Melkisedekin pappeus ja avaimet
Kirkossa pappeuden valtuutta käytetään pappeusjohtajan johdolla, jolla on hallussaan tuon pappeuden avaimet.
Olen päättänyt puhua lisää Jumalan pappeudesta – aiheesta, jota kolme aiempaa puhujaa on jo käsitellyt. He ovat opettaneet meille, kuinka pappeus siunaa naisia, nuoria naisia ja nuoria miehiä.
Pappeus on jumalallinen voima ja valtuus, joka on annettu käytettäväksi Jumalan työhön kaikkien Hänen lastensa hyödyksi. Pappeus ei ole ne, jotka on asetettu johonkin pappeuden virkaan, tai ne, jotka käyttävät sen valtuutta. Miehet, joilla on pappeus, eivät ole pappeus. Vaikka meidän ei pidä käyttää pappeuden virkaan asetetuista miehistä nimitystä pappeus, niin on sopivaa nimittää heitä pappeudenhaltijoiksi.
Pappeuden voima on olemassa sekä kirkossa että perheyhteisössä. Mutta pappeuden voima ja pappeuden valtuus toimivat eri tavoin kirkossa kuin perheessä. Kaikki tämä on niiden periaatteiden mukaisesti, jotka Herra on vahvistanut. Jumalan suunnitelman tarkoituksena on johtaa Hänen lapsensa iankaikkiseen elämään. Kuolevaiset perheet ovat olennaisen tärkeitä siinä suunnitelmassa. Kirkon tehtävänä on tarjota oppi, valtuus ja toimitukset, jotka ovat välttämättömiä perhesuhteiden säilymiseksi iankaikkisuuksissa. Siten perheyhteisöllä ja Jeesuksen Kristuksen kirkolla on toisiaan vahvistava suhde. Pappeuden siunaukset – sellaiset kuin evankeliumin täyteys ja toimitukset kuten kaste, konfirmointi ja Pyhän Hengen lahjan saaminen, temppeliendaumentti ja iankaikkinen avioliitto – ovat yhtä lailla miesten kuin naistenkin ulottuvilla.1
Pappeus, josta puhumme tässä, on Melkisedekin pappeus, joka palautettiin evankeliumin palautuksen alussa. Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn asettivat Pietari, Jaakob ja Johannes, joilla omien sanojensa mukaan ”on hallussaan valtakunnan ja aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden avaimet” (OL 128:20). Nämä virkaiältään vanhimmat apostolit saivat tämän valtuuden itseltään Vapahtajalta. Kaikki muut valtuudet tai virat pappeudessa ovat lisäyksiä Melkisedekin pappeuteen (ks. OL 107:5), koska ”sillä on voima ja valtuus kaikkiin virkoihin kirkossa kaikkina maailmanaikoina” (OL 107:8).
Kirkossa suuremman pappeuden eli Melkisedekin pappeuden ja vähäisemmän eli Aaronin pappeuden valtuutta käytetään pappeusjohtajan johdolla, kuten piispan tai seurakunnanjohtajan, jolla on hallussaan tuon pappeuden avaimet. Jotta ymmärrämme pappeuden valtuuden käyttämistä kirkossa, meidän täytyy ymmärtää pappeuden avaimien periaatetta.
Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Melkisedekin pappeuteen kuuluvat valtakunnan avaimet, mutta pappeuden avaimien palauttaminen ei päättynyt siihen. Joitakin pappeuden avaimia saatiin myöhemmin. Sen jälkeen kun tämän taloudenhoitokauden ensimmäinen temppeli oli vihitty Kirtlandissa Ohiossa, kolme profeettaa – Mooses, Elias ja Elia – palauttivat ”tämän taloudenhoitokauden avaimet”, mukaan lukien Israelin kokoamiseen ja Herran temppelien työhön kuuluvat avaimet (ks. OL 110), kuten presidentti Eyring on juuri hyvin vakuuttavasti kuvaillut.
