Todistaja
Haluaisin kertoa teille niistä totuuksista, jotka on tärkeintä tietää.
Sodan tai epävarmuuden ajoilla on tapana terävöittää keskittymistämme asioihin, joilla on todella merkitystä.
Toinen maailmansota oli minulle suurta hengellisen sekasorron aikaa. Kun lähdin kotoani Brigham Citystä Utahista, minulla oli vain todistuksen kipinä ja tunsin tarvitsevani jotakin enemmän. Käytännöllisesti katsoen me kaikki sinä vuonna lukiosta valmistuneet olimme muutamassa viikossa matkalla sota-alueelle. Ollessamme sijoitettuina Ie Shiman saarelle vähän Okinawasta pohjoiseen Japanissa kamppailin epäilysten ja epävarmuuden kanssa. Minä halusin oman todistukseni evankeliumista. Minä halusin tietää!
Yhtenä unettomana yönä lähdin teltastani ja menin bunkkeriin. Se oli rakennettu riviin asetetuista hiekalla täytetyistä noin 200 litran polttoainetynnyreistä, joita oli nosteltu toistensa päälle niin että ne muodostivat aidatun alueen. Kattoa siinä ei ollut, ja niin minä ryömin sisään, katsoin tähtien täyttämää taivasta ja polvistuin rukoilemaan.
Se tapahtui miltei kesken lauseen. En osaisi kuvailla teille, mitä tapahtui, vaikka päättäisinkin tehdä niin. En kykene ilmaisemaan sitä, mutta se on yhtä selkeä tänään kuin se oli sinä yönä yli 65 vuotta sitten. Tiesin, että se oli hyvin yksityinen, hyvin henkilökohtainen ilmoitus. Viimeinkin minä tiesin itse. Minä tiesin varmasti, sillä se oli annettu minulle. Jonkin ajan päästä ryömin pois bunkkerista ja kävelin tai leijailin takaisin sänkyyni. Koko loppuyö kului ilon ja ihmetyksen vallassa.
En todellakaan ajatellut olevani mitenkään erityinen, vaan ajattelin, että jos sellaista tapahtui minulle, se voisi tapahtua kenelle tahansa. Uskon yhä niin. Sitä seuranneina vuosina olen oppinut ymmärtämään, että sellainen kokemus on yhtä aikaa valo, jota seurata, ja kuorma, jota kantaa.
Haluaisin kertoa teille niistä totuuksista, jotka on tärkeintä tietää – asioista, joita olen oppinut ja kokenut lähes 90 elinvuoden aikana ja yli 50 vuoden kuluessa johtavana auktoriteettina. Suuri osa siitä, mitä olen tullut tietämään, koskee asioita, joita ei voi opettaa mutta jotka voi oppia.
Kuten useimmat suuriarvoiset asiat, tieto, jolla on iankaikkista arvoa, tulee vain henkilökohtaisen rukouksen ja pohtimisen avulla. Nämä sekä paasto ja pyhien kirjoitusten tutkiminen luovat otollisen ilmapiirin vaikutelmille, ilmoituksille ja Pyhän Hengen kuiskauksille. Ne tuovat meille ohjausta korkeudesta, kun saamme opetusta opetuksen päälle.
Ilmoituksissa luvataan, että ”jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä, nousee meidän kanssamme ylösnousemuksessa” ja että tietoa ja älyä hankitaan ”ahkeroimisella ja kuuliaisuudella” (ks. OL 130:18–19).
Yksi iankaikkinen totuus, jonka olen tullut tietämään, on se, että Jumala elää. Hän on meidän Isämme. Me olemme Hänen lapsiaan. ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen” (UK 1).
