Vanhurskaan tuomion varmistaminen

Vanhin James R. Rasband

seitsemänkymmenen koorumista

Vanhurskaan tuomion varmistamiseksi Vapahtajan sovitusuhri raivaa pois tietämättömyyden ryteiköt ja muiden aiheuttaman vahingon kivuliaat piikit.

Mormonin kirja opettaa Kristuksen oppia

Viime lokakuussa presidentti Russell M. Nelson antoi meille haasteen miettiä, millä tavoin elämämme olisi erilaista, jos ”Mormonin kirjasta [saamamme] tieto otettaisiin yhtäkkiä pois”¹. Olen pohtinut hänen kysymystään, kuten varmasti monet teistäkin ovat. Yksi ajatus on tullut mieleeni yhä uudelleen – ellei olisi Mormonin kirjaa ja sen selkeyttä Kristuksen opista ja Hänen sovitusuhristaan, niin minkä puoleen kääntyisin saadakseni rauhaa?

Kristuksen oppia – joka muodostuu Kristukseen uskomisen, parannuksen, kasteen, Pyhän Hengen lahjan ja loppuun kestämisen pelastavista periaatteista ja toimituksista – opetetaan lukuisia kertoja kaikissa palautuksen pyhissä kirjoituksissa mutta Mormonin kirjassa aivan erityisellä voimalla.² Oppi alkaa uskosta Kristukseen, ja opin jokainen osatekijä on riippuvainen luottamuksesta Hänen sovitusuhriinsa.

Kuten presidentti Nelson on opettanut: ”Mormonin kirja tarjoaa täydellisimmän ja arvovaltaisimman ymmärryksen Jeesuksen Kristuksen sovituksesta, minkä mistään voi löytää.”³ Mitä paremmin ymmärrämme Vapahtajan ylimaallista lahjaa, sitä paremmin opimme mielessämme ja sydämessämme⁴ tuntemaan, että presidentti Nelsonin vakuutus on totta: ”Mormonin kirjan totuuksilla on voima parantaa, lohduttaa, palauttaa, auttaa, vahvistaa ja ilahduttaa sieluamme.”⁵

Vapahtajan sovitus tyydyttää kaikki oikeudenmukaisuuden vaatimukset

Mormonin kirjan yksi tärkeä ja rauhaa tuova vaikutus ymmärryksellemme Vapahtajan sovituksesta on sen opetus siitä, että Kristuksen armollinen uhri täyttää kaikki oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Kuten Alma selitti: ”Jumala itse sovittaa maailman synnit toteuttaakseen armonsuunnitelman, tyydyttääkseen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, jotta Jumala voisi olla täydellinen, oikeudenmukainen Jumala ja myös armollinen Jumala.”⁶ Isän armonsuunnitelmaa⁷ – jota pyhissä kirjoituksissa nimitetään myös onnensuunnitelmaksi⁸ tai pelastussuunnitelmaksi⁹ – ei voisi toteuttaa, ellei kaikkia oikeudenmukaisuuden vaatimuksia tyydytettäisi.

Mutta mitä ”oikeudenmukaisuuden vaatimukset” tarkalleen ottaen ovat? Miettikää Alman omaa kokemusta. Muistattehan, että nuorena miehenä Alma kulki ympäriinsä ”yrittäen hävittää kirkon”¹⁰. Itse asiassa Alma sanoi pojalleen Helamanille, että ”helvetin tuskat piinasivat” häntä, koska hän oli käytännössä ”murhannut monia [Jumalan lapsia] – – [eksyttämällä] heidät turmioon”¹¹.

Alma selitti Helamanille, että viimein hän sai rauhan, kun hänen mielensä takertui hänen isänsä antamaan opetukseen Jeesuksesta Kristuksesta, joka tulisi sovittamaan maailman synnit.¹² Katuva Alma anoi Kristukselta armoa¹³ ja tunsi sitten iloa ja huojennusta, kun hän käsitti, että Kristus oli sovittanut hänen syntinsä ja maksanut kaiken, mitä oikeudenmukaisuus vaatisi. Entä mitä oikeudenmukaisuus olisi vaatinut Almalta? Kuten Alma itse myöhemmin opetti: ”[Ei] mikään epäpuhdas voi periä Jumalan valtakuntaa.”¹⁴ Siten Alman tuntema huojennus on varmasti osittain liittynyt siihen, että ellei armo olisi tullut väliin, oikeudenmukaisuus olisi estänyt häntä palaamasta asumaan taivaallisen Isän luokse.¹⁵

