Lepopäivä on ilon päivä
Vanhin Russell M. Nelson
kahdentoista apostolin koorumista
Kuinka voitte huolehtia siitä, että teidän käytöksenne lepopäivänä johtaa iloon ja riemuun?
Rakkaat veljet ja sisaret, nämä kaksi konferenssipäivää ovat olleet loistavia. Innoittava musiikki ja kauniit rukoukset ovat kohottaneet meitä. Valon ja totuuden sanomat ovat ylentäneet henkeämme. Tänä pääsiäissunnuntaina me kiitämme jälleen yhdessä vilpittömästi Jumalaa profeetasta!
Meillä jokaisella tulisi olla mielessämme kysymys: kuinka aion muuttua sen vuoksi mitä olen kuullut ja tuntenut tämän konferenssin aikana? Olipa vastauksenne mikä tahansa, saanen kutsua teidät myös tarkastelemaan tuntemuksianne lepopäivästä ja käyttäytymistänne sen aikana.
Minua kiehtovat Jesajan sanat hänen kutsuessaan sapattia ”ilon päiväksi”. Mietin kuitenkin, onko sapatti eli lepopäivä todellakin ilon päivä teille ja minulle.
Huomasin ensimmäisen kerran lepopäivän tuottavan iloa monia vuosia sitten, kun olin kiireinen kirurgi ja kun tiesin, että lepopäivästä tulisi minulle henkilökohtaisen parantumisen päivä. Kunkin viikon loppuun mennessä käteni olivat arat hinkattuani niitä toistuvasti saippualla, vedellä ja karkealla harjalla. Kaipasin myös taukoa vaativan ammattini kuormasta. Sunnuntai tarjosi kovasti kaivattua huojennusta.
Mitä Vapahtaja tarkoitti, kun Hän sanoi, että ”sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”? Uskon, että Hän halusi meidän ymmärtävän, että lepopäivä on Hänen lahjansa meille tarjoamalla todellisen hengähdystauon päivittäisen elämän vaikeista olosuhteista sekä tilaisuuden hengelliseen ja fyysiseen uudistumiseen. Jumala on antanut meille tämän erityisen päivän, ei viihdettä varten eikä päivittäistä työtä varten vaan jotta voisimme levätä velvollisuuksista ja saada fyysistä ja hengellistä apua.
Heprean kielessä sana sapatti tarkoittaa ’lepoa’. Sapatin eli lepopäivän tarkoitus juontaa juurensa aina maailman luomiseen, jolloin Herra lepäsi luomistyöstä kuuden päivän työn jälkeen. Kun Jumala myöhemmin ilmoitti Moosekselle kymmenen käskyä, Hän käski: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Myöhemmin sapattia vietettiin muistutuksena Israelin vapautumisesta Egyptin orjuudesta. Mikä kenties tärkeintä, sapatti annettiin ikuiseksi liitoksi, jatkuvaksi muistutukseksi siitä, että Herra pyhittää kansansa.
Lisäksi nykyään me nautimme lepopäivänä sakramentin Jeesuksen Kristuksen sovituksen muistoksi. Näin me lupaamme, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Hänen pyhän nimensä.
Vapahtaja sanoi olevansa sapatin herra. Se on Hänen päivänsä! Hän on toistuvasti kehottanut meitä pitämään pyhänä sapatin eli pyhittämään lepopäivän. Olemme tehneet liiton, että pyhittäisimme sen.
Kuinka me pyhitämme lepopäivän? Ollessani paljon nuorempi tutkin muiden kirjoittamia luetteloita asioista, joita piti tehdä, ja asioista, joita ei saanut tehdä lepopäivänä. Vasta myöhemmin opin pyhistä kirjoituksista, että oma käytökseni ja oma asenteeni lepopäivänä oli merkkinä minun ja taivaallisen Isäni välillä. Sen ymmärryksen myötä en tarvinnut enää luetteloja siitä, mitä piti ja mitä ei saanut tehdä. Kun minun täytyi päättää, oliko jokin toiminta sopivaa lepopäivälle, kysyin itseltäni yksinkertaisesti: ”Minkä merkin haluan antaa Jumalalle?” Tämä kysymys sai lepopäivää koskevat valintani päivänselviksi.