Tutuin esimerkki siitä, miten avaimet toimivat, on pappeuden toimitusten suorittaminen. Toimitus on juhlallinen teko, joka merkitsee liittojen solmimista ja siunausten lupaamista. Kirkossa kaikki toimitukset suoritetaan sen pappeusjohtajan valtuutuksella, jolla on hallussaan kyseisen toimituksen avaimet.
Tavallisimmin toimituksen suorittavat sellaiset henkilöt, jotka on asetettu pappeuden virkaan ja jotka toimivat sen henkilön johdolla, jolla on hallussaan pappeuden avaimet. Esimerkiksi Aaronin pappeuden eri virkojen haltijat toimittavat sakramenttitoimituksen Aaronin pappeuden avaimia hallussaan pitävän piispan avaimien ja johdon alaisuudessa. Sama periaate pätee pappeuden toimituksiin, joita naiset suorittavat temppelissä. Vaikka naisilla ei ole virkaa pappeudessa, he suorittavat pyhiä temppelitoimituksia temppelinjohtajan valtuutuksella. Hänellä on hallussaan temppelitoimitusten avaimet.
Toinen esimerkki pappeuden valtuuden käyttämisestä sellaisen johdolla, jolla on sen avaimet, on niiden miesten ja naisten opetustehtävä, jotka on kutsuttu opettamaan evankeliumia, tapahtuipa se heidän kotiseurakuntansa luokissa tai lähetyskentällä. Muita esimerkkejä ovat ne, joilla on johtotehtäviä seurakunnassa ja jotka johtaessaan käyttävät pappeuden valtuutta tehtävänsä perusteella sekä tehtävään erotettuina ja sen pappeusjohtajan alaisuudessa, jolla on avaimet seurakunnassa tai vaarnassa. Tällä tavoin pappeuden valtuutta ja voimaa käytetään ja siitä päästään osallisiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.2
Pappeuden valtuutta käytetään ja sen siunaukset toteutuvat myös myöhempien aikojen pyhien perheissä. Perheillä tarkoitan pappeudenhaltijamiestä ja naista, jotka ovat naimisissa, ja heidän lapsiaan. Otan mukaan myös ne ihanteellisen perhesuhteen muunnelmat, joita esimerkiksi kuolema tai avioero aiheuttaa.
Periaate, jonka mukaan pappeuden valtuutta voi käyttää ainoastaan sen henkilön johdolla, jolla on avaimet siihen tehtävään, on perustavaa laatua oleva periaate kirkossa, mutta tämä ei päde perheessä. Esimerkiksi isä johtaa ja käyttää pappeutta perheessään hänellä olevalla pappeuden valtuudella. Hänen ei tarvitse saada ohjausta tai hyväksyntää henkilöltä, jolla on pappeuden avaimet, suorittaakseen useita eri toimintoja perheessä. Näitä ovat perheenjäsenten neuvominen, perhekokousten pitäminen, pappeuden siunausten antaminen vaimolle ja lapsille tai parantavien siunausten antaminen perheenjäsenille tai muille.3 Kirkon johtajat opettavat perheenjäseniä mutta eivät ohjaa pappeuden valtuuden käyttämistä perheessä.
Sama periaate pätee silloin, kun isä on poissa ja äiti on perheen johtaja. Äiti johtaa kodissaan, ja hänellä on tärkeä rooli tuoda pappeuden voimaa ja siunauksia perheeseensä temppelissä saamansa endaumentin ja sinetöimisen avulla. Vaikka hänellä ei ole valtuutta antaa pappeuden siunauksia, joita voi antaa vain henkilö, jolla on tietty virka pappeudessa, hän voi suorittaa kaikkia muita perheen johtamisen tehtäviä. Niin tehdessään hän käyttää pappeuden voimaa lastensa hyödyksi, joita hän johtaa johtotehtävässään perheessä.4
Jos isät pitäisivät pappeutensa kunniassa omassa perheessään, se edistäisi kirkon työtä yhtä paljon kuin mikä tahansa muu, mitä he voisivat tehdä. Isien, joilla on Melkisedekin pappeus, tulee käyttää saamaansa valtuutta ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella” (OL 121:41). Tämä korkea mittapuu kaiken pappeuden valtuuden käyttämiselle on mitä tärkeintä perheessä. Pappeudenhaltijan tulee myös pitää käskyt, jotta hänellä on pappeuden voima antaa siunauksia perheensä jäsenille. Hänen tulee vaalia rakastavia perhesuhteita, jotta perheenjäsenet haluavat pyytää häneltä siunauksia. Ja vanhempien tulee kannustaa useampiin pappeuden siunauksiin perheessä.5
Näissä konferenssikokouksissa, kun etsimme hetkellistä suojaa kuolevaisista huolistamme, jotka koskevat tuhoisaa pandemiaa, meille on opetettu suuria iankaikkisuuden periaatteita. Kannustan meitä jokaista pitämään silmämme ”terveenä”, jotta vastaanottaisimme nämä iankaikkisuuden totuudet niin että ruumiimme olisi ”valoa täynnä” (ks. 3. Nefi 13:22).