Vapahtaja parantaa haavat, joita me emme voi parantaa

Mutta oliko Alman ilo keskittynyt yksinomaan häneen itseensä – siihen, että hän välttyisi rangaistukselta ja hän voisi palata Isän luo? Tiedämme, että Alma tunsi piinaa myös niiden vuoksi, jotka hän oli eksyttänyt pois totuudesta.¹⁶ Mutta Alma ei voisi itse parantaa eikä palauttaa ennalleen kaikkia niitä, jotka hän oli eksyttänyt pois. Hän ei voisi itse varmistaa, että heille annettaisiin oikeudenmukainen mahdollisuus oppia Kristuksen oppi ja saada siunauksia elämällä sen riemullisten periaatteiden mukaisesti. Hän ei voisi tuoda takaisin niitä, jotka olivat ehkä kuolleet edelleenkin hänen väärien opetustensa sokaisemina.

Kuten presidentti Boyd K. Packer kerran opetti: ”Ajatus, joka pelasti Alman, – – on tämä: Sen palauttaminen, mitä ette voi palauttaa; sen haavan parantaminen, jota ette voi parantaa; sen korjaaminen, minkä olette rikkoneet ja mitä ette voi korjata, on Kristuksen sovituksen nimenomainen tarkoitus.”¹⁷ Riemullinen totuus, johon Alman mieli takertui, ei ollut vain se, että hän itse voisi tulla puhtaaksi, vaan että ne, joita hän oli vahingoittanut, voisivat parantua ja tulla eheiksi.

Vapahtajan uhri varmistaa vanhurskaan tuomion

Vuosia ennen kuin tämä rohkaiseva oppi pelasti Alman, kuningas Benjamin oli opettanut Vapahtajan sovitusuhrin tarjoaman parantumisen laajuutta. Kuningas Benjamin julisti, että ”enkeli Jumalan luota” ilmoitti hänelle ”suuren ilon ilosanomaa”.¹⁸ Tämä ilosanoma sisälsi totuuden, jonka mukaan Kristus kärsisi ja kuolisi meidän syntiemme ja virheidemme vuoksi, jotta varmistettaisiin, että ”ihmislapsia kohtaisi vanhurskas tuomio”¹⁹.

Mitä ”vanhurskas tuomio” tarkalleen ottaen edellyttää? Seuraavassa jakeessa kuningas Benjamin selitti, että vanhurskaan tuomion varmistamiseksi Vapahtajan veri on sovittanut ”niiden synnit, jotka ovat langenneet Aadamin rikkomuksen tähden”, ja niiden, ”jotka ovat kuolleet tuntematta Jumalan tahtoa heitä kohtaan tai jotka ovat tehneet syntiä tietämättään”.²⁰ Hän opetti vanhurskaan tuomion edellyttävän myös sitä, että ”Kristuksen veri sovittaa” pienten lasten synnit.²¹

Näissä pyhien kirjoitusten kohdissa opetetaan loistavaa oppia: Vapahtajan sovitusuhri parantaa ilmaisena lahjana ne, jotka tekevät syntiä tietämättömyydessä – ne, joille Jaakobin sanojen mukaan ”lakia ei ole annettu”²². Syntiin liittyvä vastuullisuus riippuu meille annetusta valosta ja meidän kyvystämme käyttää tahdonvapauttamme.²³ Me tunnemme tämän parantavan ja lohdullisen totuuden ainoastaan Mormonin kirjan ja palautuksen muiden pyhien kirjoitusten ansiosta.²⁴

Tietenkin kun laki on annettu, kun meillä on tieto Jumalan tahdosta, me olemme vastuullisia. Kuten kuningas Benjamin tähdensi: ”Voi, voi sitä, joka tietää, että hän kapinoi Jumalaa vastaan! Sillä pelastus ei tule kenellekään sellaiselle, paitsi parannuksen ja uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen.”²⁵

