Sen tähden he tukahduttivat pelkonsa

Vanhin David A. Bednar

kahdentoista apostolin koorumista

Toisin kuin maailmallinen pelko, joka herättää hätäännystä ja levottomuutta, jumalinen pelko on rauhan, varmuuden ja luottamuksen lähde.

Muistan elävästi kokemuksen, joka minulla oli pikkupoikana. Kun olin kerran leikkimässä ystävieni kanssa, rikoin vahingossa kotimme lähellä olevan kaupan ikkunan. Kun ikkuna särkyi ja murtohälytin alkoi soida, sydämeni ja mieleni täytti halvaannuttava pelko. Tajusin heti, että olin tuomittu viettämään loppuelämäni vankilassa. Vanhempani houkuttelivat minut viimein piilopaikastani vuoteeni alta ja auttoivat minua sopimaan asian kaupan omistajan kanssa. Onneksi vankilatuomioni saatiin soviteltua.

Pelko, jota tunsin sinä päivänä, oli musertavaa ja todellista. Te olette epäilemättä kokeneet paljon syvempiä kauhun tunteita saadessanne tietää henkilökohtaisista terveyteen liittyvistä haasteista, huomatessanne perheenjäsenen olevan vaikeuksissa tai vaarassa tai seuratessanne levottomuutta herättäviä maailmantapahtumia. Sellaisissa tilanteissa herää huolestuttava pelon tunne odotettavissa olevan vaaran, epävarmuuden tai tuskan vuoksi sekä niiden kokemusten takia, jotka ovat odottamattomia, joskus äkillisiä, ja johtavat todennäköisesti kielteisiin seurauksiin.

Päivittäisessä elämässämme loputtomat uutiset rikoksiin liittyvästä väkivallasta, nälänhädästä, sodista, korruptiosta, terrorismista, rapautuvista arvoista, sairauksista sekä tuhoisista luonnonvoimista voivat aiheuttaa pelkoa ja huolta. Me elämme todellakin aikaa, josta Herra ennusti: ”Ja sinä aikana – – koko maa on levottomuuden vallassa, ja ihmisten sydämet pettävät heidät” (OL 45:26).

Tarkoitukseni on kuvailla, kuinka oikea tieto ja usko Herraan Jeesukseen Kristukseen hälventävät pelon. Rukoilen vilpittömästi, että Pyhä Henki siunaisi meitä jokaista, kun mietimme yhdessä tätä tärkeää aihetta.

Kuolevaisuuteen kuuluva pelko

Kun Aadam ja Eeva kuulivat Jumalan äänen nautittuaan kiellettyä hedelmää, he piiloutuivat Eedenin puutarhassa. Jumala kutsui Aadamia ja kysyi: ”’Missä sinä olet?’ [Aadam] vastasi: ’Minä kuulin sinun [äänesi ja] minua pelotti.’” (1. Moos. 3:9–10.) Selvästikin yksi lankeemuksen ensimmäisistä vaikutuksista Aadamiin ja Eevaan oli pelon kokeminen. Tämä voimakas tunne on tärkeä osatekijä olemassaolossamme kuolevaisuudessa.

Eräs esimerkki Mormonin kirjasta tähdentää sitä, miten voimallisesti Herraa koskeva tieto (ks. 2. Piet. 1:2–8; Alma 23:5–6) haihduttaa pelon ja tuo rauhaa silloinkin kun kohtaamme suuria vastoinkäymisiä.

Helamin maassa Alman kansa pelkäsi lamanilaisten lähestyvän sotajoukon vuoksi.

”Mutta Alma meni heidän keskuuteensa ja kehotti heitä olemaan pelkäämättä ja muistamaan Herraa Jumalaansa, niin hän vapauttaisi heidät.

Sen tähden he tukahduttivat pelkonsa.” (Moosia 23:27–28.)

