Miksi avioliitto, miksi perhe
Vanhin D. Todd Christofferson
kahdentoista apostolin koorumista
Perhe, joka on rakennettu miehen ja naisen väliselle avioliitolle, luo parhaat olosuhteet, joissa Jumalan suunnitelma voi menestyä.
Kuuluisan Lontoossa sijaitsevan Westminster Abbeyn suuren läntisen sisäänkäynnin yläpuolella on kymmenen 1900-luvulla eläneen kristityn marttyyrin patsaat. Niiden joukossa on Dietrich Bonhoeffer, lahjakas saksalainen teologi, joka syntyi vuonna 1906. Bonhoefferista tuli natsidiktatuurin ja sen juutalaisiin ja muihin kohdistaman kohtelun äänekäs arvostelija. Hänet vangittiin julkisen vastarintansa vuoksi ja viimein teloitettiin keskitysleirillä. Bonhoeffer oli tuottelias kirjailija, ja hänen tunnetuimpia töitään ovat kirjeet, joita myötätuntoiset vartijat auttoivat häntä salakuljettamaan vankilasta. Ne julkaistiin myöhemmin nimellä Kirjeitä vankilasta.
Yksi noista kirjeistä oli osoitettu hänen veljentyttärelleen ennen tämän häitä. Siihen sisältyvät nämä merkittävät näkemykset: ”Avioliitto on enemmän kuin teidän rakkautenne toisiinne. – – Rakkaudessanne näette vain toinen toisenne maailmassa, mutta avioliitossa olette rengas niiden sukupolvien ketjussa, joiden Jumala antaa kunniakseen tulla ja mennä ja jotka Hän kutsuu valtakuntaansa. Rakkaudessanne näette vain teidän oman onnenne taivaan, mutta avioliitossa teidät on asetettu vastuuseen maailmasta ja ihmisistä. Rakkautenne kuuluu yksin teille henkilökohtaisesti, mutta avioliitto on enemmän kuin jotakin henkilökohtaista – se on sääty, se on virka. Niin kuin kruunu tekee kuninkaan kuninkaaksi eikä vain hallitsemisen halu, niin tekee avioliitto, eikä vain teidän rakkautenne toisiinne, teidät aviopariksi Jumalan ja ihmisten edessä. – – Rakkaus tulee teistä itsestänne mutta avioliitto ylhäältä, Jumalasta.”
Millä tavoin miehen ja naisen välinen avioliitto ylittää heidän rakkautensa toisiaan kohtaan ja heidän oman onnensa, niin että se asettaa ”vastuuseen maailmasta ja ihmisistä”? Missä mielessä se tulee ”ylhäältä, Jumalasta”? Ymmärtääksemme sen meidän on palattava alkuun.
Profeetat ovat ilmoittaneet, että me olimme ensin olemassa älyinä ja että Jumala antoi meille muodon eli henkiruumiin ja meistä tuli näin Hänen henkilapsiaan – taivaallisten vanhempien poikia ja tyttäriä. Tässä henkien kuolevaisuutta edeltäneessä olemassaolossa koitti aika, jolloin taivaallinen Isämme – edesauttaakseen tarkoitustaan, että me saisimme ”oikeuden edistyä kuten Hän oli edistynyt” – valmisti kaiken mahdollistavan suunnitelman. Pyhissä kirjoituksissa sille on annettu eri nimiä, kuten ”pelastussuunnitelma”, ”suuri onnensuunnitelma” ja ”lunastussuunnitelma”. Suunnitelman kaksi päätarkoitusta selitettiin Abrahamille näillä sanoilla:
”Ja heidän joukossaan seisoi eräs, joka oli Jumalan kaltainen, ja hän sanoi niille, jotka olivat hänen kanssansa: Me menemme alas, sillä siellä on avaruutta, ja otamme näitä aineita ja teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua;
ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä;
ja niille, jotka pysyvät uskollisina ensimmäisessä asemassansa, annetaan lisää; – – ja niille, jotka pysyvät uskollisina toisessa asemassansa, annetaan lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti.”