Kaikista muista nimityksistä, joita Hän olisi voinut käyttää, Hän halusi, että Häntä kutsutaan ”Isäksi”. Vapahtaja antoi käskyn: ”Rukoilkaa siis te tällä tavalla: Isä meidän, joka olet taivaassa” (3. Nefi. 13:9; ks. myös Matt. 6:9). Se, että Hän käyttää nimitystä ”Isä”, on opetus meille kaikille, kun opimme ymmärtämään, millä on eniten merkitystä tässä elämässä.
Vanhemmuus on pyhä etuoikeus, ja jos olemme uskollisia, se voi olla iankaikkinen siunaus. Kaiken kirkon toiminnan lopullinen päämäärä on, että mies ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa voivat olla onnellisia kotona.
Niitä, jotka eivät mene naimisiin tai eivät voi saada lapsia, ei jätetä vaille niitä iankaikkisia siunauksia, joita he tavoittelevat mutta jotka eivät ole toistaiseksi heidän ulottuvillaan. Me emme aina tiedä, kuinka tai milloin siunaukset tulevat, mutta iankaikkisen lisääntymisen lupausta ei kielletä keneltäkään uskolliselta ihmiseltä, joka tekee pyhiä liittoja ja pitää ne.
Teidän salaiset kaipauksenne ja kyyneleiset pyyntönne koskettavat sekä Isän että Pojan sydäntä. He antavat teille henkilökohtaisen vakuutuksen, että elämänne tulee olemaan täyttä ja ettette menetä yhtään elintärkeää siunausta.
Herran palvelijana ja toimien siinä virassa, johon minut on asetettu, minä annan tällaisessa tilanteessa oleville lupauksen, että teille annetaan aikanaan kaikki se, mikä on pelastuksenne ja korotuksenne kannalta välttämätöntä. Syli, joka on nyt tyhjä, täytetään, ja sydän, jota särkyneet unelmat ja kaipaus nyt haavoittavat, parannetaan.
Toinen totuus, jonka olen tullut tietämään, on se, että Pyhä Henki on todellinen. Hän on jumaluuden kolmas jäsen. Hänen tehtävänsä on todistaa totuudesta ja vanhurskaudesta. Hän ilmaisee itsensä monin tavoin, kuten rauhan ja levollisuuden tunteina. Hän voi myös tarvittaessa tuoda lohtua, johdatusta ja ojennusta. Me säilytämme Pyhän Hengen kumppanuuden elämässämme elämällä vanhurskaasti.
Pyhän Hengen lahja annetaan evankeliumin toimituksella. Joku, jolla on valtuus, laskee kädet uuden kirkon jäsenen pään päälle ja sanoo tämänkaltaiset sanat: ”Ota vastaan Pyhä Henki.”
Tämä toimitus itsessään ei muuta meitä merkittävällä tavalla, mutta jos me kuuntelemme ja noudatamme kehotuksia, me saamme Pyhän Hengen siunauksen. Jokainen taivaallisen Isämme poika ja tytär voi oppia tietämään, että tämä Moronin lupaus on totta: ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5, kursivointi lisätty).
Eräs taivaallinen totuus, jonka minä olen saanut elämääni, on todistukseni Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.
Tärkeintä ja perustavinta kaikessa, mitä teemme, kytkeytyneenä kaikkiin ilmoituksiin, on Herran nimi, joka on se valtuus, jolla me kirkossa toimimme. Jokainen pidetty rukous, jopa pienten lasten pitämät, päättyy Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jokainen siunaus, jokainen toimitus, jokainen asettaminen, jokainen virallinen toimi tehdään Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä on Hänen kirkkonsa, joka on nimetty Hänen mukaansa – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi (ks. OL 115:4).
Mormonin kirjassa on suurenmoinen tapahtuma, jossa nefiläiset rukoilivat Isää Herran nimessä. Herra ilmestyi heille ja kysyi:
”Mitä te tahdotte minun antavan teille?
Ja he sanoivat hänelle: Herra, me tahdomme, että sinä sanoisit meille nimen, jolla me kutsumme tätä kirkkoa, sillä kansan keskuudessa on kiistoja tästä asiasta.