Huomatkaa, ettei Alma tukahduttanut heidän pelkojaan. Sen sijaan Alma neuvoi uskovia muistamaan Herraa ja vapautusta, jonka vain Hän voisi suoda (ks. 2. Nefi 2:8). Ja tieto Vapahtajan suojelevasta huolenpidosta mahdollisti sen, että kansa pystyi tukahduttamaan omat pelkonsa.

Oikea tieto ja usko Herraan antaa meille voimaa tukahduttaa pelkomme, koska Jeesus Kristus on ainoa pysyvän rauhan lähde. Hän on julistanut: ”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa” (OL 19:23).

Mestari on selittänyt myös: ”Se, joka tekee vanhurskaita tekoja, saa palkkansa, nimittäin rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa” (OL 59:23).

Usko ja luottamus Kristukseen sekä aulis turvautuminen Hänen ansioihinsa, laupeuteensa ja armoonsa johtaa Hänen sovituksensa ansiosta toivoon ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä (ks. Moroni 7:41). Sellainen usko ja toivo tuovat elämäämme suloisen omantunnon rauhan, jota me kaikki kaipaamme. Sovituksen voima tekee parannuksen mahdolliseksi ja tukahduttaa synnin aiheuttaman epätoivon. Se myös vahvistaa meitä näkemään ja tekemään hyvää sekä tulemaan hyviksi tavoilla, joita emme voisi koskaan huomata tai saavuttaa kuolevaisen rajallisilla kyvyillämme. Todellakin yksi uskollisen opetuslapseuden suurista siunauksista on ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7).

Rauha, jonka Kristus antaa, suo meidän katsoa kuolevaisuutta iankaikkisuuden kallisarvoisesta näkökulmasta ja luo hengellisen perustan (ks. Kol. 1:23), joka auttaa meitä säilyttämään jatkuvasti tähtäimessämme taivaallisen määränpäämme. Siten meitä voidaan siunata niin, että tukahdutamme pelkomme, koska Hänen oppinsa antaa tarkoitusta ja suuntaa kaikille elämämme osa-alueille. Hänen toimituksensa ja liittonsa lujittavat ja lohduttavat niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Ja Hänen pappeutensa valtuus antaa varmuutta siitä, että ne asiat, jotka merkitsevät eniten, voivat kestää sekä ajassa että iankaikkisuudessa.

Mutta voimmeko me tukahduttaa pelot, jotka niin helposti ja usein ahdistavat meitä nykyajan maailmassamme? Vastaus tähän kysymykseen on yksiselitteinen kyllä. Kolme pääperiaatetta ovat keskeisiä tämän siunauksen saamiseksi elämäämme: 1) turvata Kristukseen, 2) rakentaa Kristuksen perustukselle ja 3) ponnistella eteenpäin uskomalla Kristukseen.

Turvatkaa Kristukseen

Neuvo, jonka Alma antoi pojalleen Helamanille, soveltuu täsmälleen meihin jokaiseen tänä päivänä: ”Niin, katso, että turvaudut Jumalaan ja elät” (Alma 37:47). Meidän tulee turvata Vapahtajaan ja olla lujasti keskittyneinä Häneen kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Muistattehan, kuinka Herran apostolit olivat veneessä, joka heittelehti keskellä järveä. Jeesus meni heidän luokseen kävellen veden päällä, mutta koska he eivät tunnistaneet Häntä, he huusivat pelosta.

”Jeesus – – puhui heille: ’Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.’

Silloin Pietari sanoi hänelle: ’Herra jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.’

’Tule!’ sanoi Jeesus.” (Matt. 14:27–29.)

Silloin Pietari käveli veden päällä Jeesusta kohti.

”Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ’Herra, pelasta minut!’ hän huusi.

Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’” (Matt. 14:30–31.)

Näen mielessäni, miten Pietari vastasi Vapahtajan kutsuun innoissaan ja heti. Katse Jeesukseen kiinnittyneenä hän astui pois veneestä ja käveli ihmeen avulla veden päällä. Vasta kun tuuli ja aallot saivat hänen katseensa kääntymään, hän alkoi pelätä ja vajota.