Taivaallisen Isämme ansiosta meistä oli jo tullut henkiolentoja. Nyt Hän tarjosi meille keinoa täydentää eli tehdä kokonaiseksi tuo olento. Fyysisen elementin lisäys on välttämätöntä, jotta voi saada sellaisen olemuksen ja kirkkauden täyteyden, joka Jumalalla itsellään on. Jos Jumalan luona kuolevaisuutta edeltäneessä henkimaailmassa ollessamme me suostuisimme osallistumaan Hänen suunnitelmaansa – eli toisin sanoen pysyisimme uskollisina ensimmäisessä asemassamme – niin meille annettaisiin lisänä fyysinen ruumis, kun tulisimme asumaan maan päälle, jonka Hän oli luonut meille.
Jos sitten kuolevaisuuden kokemuksemme aikana päättäisimme tehdä kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskisi meidän tehdä, me pysyisimme uskollisina toisessa asemassamme. Se tarkoittaa sitä, että valinnoillamme me osoittaisimme Jumalalle (ja itsellemme) sitoutumisemme ja kykymme elää Hänen selestisen lakinsa mukaan, kun olisimme poissa Hänen luotaan ja meillä olisi fyysinen ruumis kaikkine voimineen, haluineen ja intohimoineen. Osaisimmeko me pitää kurissa lihan, jotta siitä tulisi hengen alamainen eikä sen hallitsija? Voitaisiinko meille uskoa sekä ajassa että iankaikkisuudessa jumalisia voimia, myös voima luoda elämää? Voittaisimmeko me itse kukin pahan? Niille, jotka niin tekisivät, annettaisiin lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti – hyvin merkittävänä osana sitä kirkkautta olisi ylösnoussut, kuolematon ja kirkastettu fyysinen ruumis. Ei ihme, että me huusimme ilosta kuultuamme näistä ihmeellisistä mahdollisuuksista ja lupauksista.
Tämän jumalallisen suunnitelman onnistumiseen tarvitaan ainakin neljää asiaa:
Ensimmäinen oli maan luominen meidän asuinpaikaksemme. Olivatpa luomisprosessin yksityiskohdat millaiset tahansa, me tiedämme, ettei se tapahtunut sattumalta vaan sitä johti Isä Jumala ja sen toteutti Jeesus Kristus – ”kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”
Toinen on kuolevaisuuden tila. Aadam ja Eeva toimivat kaikkien niiden puolesta, jotka olivat päättäneet osallistua Isän suureen onnensuunnitelmaan. Heidän lankeemuksensa loi olosuhteet, jotka tarvittiin, että voimme syntyä fyysisesti, saada kuolevaisuuden kokemuksia ja oppia poissa Jumalan luota. Lankeemuksen myötä tuli tietoisuus hyvästä ja pahasta sekä Jumalan antama voima valita. Lopuksi lankeemus toi fyysisen kuoleman, joka tarvittiin, jotta aikamme kuolevaisuudessa olisi tilapäinen ja jotta emme eläisi ikuisesti synneissämme.
Kolmas on lunastus lankeemuksesta. Me näemme kuoleman roolin taivaallisen Isämme suunnitelmassa, mutta tuo suunnitelma olisi merkityksetön, ellei olisi jotakin keinoa voittaa lopulta sekä fyysinen että hengellinen kuolema. Sen vuoksi Lunastaja, Jumalan ainosyntyinen Poika, Jeesus Kristus, kärsi ja kuoli sovittaakseen Aadamin ja Eevan rikkomuksen ja tuoden näin ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden kaikille. Ja koska kukaan meistä ei olisi täysin ja jatkuvasti kuuliainen evankeliumin laille, Hänen sovituksensa lunastaa meidät myös omista synneistämme parannuksen ehdolla. Vapahtajan sovittavan armon tuodessa syntien anteeksiannon ja sielun pyhittymisen me voimme syntyä hengellisesti uudelleen ja päästä sovintoon Jumalan kanssa. Hengellinen kuolemamme – eromme Jumalasta – päättyy.
