Nukutteko te läpi palautuksen?
Meillä on yksilöinä, perheinä ja Kristuksen kirkkona aivan liian paljon pelissä ponnistellaksemme tässä pyhässä työssä vain laimeasti.
Lähes 200 vuotta sitten amerikkalaisesta novellista ”Rip Van Winkle” tuli hetkessä klassikko. Novellin päähenkilö Rip on kunnianhimoton mies, joka on oikein hyvä välttämään kahta asiaa: työtä ja vaimoaan.
Eräänä päivänä vaeltaessaan vuorilla koiransa kanssa hän löytää joukon oudosti pukeutuneita miehiä, jotka juovat ja pelaavat. Nautittuaan heiltä saamaansa alkoholia Rip käy uneliaaksi ja sulkee hetkeksi silmänsä. Kun hän jälleen avaa silmänsä, hän yllättyy huomatessaan, että hänen koiransa on poissa, hänen kiväärinsä ruosteessa ja hänellä itsellään on nyt pitkä parta.
Rip hakeutuu takaisin omaan kyläänsä, mutta huomaakin, että kaikki on muuttunut. Hänen vaimonsa on kuollut, hänen ystävänsä ovat poissa, ja majatalossa ollut kuningas Yrjö III:n muotokuva on korvattu hänelle tuntemattoman henkilön – kenraali George Washingtonin – muotokuvalla.
Rip Van Winkle on nukkunut 20 vuotta! Ja samalla hän on menettänyt yhden jännittävimmistä aikakausista maansa historiassa – hän on nukkunut läpi Amerikan vallankumouksen.
Toukokuussa vuonna 1966 teologian tohtori Martin Luther King jr. käytti tätä kertomusta esimerkkinä puheessaan ”Don’t Sleep Through the Revolution” [Älä nuku läpi vallankumouksen].1
Tänään haluaisin käyttää samaa teemaa ja esittää kysymyksen meille kaikille, joilla on Jumalan pappeus: nukutteko te läpi palautuksen?
Me elämme palautuksen aikaa
Toisinaan ajattelemme, että evankeliumin palautus on sellaista, mikä on täyttynyt, jo takanapäin – Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan, hän sai pappeuden avaimet, kirkko perustettiin. Todellisuudessa palautus on jatkuva prosessi – me elämme sen aikaa juuri nyt. Siihen sisältyy kaikki, mitä Jumala on ilmoittanut, kaikki, mitä Hän nykyään ilmoittaa, ja ne monet suuret ja tärkeät asiat, joita Hän vielä ilmoittaa.2 Veljet, tämän päivän jännittävät kehitysaskeleet ovat osa sitä kauan ennustettua valmistautumisen aikakautta, joka huipentuu meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen loistavaan toiseen tulemiseen.
Tämä on yksi merkittävimmistä aikakausista maailman historiassa! Muinaiset profeetat halusivat kovasti nähdä meidän päivämme.
Kun meidän aikamme kuolevaisuudessa on päättynyt, mitä kokemuksia me voimme kertoa omasta osallistumisestamme tähän elämämme merkittävään aikakauteen ja Herran työn edistämiseen? Pystymmekö me sanomaan, että me käärimme hihamme ja työskentelimme koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme? Vai täytyykö meidän myöntää, että meillä oli enimmäkseen havainnoijan rooli?
Luulenpa, että on useita syitä siihen, miksi on helppoa käydä vähän uneliaaksi, mitä tulee Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Saanen mainita kolme pääsyytä. Kun teen niin, kehotan teitä pohtimaan, koskevatko ehkä jotkin niistä teitä. Jos huomaatte parantamisen varaa, pyydän teitä miettimään, mitä voisi tehdä, jotta muuttuisi paremmaksi.
Itsekkyys
Ensiksi, itsekkyys.
Ne, jotka ovat itsekkäitä, etsivät omaa etuaan ja mielihyväänsä ennen kaikkea muuta. Itsekkään ihmisen keskeinen kysymys on: ”Mitä minä siitä hyödyn?”
Veljet, olen varma, että pystytte näkemään, että tämä asenne on selkeästi ristiriidassa sen hengen kanssa, jota edellytetään Jumalan valtakunnan rakentamisessa.
Kun pyrimme ensisijaisesti olemaan palveltavina sen sijaan että me itse palvelisimme, meidän tärkeysjärjestyksemme pyörii sen ympärillä, mitä tunnustusta ja mielihyvää me itse saamme.
Menneillä sukupolvilla on ollut omat kamppailunsa itsekeskeisyyden ja narsismin eri muunnelmien kanssa, mutta luulen nykyajan versioiden pärjäävän kisassa aivan yhtä hyvin. Onko mikään sattuma, että Oxford Dictionary -sanakirjan toimitus julisti hiljattain sanan ”selfie” [omakuva] vuoden sanaksi?3
Meillä kaikilla on luonnollisesti halu saada tunnustusta, eikä siinä ole mitään väärää, että haluaa rentoutua ja nauttia. Mutta kun edun ja maailman ylistyksen4 tavoitteleminen on keskeisenä vaikuttimenamme, me menetämme ne lunastavat ja iloiset kokemukset, joita seuraa, kun annamme auliisti itsestämme Herran työhön.