Meitä voidaan siunata niin, että voitamme pelkomme ja uskomme vahvistuu, kun noudatamme Herran ohjetta: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö” (OL 6:36).

Rakentakaa Kristuksen perustukselle

Helaman kehotti poikiaan Nefiä ja Lehiä näin: ”Muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).

Toimitukset ja liitot ovat niitä rakennuselementtejä, joita me käytämme rakentaaksemme elämämme Kristuksen ja Hänen sovituksensa perustukselle. Me olemme lujasti liitettyinä ja yhteydessä Vapahtajaan, kun otamme kelvollisina vastaan toimituksia ja solmimme liittoja, muistamme uskollisesti nuo pyhät sitoumukset ja pidämme ne kunniassa sekä teemme parhaamme elääksemme sopusoinnussa hyväksymiemme velvoitusten mukaan. Ja tuo yhteys on hengellisen voiman ja vakauden lähde kaikissa elämämme vaiheissa.

Meitä voidaan siunata niin, että tukahdutamme pelkomme, kun juurrutamme halumme ja tekomme lujasti Vapahtajan varmalle perustukselle toimitustemme ja liittojemme avulla.

Ponnistelkaa eteenpäin uskomalla Kristukseen

Nefi julisti: ”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.)

Kurinalainen kestävyys, jota tässä jakeessa kuvataan, on hengellisen ymmärryksen ja näkemyksen, sinnikkyyden, kärsivällisyyden ja Jumalan armon seuraus. Se, että osoitamme uskoa Jeesuksen Kristuksen pyhään nimeen, alistumme nöyrästi Hänen tahtoonsa ja ajoitukseensa elämässämme ja tunnustamme nöyrästi Hänen kätensä kaikessa, tuottaa rauhaa tuovia Jumalan valtakunnan asioita, jotka tuovat ilon ja iankaikkisen elämän (ks. OL 42:61). Vaikka kohtaammekin vaikeuksia ja edessä on tulevaisuuden tuomaa epävarmuutta, me voimme pysyä lujina iloisin mielin ja elää ”tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2).

Meitä voidaan siunata niin, että tukahdutamme pelkomme, kun saamme luonteenlujuutta oppiessamme evankeliumin periaatteita ja eläessämme niiden mukaan sekä ponnistellessamme päättäväisesti liittojen polulla.

Herran pelko

Usein kokemillemme peloille on sukua toisenlainen pelko, jota pyhissä kirjoituksissa kuvataan ”pyhäksi peloksi” (Hepr. 12:28) tai ”Herran peloksi” (Job 28:28; Sananl. 16:6; Jes. 11:2–3). Toisin kuin maailmallinen pelko, joka herättää hätäännystä ja levottomuutta, jumalinen pelko on rauhan, varmuuden ja luottamuksen lähde.

Mutta kuinka mikään, mikä liittyy pelkoon, voi olla rakentavaa tai hengellisesti hyödyllistä?

Vanhurskas pelko, jota yritän kuvailla, koostuu kunnioituksen, arvostuksen ja ihmetyksen syvästä tunteesta Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan (ks. Ps. 33:8; 96:4), kuuliaisuudesta Hänen käskyilleen (ks. 5. Moos. 5:29; 8:6; 10:12; 13:4; Ps. 112:1) sekä viimeisen tuomion ja oikeudenmukaisuuden odotuksesta Hänen kädestään. Näin jumalinen pelko kasvaa siitä, että meillä on oikea ymmärrys Herran Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta luonteesta ja palvelutyöstä, meillä on halu alistaa tahtomme Hänen tahtoonsa ja meillä on tieto siitä, että jokainen ihminen on vastuussa omista synneistään tuomiopäivänä (ks. OL 101:78; UK 2).

Kuten pyhissä kirjoituksissa vahvistetaan, jumalinen pelko on ”tiedon perusta” (Sananl. 1:7), ”viisauden koulu” (Sananl. 15:33), ”vankka varustus” (Sananl. 14:26) ja ”elämän lähde” (Sananl. 14:27).

