Löydämme suojaa elämän myrskyiltä
Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa ovat se suoja, jota me kaikki tarvitsemme, riippumatta elämäämme riepottelevista myrskyistä.
Yliopistovuosinani 1990-luvun puolivälissä Chilessä kuuluin Santiagon palolaitoksen neljänteen pelastusyksikköön. Kun palvelin siinä, asuin paloasemalla ja kuuluin yövuorolaisten joukkoon. Loppuvuodesta minulle sanottiin, että minun tuli olla paloasemalla uudenvuodenaattona, koska sinä päivänä oli lähes aina hälytyksiä. Yllättyneenä kysyin: ”Oikeastiko?”
No, muistan odotelleeni työtoverieni kanssa, kunnes keskiyöllä ilotulitukset alkoivat Santiagon keskustassa. Aloimme halata toisiamme ja toivottaa hyvää uutta vuotta. Yhtäkkiä paloaseman sireenit alkoivat soida hälytyksen merkiksi. Otimme välineemme ja hyppäsimme paloautoon. Matkallamme hälytyspaikalle kuljimme ohi ihmisjoukkojen, jotka juhlivat uutta vuotta, ja huomasin, että he olivat suurelta osin välinpitämättömiä ja huolettomia. He nauttivat rennosti lämpimästä kesäyöstä. Silti jossakin lähistöllä oli ihmisiä, jotka olivat vakavissa vaikeuksissa ja joiden luo me olimme kiiruhtamassa.
Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään, että vaikka elämämme saattaa toisinaan sujua suhteellisen mukavasti, niin meille jokaiselle tulee aika, jolloin kohtaamme odottamattomia haasteita ja myrskyjä, jotka venyttävät kestokykymme äärirajoille. Fyysiset ja henkiset haasteet, perhettä ja työpaikkaa koskevat ongelmat, luonnonkatastrofit ja muut henkeä uhkaavat vaikeudet ovat vain muutamia esimerkkejä myrskyistä, joita kohtaamme tässä elämässä.
Kun kohtaamme näitä myrskyjä, me koemme usein epätoivon tai pelon tuntemuksia. Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Usko on pelon vastalääke” – usko Herraamme Jeesukseen Kristukseen (”Antakaa uskonne näkyä”, Liahona, toukokuu 2014, s. 29). Kun olen nähnyt myrskyjä, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, olen tullut siihen tulokseen, että olipa meitä riepotteleva myrsky millainen tahansa – riippumatta siitä, onko siihen ratkaisua tai onko sen loppu näkyvissä – on olemassa ainoastaan yksi suoja, ja se on sama kaikenlaisten myrskyjen kohdalla. Tämä ainoa suoja – taivaallinen Isämme tarjoama – on meidän Herramme Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa.
Yksikään meistä ei säästy kohtaamasta näitä myrskyjä. Mormonin kirjan profeetta Helaman opetti meitä seuraavasti: ”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
Vanhin Robert D. Hales, jolla oli omia kokemuksia myrskyjen kestämisestä, sanoi: ”Kaikki ihmiset kokevat kärsimyksiä; suhtautumisemme niihin on yksilöllistä. Kärsimys voi viedä meitä kahteen suuntaan. Se voi olla vahvistava ja jalostava kokemus, jos siihen liittyy uskoa, tai se voi olla meidän elämässämme tuhoisa voima, ellei meillä ole uskoa Herran sovitusuhriin.” (Ks. ”Teidän murheenne on muuttuva iloksi”, Valkeus, huhtikuu 1984, s. 123.)
Jotta voimme nauttia suojasta, jota Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa tarjoavat, meidän täytyy uskoa Häneen. Tämä usko auttaa meitä nousemaan rajallisen, maallisen näkemyksen aiheuttaman tuskan yläpuolelle. Hän on luvannut, että Hän keventää kuormamme, jos me tulemme Hänen luokseen kaikessa, mitä teemme.
”Tulkaa minun luokseni”, Hän sanoi, ”kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30; ks. myös Moosia 24:14–15.)