Vaikka sapatinpäivää koskeva oppi on muinaista alkuperää, se on uudistettu näinä myöhempinä aikoina osaksi uutta liittoa, johon liittyy lupaus. Kuunnelkaa tämän jumalallisen säädöksen voimaa:
”Jotta voisit varjella itsesi täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta, mene rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttisi minun pyhänä päivänäni;
sillä totisesti tämä on päivä, joka on määrätty sinulle levätäksesi töistäsi ja omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle – –.
Tänä päivänä – – valmista vain ruokasi vilpittömin sydämin, jotta paastosi olisi täydellinen, – – jotta ilosi olisi täysi. – –
Ja sikäli kuin te teette tämän kiittäen, iloisin sydämin ja kasvoin, – – maan täyteys on teidän.”
Kuvitelkaa tuon lausuman ulottuvuutta! Maan täyteys luvataan niille, jotka pyhittävät lepopäivän. Ei ihme, että Jesaja kutsui sapattia ”ilon päiväksi”.
Kuinka voitte huolehtia siitä, että teidän käytöksenne lepopäivänä johtaa iloon ja riemuun? Sen lisäksi että käytte kirkossa, nautitte sakramentin ja olette uutteria teille annetussa erityisessä palvelutehtävässä, mitkä muut toiminnat auttaisivat teitä tekemään lepopäivästä ilon päivän teille itsellenne? Minkä merkin annatte Herralle osoittaaksenne rakkautenne Häntä kohtaan?
Lepopäivä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vahvistaa perhesiteitä. Jumalahan kuitenkin haluaa lastensa, meidän jokaisen, palaavan Hänen luokseen endaumentin saaneina pyhinä, jotka on sinetöity temppelissä perheiksi, esivanhempiimme ja jälkeläisiimme.
Me teemme lepopäivästä ilon päivän, kun me opetamme evankeliumia lapsillemme. Vastuumme vanhempina on täysin selvä. Herra on sanonut: ”Sikäli kuin Siionissa – – on lasten vanhempia, jotka eivät opeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanemisen kautta kahdeksan vuoden iässä, synti on vanhempien päällä.”
Vuosia sitten ensimmäinen presidenttikunta tähdensi perheen kanssa vietettävän laatuajan tärkeyttä. He kirjoittivat:
”Vetoamme vanhempiin, että he tekisivät parhaansa opettaakseen ja kasvattaakseen lapsiaan evankeliumin periaatteiden mukaisesti ja pitäisivät heidät näin kirkon piirissä. Koti on vanhurskaan elämän perusta, eikä mikään muu taho voi ottaa sen paikkaa tai täyttää sen perustehtäviä tämän Jumalan antaman vastuun täyttämisessä.
Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut vaatimukset tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää.”
Kun pohdin tätä neuvoa, miltei toivon, että olisin jälleen nuori isä. Nykyään vanhemmilla on käytettävissään todella hienoa lähdeaineistoa, jonka avulla he voivat tehdä perheen kanssa käytettävästä ajasta merkityksellisen – niin lepopäivänä kuin muinakin päivinä. Heillä on lds.org, mormon.org, mormonit.fi, Raamatun videoita, Mormon Channel, Evankeliumiaiheinen kirjasto, Liahona ja muutakin – paljon muuta. Tämä lähdeaineisto on erittäin hyödyllinen vanhemmille heidän täyttäessään pyhää velvollisuuttaan opettaa lapsiaan. Mikään muu työ ei ole tärkeämpää kuin vanhurskas, päämäärätietoinen vanhemmuus!