Neljäntenä ja viimeisenä ovat ne olosuhteet, joissa synnymme fyysisesti ja koemme sitten hengellisen uudestisyntymisemme Jumalan valtakuntaan. Jotta Jumalan työ onnistuisi niin että pääsisimme ”osallisiksi korotuksesta Hänen kanssaan”, Hän sääti, että miehen ja naisen tulee solmia avioliitto ja synnyttää lapsia luoden näin Jumalan kumppaneina heille fyysisen ruumiin, joka on tärkeä kuolevaisuuden koetukselle ja välttämätön iankaikkiselle kirkkaudelle Hänen luonaan. Hän sääti myös, että vanhempien tulee perustaa perhe ja kasvattaa lapsensa valossa ja totuudessa ja johdattaa heitä toivoon Kristuksessa. Isä antoi meille käskyn
”opettaa näitä asioita avoimesti [lapsillemme sanoen]:
– – koska te olette syntyneet maailmaan veden ja veren ja hengen kautta, jotka minä olen tehnyt, ja niin tuli tomusta elävä sielu, aivan samoin teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja [Pyhästä] Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä, niin että teidät voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja te saisitte nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa, nimittäin kuolemattomuuden kirkkaudesta”.
Koska tiedämme, miksi me lähdimme taivaallisen Isämme luota ja mitä vaaditaan, jotta voimme palata ja päästä osallisiksi korotuksesta Hänen kanssaan, käy hyvin selväksi, ettei mikään maanpäälliseen aikaamme kuuluva voi olla tärkeämpää kuin fyysinen syntymä ja hengellinen uudestisyntymä, nämä iankaikkisen elämän kaksi perusedellytystä. Siinä on, käyttääksemme Dietrich Bonhoefferin sanoja, se avioliiton ”virka”, ”vastuu ihmisistä”, joka tällä jumalallisella instituutiolla ”ylhäältä, Jumalasta” on. Se on ”rengas sukupolvien ketjussa” sekä täällä että tämän jälkeen – taivaan järjestys.
Perhe, joka on rakennettu miehen ja naisen väliselle avioliitolle, luo parhaat olosuhteet, joissa Jumalan suunnitelma voi menestyä – olosuhteet, joihin lapset, jotka tulevat puhtaina ja viattomina Jumalan luota, voivat syntyä, ja ympäristön, jossa he voivat saada tarvitsemaansa opetusta ja valmistautumista menestyksekkääseen elämään kuolevaisuudessa ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa. Sellaisille avioliitoille rakennettuja perheitä tarvitaan tietty määrä, jotta yhteiskunta selviytyisi ja kukoistaisi. Siitä syystä yhteiskunnat ja kansakunnat ovat yleensä kannustaneet avioliittoon ja suojelleet sitä ja perhettä etuoikeutettuina instituutioina. Kyse ei ole koskaan ollut pelkästään aikuisten rakkaudesta ja onnesta.
Yhteiskuntatieteen näkemys avioliitosta ja perheestä, jota naimisissa olevat mies ja nainen johtavat, on vakuuttava. Ja siksi me varoitamme, ”että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet”. Mutta perustelumme avioliiton ja perheen roolista eivät perustu yhteiskuntatieteeseen vaan siihen totuuteen, että ne ovat Jumalan luomia. Juuri Hän loi alussa Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, ja liitti heidät yhteen aviomiehenä ja vaimona tulemaan yhdeksi lihaksi ja lisääntymään ja täyttämään maan. Kukin yksilö on luotu Jumalan kuvaksi, mutta juuri miehen ja naisen tullessa yhdeksi aviollisessa yhteydessä me saavutamme kenties täydellisimmän merkityksen sille, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi – mieheksi ja naiseksi. Emme me eikä kukaan muukaan kuolevainen voi muuttaa tätä avioliiton jumalallista järjestystä. Se ei ole ihmiskeksintöä. Sellainen avioliitto on todellakin ”ylhäältä, Jumalasta” ja kuuluu yhtä olennaisena osana onnensuunnitelmaan kuin lankeemus ja sovitus.