Tämäkin on Kristuksen opin sisältämä ilosanoma. Vapahtaja siis parantaa ja palauttaa ennalleen ne, jotka tekevät syntiä tietämättömyydessä, ja sen lisäksi Hän tarjoaa parannuksenteon ja Häneen uskomisen ehdolla parantumisen myös niille, jotka tekevät syntiä valoa vastaan.²⁶

Alma on varmasti ”takertunut” kumpaankin näistä totuuksista. Olisiko Alma todella tuntenut kuvailemaansa suurta iloa²⁷, jos hän olisi luullut, että Kristus pelastaisi hänet mutta jättäisi ikuisesti vahingoittuneiksi ne, jotka hän oli eksyttänyt pois totuudesta? Ei varmastikaan. Jotta Alma voisi tuntea täydellistä rauhaa, niin myös ne, joita hän oli vahingoittanut, tarvitsivat mahdollisuuden tulla eheiksi.

Mutta kuinka heidät – tai ne, joita me saatamme vahingoittaa – tarkalleen ottaen tehdään eheiksi? Vaikka emme täysin ymmärräkään sitä pyhää tapaa, jonka avulla Vapahtajan sovitusuhri parantaa ja palauttaa ennalleen, niin me tiedämme, että vanhurskaan tuomion varmistamiseksi Vapahtaja raivaa pois tietämättömyyden ryteiköt ja muiden aiheuttaman vahingon kivuliaat piikit.²⁸ Tällä tavoin Hän varmistaa, että kaikille Jumalan lapsille annetaan mahdollisuus nähdä selkeästi ja tehdä valinta seurata Häntä ja vastaanottaa suuri onnensuunnitelma.²⁹

Vapahtaja korjaa kaiken, mitä me olemme rikkoneet

Nämä totuudet ovat varmasti tuoneet Almalle rauhan. Ja näiden totuuksien tulisi tuoda suurta rauhaa meillekin. Me kaikki luonnolliset ihmiset kolhimme toisiamme ja toisinaan törmäämme toisiimme ja aiheutamme vahinkoa. Kuten kuka tahansa isä tai äiti voi todistaa, virheisiimme liittyvä tuska ei ole pelkästään pelkoa omasta rangaistuksestamme vaan pelkoa siitä, että olemme ehkä rajoittaneet lastemme iloa tai jollakin tavoin estäneet heitä näkemästä ja ymmärtämästä totuutta. Vapahtajan sovitusuhrin loistava lupaus on se, että mitä tulee virheisiimme vanhempina, Hän on pitävä lapsiamme syyttöminä ja lupaa parantaa heidät.³⁰ Ja silloinkin kun he ovat tehneet syntiä valoa vastaan – kuten me kaikki teemme – Hänen armon käsivartensa on ojennettuna³¹, ja Hän lunastaa heidät, jos he vain katsovat Häneen ja elävät³².

Vaikka Vapahtajalla on voima korjata se, mitä me emme pysty korjaamaan, niin Hän käskee meitä tekemään kaikkemme hyvittääksemme tekomme osana parannuksentekoamme.³³ Meidän syntimme ja virheemme siirtävät sivuun paitsi suhteemme Jumalaan myös suhteemme muihin. Joskus pyrkimyksemme parantua ja palauttaa voi olla niinkin yksinkertainen kuin anteeksipyyntö, mutta toisinaan hyvittäminen saattaa vaatia vuosien nöyrää ponnistelua.³⁴ Silti monien syntiemme ja virheidemme osalta emme yksinkertaisesti pysty täysin parantamaan niitä, joita olemme vahingoittaneet. Mormonin kirjan ja palautetun evankeliumin mahtava, rauhaa tuova lupaus on, että Vapahtaja korjaa kaiken, mitä me olemme rikkoneet.³⁵ Ja Hän parantaa myös meidät, jos käännymme Hänen puoleensa uskossa ja teemme parannuksen siitä vahingosta, jota olemme aiheuttaneet.³⁶ Hän tarjoaa kumpaakin näistä lahjoista, koska Hän rakastaa meitä kaikkia täydellisellä rakkaudella³⁷ ja koska Hän on sitoutunut varmistamaan vanhurskaan tuomion, joka kunnioittaa sekä oikeudenmukaisuutta että armoa. Todistan, että tämä on totta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.