Huomaattehan, että jumalinen pelko liittyy erottamattomasti ymmärrykseen viimeisestä tuomiosta ja siitä, että meidän kunkin on tehtävä tili haluistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme (ks. Moosia 4:30). Herran pelko ei ole vastentahtoista huolta siitä, että joudumme Hänen eteensä tuomittaviksi. En usko, että me pelkäämme Häntä lainkaan. Sen sijaan se on odotusta, että Hänen edessään kohtaamme itseämme koskevat asiat sellaisina kuin ne todella ovat ja meillä on ”täydellinen tieto” (2. Nefi 9:14; ks. myös Alma 11:43) kaikista järkeilyistämme, teeskentelyistämme ja itsepetoksistamme. Lopulta me emme voi puolustautua.

Jokainen ihminen, joka on elänyt tai tulee vielä elämään maan päällä, ”joutuu Jumalan tuomioistuimen eteen, hänen tuomittavaksensa tekojensa mukaan, olivatpa ne hyviä tai olivatpa ne pahoja” (Moosia 16:10). Jos halumme ovat olleet vanhurskaita ja tekomme hyviä, niin tuomioistuimessa on miellyttävää (ks. MK Jaak. 6:13; En. 27; Moroni 10:34). Ja tuona viimeisenä päivänä meidät ”palkitaan vanhurskaudella” (Alma 41:6).

Jos sen sijaan halumme ovat olleet jumalattomia ja tekomme pahoja, niin tuomioistuimeen joutuminen on kauhun paikka. ”Me emme rohkene kohottaa katsettamme Jumalaamme; ja me olisimme iloisia, jos voisimme käskeä kallioita ja vuoria kaatumaan päällemme kätkemään meidät hänen edestään” (Alma 12:14). Ja sinä viimeisenä päivänä me saamme ”[palkkamme] pahuudesta” (Alma 41:5).

Kuten Saarnaajan kirjassa tiivistetään:

”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.

Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.” (Saarn. 12:13–14.)

Rakkaat veljeni ja sisareni, jumalinen pelko karkottaa kuolevaisuuteen liittyvät pelot. Se vaimentaa jopa ahdistavan huolen, ettemme voi koskaan olla hengellisesti riittävän hyviä emmekä koskaan voi täyttää Herran vaatimuksia ja odotuksia. Itse asiassa me emme voikaan olla riittävän hyviä emmekä täyttää vaatimuksia ja odotuksia turvautumalla pelkästään omaan kyvykkyyteemme ja suorituksiimme. Tekomme ja halumme yksinään eivät pelasta eivätkä voikaan pelastaa meitä. ”Kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23), meistä tulee arvollisia vain sen laupeuden ja armon ansiosta, jonka Vapahtajan ääretön ja iankaikkinen sovitusuhri on tehnyt mahdolliseksi (ks. Alma 34:10). Tietenkin ”me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia” (UK 3).

Jumalinen pelko on sitä, että me rakastamme Häntä ja luotamme Häneen. Kun pelkäämme Jumalaa kokonaisvaltaisemmin, me rakastamme Häntä täydellisemmin. Ja ”täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon” (Moroni 8:16). Lupaan, että jumalisen pelon kirkas valo karkottaa kuolevaisuuteen liittyvien pelkojen synkät varjot (ks. OL 50:25), kun turvaamme Vapahtajaan, rakennamme perustuksemme Hänen varaansa ja ponnistelemme eteenpäin Hänen liittopolullaan pyhittäytyneen sitoutuneina.

Todistus ja lupaus

Minä rakastan ja kunnioitan Herraa. Hänen voimansa ja rauhansa ovat todellisia. Hän on Lunastajamme, ja minä todistan, että Hän elää. Hänen ansiostaan meidän ei tarvitse tuntea ahdistusta tai pelkoa sydämessämme (ks. Joh. 14:27), ja meitä siunataan niin, että voimme tukahduttaa pelkomme. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.