Mikä on parannuskeino?
Vastaus, kuten aina, löytyy Kristuksen sanoista:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”5
Ne, jotka koko sydämestään antavat elämänsä Vapahtajallemme ja palvelevat Jumalaa ja lähimmäisiä, löytävät elämään sellaista rikkautta ja täyteyttä, jota itsekkäät ja itsekeskeiset eivät tule koskaan kokemaan. Epäitsekkäät antavat itsestään. Nämä saattavat olla pieniä rakkauden lahjoja, joilla on suuri hyvää aikaansaava vaikutus: hymy, kädenpuristus, halaus, kuuntelemiseen käytetty hetki, lempeä kannustuksen sana tai huolenpidon ele. Kaikki nämä ystävälliset teot voivat muuttaa ihmisten sydäntä ja elämää. Kun hyödynnämme rajattomat mahdollisuudet rakastaa ja palvella lähimmäisiämme, mukaan lukien puolisomme ja perheemme, meidän kykymme rakastaa Jumalaa ja palvella muita kasvaa merkittävästi.
Ne, jotka palvelevat muita, eivät nuku läpi palautuksen.
Riippuvuudet
Toinen asia, joka voi saada meidät kävelemään unissamme läpi tämän merkittävän aikakauden maailmassa, on riippuvuus.
Riippuvuudet alkavat usein vaivihkaa. Riippuvuudet ovat toistuvan toiminnan ohuita lankoja, jotka punoutuvat tottumuksen paksuiksi kahleiksi. Kielteiset tavat saattavat muotoutua riuduttaviksi riippuvuuksiksi.
Näillä riippuvuuden sitovilla kahleilla on monia muotoja, kuten pornografia, alkoholi, seksi, huumeet, tupakka, uhkapelit, ruoka, työ, internet tai virtuaalitodellisuus. Saatanalla, meidän yhteisellä vihollisellamme, on monia suosikkivälineitä, joilla hän ryöstää meiltä meidän jumalallisen mahdollisuutemme toteuttaa tehtävämme Herran valtakunnassa.
Taivaallista Isäämme murehduttaa nähdä, kuinka auliisti jotkut Hänen ylevistä pojistaan ojentavat ranteensa alistuakseen tuhoisien riippuvuuksien kahleisiin.
Veljet, meillä on kaikkivaltiaan Jumalan iankaikkinen pappeus. Me olemme todellakin Korkeimman poikia, ja meille on suotu sanoin kuvaamattomia mahdollisuuksia. Meidän tarkoituksenamme on liitää vapaasti läpi taivaiden. Meitä ei ole tarkoitettu kahlittaviksi maahan, olemaan itse valmistamiemme pakkopaitojen vankeina.
Mikä on parannuskeino?
Ensiksi meidän täytyy ymmärtää, että on paljon helpompaa ehkäistä riippuvuuksia kuin päästä niistä eroon. Vapahtajan sanoin: ”[Älkää salliko] minkään tällaisten asioiden päästä sydämeenne.”6
Muutama vuosi sitten presidentti Thomas S. Monsonille ja minulle tarjoutui tilaisuus tutustua Air Force One -koneeseen – upeaan lentokoneeseen, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä. Salainen palvelu järjesti huolelliset turvatarkastukset, ja hymyilin hieman, kun virkailijat tutkivat rakasta profeettaamme ennen koneeseen nousemista.
Sitten komentovuorossa oleva lentäjä kutsui minut istumaan kapteenin paikalle. Oli merkittävä kokemus istua jälleen samanlaisen erinomaisen lentokoneen ohjaamossa, jollaista olin lentänyt niin monta vuotta. Muistikuvat lennoista yli valtamerten ja mannerten täyttivät sydämeni ja mieleni. Kuvittelin mielessäni jännittäviä lähtökiitoja ja laskeutumisia lentokentille kaikkialla maailmassa.
Miltei tiedostamatta asetin käteni 747-koneen neljälle kaasuvivulle. Juuri silloin kuulin takaa rakkaan äänen, josta en voinut erehtyä – Thomas S. Monsonin äänen.
Hän sanoi: ”Dieter, älä edes kuvittele sitä.”
En myönnä mitään, mutta saattaa olla, että presidentti Monson luki ajatukseni.
Kun tunnemme houkutusta tehdä asioita, joita meidän ei pitäisi tehdä, kuunnelkaamme luotettavien sukulaisten ja ystävien ja rakkaan profeettamme varoitusta sekä aina Vapahtajaa.
Paras puolustus riippuvuutta vastaan on olla koskaan aloittamatta.
Mutta entä ne, jotka huomaavat olevansa riippuvuuden otteessa?
Ensiksikin, tiedättehän, että toivoa on. Etsikää apua rakkailtanne, kirkon johtajilta ja koulutetuilta terapeuteilta. Kirkko tarjoaa riippuvuudesta toipumiseen liittyvää apua kirkon paikallisten johtohenkilöiden ja internetin7 sekä joillakin alueilla MAP-perhepalvelujen välityksellä.