Kuolevaisuutta edeltäneessä maailmassa Lusifer kapinoi Jumalaa ja Hänen suunnitelmaansa vastaan, ja Lusiferin vastustus vain voimistuu entisestään. Hän taistelee estääkseen avioliiton solmimisen ja perheen perustamisen, ja kun avioliitto on solmittu ja perhe perustettu, hän tekee voitavansa häiritäkseen niitä. Hän hyökkää kaikkea sitä vastaan, mikä ihmisen seksuaalisuudessa on pyhää, repien sen avioliiton yhteydestä ilmeisen loputtomaksi rintamaksi moraalittomia ajatuksia ja tekoja. Hän pyrkii saamaan miehet ja naiset vakuuttuneiksi siitä, että avioliiton ja perheen tärkeys voidaan unohtaa tai hylätä tai ainakin tehdä niistä toisarvoisia uran, muiden saavutusten sekä itsensä toteuttamisen ja yksilöllisen vapauden rinnalla. Tietenkin vastustaja on mielissään, kun vanhemmat eivät vaivaudu opettamaan ja kouluttamaan lapsiaan uskomaan Kristukseen ja saamaan hengellisen uudestisyntymisen. Veljet ja sisaret, monet asiat ovat hyviä, monet ovat tärkeitä mutta vain muutama on välttämätön.
Se, että julistamme avioliittoon ja perheeseen kuuluvia perustotuuksia, ei tarkoita, että jättäisimme huomiotta tai väheksyisimme niiden uhrauksia ja menestystä, joiden elämässä tämä ihanne ei ole tällä hetkellä todellisuutta. Jotkut teistä eivät ole saaneet avioliiton siunausta syistä, joita ovat muun muassa kelvollisten mahdollisuuksien puute, samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys, fyysiset tai henkiset vammat tai yksinkertaisesti pelko epäonnistumisesta, joka ainakin tällä hetkellä jättää varjoonsa uskon. Tai olette kenties olleet naimisissa mutta tuo avioliitto on päättynyt ja olette jääneet selviytymään yksin siitä, mistä kaksi yhdessäkin hädin tuskin selviytyy. Jotkut teistä, jotka olette naimisissa, eivät saa lapsia pakahduttavista toiveista ja anovista rukouksista huolimatta.
Siitä huolimatta jokaisella on lahjoja, jokaisella on kykyjä, jokainen voi antaa panoksensa jumalallisen suunnitelman toteutumiseen kussakin sukupolvessa. Paljon siitä, mikä on hyvää, paljon siitä, mikä on olennaista – toisinaan jopa kaikki, mikä on toistaiseksi välttämätöntä – voidaan saavuttaa olosuhteissa, jotka eivät ole ihanteelliset. Niinpä monet teistä tekevät aivan parhaansa. Ja kun te, jotka kannatte kuolevaisuuden raskaimpia kuormia, nousette puolustamaan Jumalan suunnitelmaa Hänen lastensa korotukseksi, me kaikki olemme valmiita marssimaan kanssanne. Me todistamme varmuudella, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on ennakoinut ja tulee lopulta hyvittämään kaikki puutteet ja menetykset niiltä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa. Ketään ei ole ennalta määrätty saamaan vähemmän kuin kaikki, mitä Isällä on lapsiaan varten.
Eräs nuori äiti kertoi minulle äskettäin huolestaan, että hän oli riittämätön tähän kutsumuksista korkeimpaan. Minusta tuntui, että asiat, jotka häntä huolestuttivat, olivat vähäisiä eikä hänen tarvinnut olla huolissaan, sillä hän selviytyi hyvin. Mutta tiesin, että hän halusi vain olla otollinen Jumalalle ja kunnioittaa Hänen osoittamaansa luottamusta. Rauhoittelin häntä ja rukoilin sydämessäni, että Jumala, hänen taivaallinen Isänsä, rohkaisisi häntä rakkaudellaan ja antaisi hänelle todisteen hyväksynnästään hänen tehdessään Isänsä työtä.
Se on rukoukseni meille kaikille tänään. Kokekaamme jokainen hyväksyntää Hänen silmissään. Kukoistakoot avioliitot ja menestykööt perheet, ja olipa osanamme kuolevaisuudessa näiden siunausten täyteys tai ei, Herran armo tuokoon onnellisuutta nyt ja uskoa varmoihin lupauksiin tulevaisuudessa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.