Kun te opetatte evankeliumia, te opitte lisää. Tämä on Herran tapa auttaa teitä ymmärtämään Hänen evankeliumiaan. Hän on sanonut:
”Minä annan teille käskyn, että teidän tulee opettaa toisillenne valtakunnan oppia.
Opettakaa tunnollisesti, – – niin että voitte saada täydellisempää opetusta – – opissa, evankeliumin laissa, kaikessa, mikä liittyy Jumalan valtakuntaan.”
Senkaltainen evankeliumin tutkiminen tekee lepopäivästä ilon päivän. Tämä lupaus pätee riippumatta perheen koosta, rakenteesta tai asuinpaikasta.
Perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi voitte kokea todellista iloa lepopäivänä tutkiessanne sukuanne. Niiden sukulaisten tietojen etsiminen ja löytäminen, jotka ovat eläneet maan päällä ennen teitä – niiden, joilla ei ollut tilaisuutta ottaa evankeliumia vastaan täällä ollessaan – voi tuoda valtavaa iloa.
Olen nähnyt tämän henkilökohtaisesti. Joitakin vuosia sitten rakas vaimoni Wendy päätti opetella tekemään sukututkimustyötä. Alussa hänen edistymisensä oli hidasta, mutta vähitellen hän oppi, kuinka helppoa on tehdä tätä pyhää työtä. Enkä ole koskaan nähnyt häntä onnellisempana. Teidänkään ei tarvitse matkustaa muihin maihin tai edes mennä sukututkimuskeskukseen. Voitte kotona tietokoneen tai mobiililaitteen avulla löytää sieluja, jotka kaipaavat toimituksia itselleen. Tehkää lepopäivästä ilon päivä etsimällä esivanhempia ja vapauttamalla heidät henkivankilasta!
Tehkää lepopäivästä ilon päivä palvelemalla muita, varsinkin niitä, jotka ovat huonokuntoisia tai yksinäisiä tai tarvitsevat apua. Heidän mielialansa kohottaminen kohottaa myös omaa mielialaanne.
Kun Jesaja kuvaili sapattia ”ilon päiväksi”, hän opetti meille myös, kuinka voimme tehdä siitä ilon päivän. Hän sanoi:
”Jos et – – aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi – –, jos kunnioitat [Herraa] niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi,
silloin saat iloita Herrasta.”
Se, ettei lepopäivänä ”aja omia etujaan”, vaatii itsekuria. Teidän täytyy kenties kieltää itseltänne jotakin sellaista, mistä ehkä pidätte. Jos päätätte iloita Herrasta, te ette anna itsenne suhtautua lepopäivään kuin mihin tahansa muuhun päivään. Rutiinitehtäviä ja virkistystoimintaa voi tehdä jonakin muuna aikana.
Ajatelkaapa tätä: Maksaessamme kymmenykset me palautamme yhden kymmenesosan ansioistamme Herralle. Pyhittäessämme lepopäivän me varaamme yhden päivän seitsemästä Hänelle. Niinpä meidän etuoikeutenamme on pyhittää sekä rahaa että aikaa Hänelle, joka antaa meille joka päivä elämän.
Usko Jumalaan synnyttää rakkauden lepopäivään; usko lepopäivään synnyttää rakkauden Jumalaan. Pyhä lepopäivä on todellakin ilon päivä.
Nyt kun tämä konferenssi on päättymässä, me tiedämme, että missä tahansa me asummekin, meidän tulee olla perheemme, naapuriemme ja ystäviemme keskuudessa esimerkkinä uskovista. Tosi uskovat pyhittävät lepopäivän.
Lopetan Moronin jäähyväissanoihin hänen päättäessään Mormonin kirjan. Hän kirjoitti: ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, – – silloin te olette pyhitettyjä Kristuksessa.”
Rakkaus sydämessäni jätän teille nämä sanat rukouksenani, todistuksenani ja siunauksenani. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.