Muistakaa aina, että Vapahtajan avulla te voitte päästä irti riippuvuudesta. Tie saattaa olla pitkä ja vaikea, mutta Herra ei anna periksi teidän suhteenne. Hän rakastaa teitä. Jeesus Kristus kärsi sovituksen auttaakseen teitä muuttumaan, vapauttaakseen teidät synnin orjuudesta.
Tärkeintä on jatkaa yrittämistä – joskus täytyy yrittää useaan kertaan, ennen kuin onnistuu. Älkää siis antako periksi. Älkää menettäkö uskoa. Pitäkää sydämenne lähellä Herraa, niin Hän antaa teille voimaa vapautua. Hän tekee teistä vapaita.
Rakkaat veljeni, pysykää aina kaukana tavoista, jotka voisivat johtaa riippuvuuteen. Ne, jotka tekevät niin, pystyvät omistamaan sydämensä, väkevyytensä, mielensä ja voimansa Jumalan palvelukseen.
He eivät nuku läpi palautuksen.
Kilpailevat tärkeät asiat
Kolmantena asiana, joka estää meitä täysin sitoutumasta tähän työhön, ovat ne monet kilpailevat tärkeät asiat, joita eteemme tulee. Jotkut meistä ovat niin kiireisiä, että tunnemme olevamme kuin kärryt, joita kiskoo kaksitoista vetojuhtaa – kukin tempoen eri suuntaan. Energiaa kulutetaan paljon, mutta kärryt eivät etene mihinkään.
Omistamme usein parhaat ponnistelumme johonkin harrastukseen, urheilulajiin, ammatillisiin pyrkimyksiin sekä yhteiskunnallisiin tai poliittisiin asioihin. Kaikki nämä asiat saattavat olla hyviä ja kunniallisia, mutta jättävätkö ne meille aikaa ja energiaa siihen, minkä tulisi olla meille kaikkein tärkeimmällä sijalla?
Mikä on parannuskeino?
Jälleen kerran se löytyy Vapahtajan sanoista:
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”8
Kaiken muun elämässä pitäisi olla toisarvoista verrattuna näihin kahteen tärkeään asiaan.
Jopa kirkon palveluksessa on helppoa käyttää paljon aikaa asioiden rutiininomaiseen tekemiseen ilman opetuslapsen sydäntä tai olemusta.
Veljet, pappeudenhaltijoina me olemme sitoutuneet olemaan kansaa, joka rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään ja joka on halukas osoittamaan sitä rakkautta niin sanoin kuin teoin. Siinä on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemisemme ydin.
Ne, jotka elävät näiden periaatteiden mukaisesti, eivät nuku läpi palautuksen.
Kehotus herätä
Apostoli Paavali on kirjoittanut: ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!”9
Rakkaat ystäväni, tietäkää, että te olette valon poikia.
Älkää antako sijaa itsekkyydelle! Älkää antako sijaa tavoille, jotka voisivat johtaa riippuvuuteen! Älkää antako kilpailevien tärkeiden asioiden tuudittaa teitä välinpitämättömyyteen tai siihen, että irtaudutte siunatusta opetuslapseudesta ja ylevöittävästä pappeuden palvelutyöstä!
Meillä on yksilöinä, perheinä ja Kristuksen kirkkona aivan liian paljon pelissä ponnistellaksemme tässä pyhässä työssä vain laimeasti.
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena oleminen ei tarkoita ponnistelua kerran viikossa tai kerran päivässä. Se on jatkuvaa ponnistelua.
Herran lupaus tosi pappeudenhaltijoilleen on miltei liian mahtava käsitettäväksi.
Ne, jotka ovat uskollisia Aaronin ja Melkisedekin pappeudelle ja pitävät kunniassa kutsumuksensa, ”Henki pyhittää heidän ruumiinsa uudistamiseksi”. Sen tähden kaikki, mitä meidän Isällämme on, annetaan heille.10
Todistan, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen puhdistava voima ja Pyhän Hengen muuttava voima voivat parantaa ja pelastaa ihmiskunnan. Meidän etuoikeutenamme, meidän pyhänä velvollisuutenamme ja meidän ilonamme on ottaa varteen Vapahtajan kutsu, seurata Häntä auliilla mielellä ja täysin vilpittömin sydämin. Ravistakaamme pois kahleet, joilla meidät on kahlittu, ja tulkaamme esiin synkeydestä ja nouskaamme tomusta.11
Olkaamme hereillä, ja älkäämme väsykö tekemään hyvää, sillä me laskemme ”suuren työn perustusta”12 – valmistaudumme Vapahtajan paluuseen. Veljet, kun lisäämme oman esimerkkimme antaman valon todistuksena palautetun totuuden kauneuteen ja voimaan, niin me emme nuku läpi palautuksen. Tästä todistan ja jätän teille siunaukseni Mestarimme, Jeesuksen Kristuksen, pyhässä nimessä. Aamen.