllisellä tavalla luottamaan Jumalaan. Tulin tuntemaan Vapahtajani ja taivaallisen Isäni sellaisella tavalla ja siinä määrin, ettei sitä ehkä olisi muulla tavoin tapahtunut tai minulta olisi kulunut siihen paljon kauemmin. – – Opin luottamaan Herraan koko sydämestäni. Opin kulkemaan Hänen kanssaan päivän kerrallaan.”²⁵

Pietari kuvaili näitä kokemuksia arvokkaammaksi kuin kulta.²⁶ Moroni lisäsi, että todistus seuraa sitten kun ”uskonne on koeteltu”²⁷.

Aloitin kertomuksella Marriottin perheestä. Viime viikolla olimme Kathyn kanssa heidän seurassaan Georgian haudalla. Kymmenen vuotta on kulunut. Perhe ja ystävät puhuivat rakkaudesta ja muistoista, joita heillä on Georgiasta. Siellä oli valkoisia heliumilmapalloja juhlistamassa Georgian elämää. Kyynelten lomassa Georgian äiti puhui lempeästi saamastaan lisääntyneestä uskosta ja ymmärryksestä, ja Georgian isä kertoi minulle luvatusta todistuksesta, joka hänelle on annettu.

Uskon myötä tulee uskon koettelemuksia, jotka tuovat lisää uskoa. Herran lohdullinen vakuutus profeetta Joseph Smithille on aivan sama lupaus, jonka Hän antaa teille uskonne koettelemuksessa: ”Pysy tielläsi, – – älä – – pelkää, – – sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”²⁸ Tästä lausun vakaan todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.