Sanonta kuuluu: ”Sille, jolla on uskoa, mikään selitys ei ole tarpeen. Sille, jolla ei ole uskoa, mikään selitys ei ole mahdollinen.” (Tätä pidetään Tuomas Akvinolaisen lausumana, mutta todennäköisimmin se on muotoiltu löyhästi sen mukaan, mitä hän on opettanut.) Meillä on kuitenkin rajallisesti ymmärrystä niistä asioista, joita täällä maan päällä tapahtuu, eikä meillä useinkaan ole vastauksia kysymykseen miksi. Miksi näin tapahtuu? Miksi näin tapahtuu minulle? Mitä minun odotetaan oppivan? Kun vastauksia ei tunnu tulevan, niin juuri silloin soveltuvat täydellisesti sanat, jotka Vapahtajamme lausui profeetta Joseph Smithille Libertyn vankilassa:
”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen” (OL 121:7–8).
Vaikka monet ihmiset kyllä uskovat Jeesukseen Kristukseen, niin tärkeä kysymys on, uskommeko me Häntä ja uskommeko me sen, mitä Hän opettaa meille ja pyytää meitä tekemään. Ehkäpä joku saattaa ajatella: ”Mitä Jeesus Kristus tietää siitä, mitä minulle tapahtuu? Kuinka Hän tietää, mitä minä tarvitsen ollakseni onnellinen?” Profeetta Jesaja viittasi todellakin Lunastajaamme ja Välimieheemme, kun hän sanoi:
”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava – –.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – –
Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:3–5.)
Myös apostoli Pietari opetti meille Vapahtajasta sanoessaan: ”Itse, omassa ruumiissaan, hän ’kantoi meidän syntimme’ ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ’Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.’” (1. Piet. 2:24.)
Vaikka Pietarin oman marttyyrikuoleman hetki lähestyi, hänen sanoissaan ei ole pelkoa eikä pessimismiä. Sen sijaan hän opetti pyhiä riemuitsemaan, vaikka he joutuisivatkin ”kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa”. Pietari neuvoi meitä muistamaan, että vaikka uskoamme koetellaankin tulessa, niin siitä koituisi ”Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa” ja me saavuttaisimme ”sielujen pelastuksen”. (1. Piet. 1:6–7, 9.)
Pietari jatkoi:
”Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.
Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.” (1. Piet. 4:12–13.)
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Pyhät osaavat olla onnellisia kaikissa olosuhteissa. – – Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde.” (”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 82.)
On tietenkin helpompaa sanoa näitä asioita silloin, kun emme ole myrskyn keskellä, kuin elää ja toteuttaa niitä myrskyn aikana. Mutta veljenänne toivon teidän voivan tuntea, että haluan vilpittömästi kertoa teille, kuinka arvokasta onkaan tietää, että Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa ovat se suoja, jota me kaikki tarvitsemme, riippumatta elämäämme riepottelevista myrskyistä.
Tiedän, että me kaikki olemme Jumalan lapsia, että Hän rakastaa meitä ja että me emme ole yksin. Kutsun teitä tulemaan ja katsomaan, kuinka Hän voi keventää kuormianne ja olla etsimänne suoja. Tulkaa ja auttakaa muita löytämään suoja, jota he niin kaipaavat. Tulkaa ja jääkää kanssamme tähän suojaan, joka auttaa teitä kestämään elämän myrskyt. Sydämessäni ei ole epäilystäkään siitä, että jos te tulette, niin te näette, te autatte ja te jäätte.
Profeetta Alma todisti pojalleen Helamanille seuraavaa: ”Minä tiedän, että jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä” (Alma 36:3).
Vapahtaja itse sanoi:
”Olkoon sydämenne lohdullinen – –; sillä kaikki liha on minun käsissäni; olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala. – –
Älkää sen tähden pelätkö edes kuolemaa, sillä tässä maailmassa teidän ilonne ei ole täysi, mutta minussa teidän ilonne on täysi.” (OL 101:16, 36.)
Kirkon laulussa ”Be Still, My Soul”, joka on koskettanut sydäntäni monissa tilanteissa, on lohdun sanoma sielullemme. Sen sanat kuuluvat näin:
Sä tyynny sieluin, aika kohta saapuu,
Kun kanssa Herran olla saamme vaan,
Ja synti, murhe, pettymys jo haihtuu,
Käy suru tieltä ilon puhtahan.
Sä tyynny sieluin, kyynelees jo kuivaa
Pian saavutaan me helmaan Korkeimman. (Hymns, 124)
Tiedän, että jos elämän myrskyjä kohdatessamme teemme parhaamme ja turvaudumme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, niin meitä siunataan kaipaamallamme avulla, lohdulla, voimalla, kestävyydellä ja rauhalla sekä varmuudella sydämessämme siitä, että kun aikamme täällä maan päällä päättyy, me kuulemme Mestarin sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. – – Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.