Ja Herra sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Miksi ihmiset nurisevat ja kiistelevät tämän asian tähden?
Eivätkö he ole lukeneet kirjoituksia, jotka sanovat, että teidän täytyy ottaa päällenne Kristuksen nimi, joka on minun nimeni? Sillä tällä nimellä teitä kutsutaan viimeisenä päivänä;
ja jokainen, joka ottaa päällensä minun nimeni ja kestää loppuun asti, pelastuu – –.
Sen tähden kaikki, mitä teette, tehkää minun nimessäni; sen tähden kutsukaa kirkkoa minun nimelläni, ja huutakaa avuksi Isää minun nimessäni, niin että hän siunaa kirkkoa minun tähteni.” (3. Nefi 27:2–7.)
Se on Hänen nimensä, Jeesus Kristus, sillä ”mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Ap. t. 4:12).
Tässä kirkossa me tiedämme, kuka Hän on: Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän on Isän Ainosyntyinen. Hän on se, joka surmattiin ja joka elää jälleen. Hän on Puolustajamme Isän luona. ”Muistakaa, että [meidän] on rakennettava [perustuksemme] meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika” (Hel. 5:12). Hän on se ankkuri, joka pitää meidät paikallamme ja suojelee meitä ja perhettämme elämän myrskyissä.
Joka sunnuntai ympäri maailman, missä eri kansallisuuksia tai kieliä edustavat seurakunnat kokoontuvat, sakramentti siunataan samoin sanoin. Me otamme päällemme Kristuksen nimen ja muistamme Hänet aina. Se on iskostettu mieleemme.
Profeetta Nefi julisti: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Meidän jokaisen täytyy saada oma henkilökohtainen todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sitten lausumme tuon todistuksen perheellemme ja muille.
Muistakaamme kaikessa tässä, että vastustaja pyrkii henkilökohtaisesti häiritsemään Herran työtä. Meidän täytyy valita, ketä me seuraamme. Turvamme on niin yksinkertainen kuin että päätämme itse kukin seurata Vapahtajaa ja huolehdimme siitä, että pysymme uskollisesti Hänen rinnallaan.
Johannes kirjoittaa Uudessa testamentissa, että oli muutamia, jotka eivät pystyneet sitoutumaan Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa, ja ”monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.
Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: ’Aiotteko tekin lähteä?’
Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.’” (Joh. 6:66–69.)
Pietari oli oppinut sen, mitä jokainen Vapahtajan seuraaja voi oppia. Kun olemme uskollisesti omistautuneita Jeesukselle Kristukselle, me hyväksymme Hänet Lunastajaksemme ja teemme kaiken voitavamme elääksemme Hänen opetustensa mukaan.
Kaikkien niiden vuosien jälkeen, jotka olen elänyt ja opettanut ja palvellut, niiden miljoonien kilometrien jälkeen, jotka olen matkannut ympäri maailmaa, ja kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut, on yksi suuri totuus, josta haluan kertoa. Se on todistukseni Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta.
Erään pyhän kokemuksen jälkeen Joseph Smith ja Sidney Rigdon tallensivat seuraavan:
”Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!
Sillä me näimme hänet.” (OL 76:22–23.)
Heidän sanansa ovat minun sanani.
Minä uskon ja minä tiedän varmasti, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että Hän elää. Hän on Isän Ainosyntyinen, ja ”juuri hän on luonut nykyiset ja menneet maailmat ja – – niiden asukkaat ovat Jumalalle syntyneitä poikia ja tyttäriä” (OL 76:24).
Lausun todistukseni, että Vapahtaja elää. Minä tunnen Herran. Minä olen Hänen todistajansa. Minä tiedän Hänen suuren uhrinsa ja iankaikkisen rakkautensa kaikkia taivaallisen Isän lapsia kohtaan. Minä lausun erityisen todistukseni kaikessa nöyryydessä mutta ehdottoman varmana Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.