Saarnassaan, jonka Vapahtaja piti ihmisjoukoille ja joka on tallennettu Raamattuun ja Mormonin kirjaan, Hän opetti, että kuolevainen ruumis voi olla täynnä valoa tai täynnä pimeyttä. Me tietenkin haluamme olla täynnä valoa, ja Vapahtajamme opetti meille, kuinka voimme saada sen aikaan. Meidän tulee kuunnella sanomia iankaikkisuuden totuuksista. Hän käytti esimerkkinä silmäämme, jonka kautta me saamme valoa ruumiiseemme. Jos ”[silmämme] on terve” – toisin sanoen, jos keskitymme vastaanottamaan iankaikkista valoa ja ymmärrystä – Hän selitti, niin ”valoa täynnä on koko ruumiisi” (Matt. 6:22; 3. Nefi 13:22). Mutta jo silmämme on ”huono” – eli jos etsimme pahaa ja otamme sitä ruumiiseemme – Hän varoitti, niin ”koko ruumiisi on täynnä pimeyttä” (jae 23). Toisin sanoen meidän ruumiimme valo tai pimeys riippuu siitä, kuinka me näemme – eli vastaanotamme – ne iankaikkiset totuudet, joita meille opetetaan.
Meidän tulee noudattaa Vapahtajan kutsua etsiä ja pyytää ymmärrystä iankaikkisuuden totuuksista. Hän lupaa, että Isämme taivaassa on halukas opettamaan kaikille heidän etsimiään totuuksia (ks. 3. Nefi 14:8). Jos haluamme tätä ja pidämme silmämme terveenä vastaanottamaan niitä, niin Vapahtaja lupaa, että iankaikkisuuden totuudet avataan meille (ks. 3. Nefi 14:7–8).
Sitä vastoin Saatana haluaa hämmentää ajatuksiamme eli johtaa meitä harhaan tärkeissä asioissa kuten siinä, kuinka Jumalan pappeus toimii. Vapahtaja on varoittanut näistä ”[vääristä profeetoista], jotka tulevat luoksenne lampaan vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia” (3. Nefi 14:15). Hän antoi meille tämän testin auttaakseen meitä valitsemaan totuuden niiden erilaisten opetusten joukosta, jotka saattaisivat hämmentää meitä: ”Hedelmistään te heidät tunnette”, Hän opetti (3. Nefi 14:16). ”Hyvä puu ei voi tuottaa kelvotonta hedelmää eikä huono puu [voi] tuottaa hyvää hedelmää” (jae 18). Sen vuoksi meidän tulee katsoa opetettavien periaatteiden ja niitä opettavien henkilöiden tuloksia – ”hedelmiä”. Se on paras vastaus moniin väitteisiin, joita me kuulemme kirkkoa, sen oppeja, menettelytapoja ja johtajia vastaan. Noudattakaa Vapahtajan opettamaa testiä. Katsokaa hedelmiä – tuloksia.
Kun ajattelemme evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon hedelmiä, me riemuitsemme siitä, kuinka kirkko on elävien jäsentensä elinaikana laajentunut Kalliovuorten alueen paikallisista seurakunnista tilanteeseen, jossa enemmistö sen yli 16 miljoonasta jäsenestä asuu muissa maissa kuin Yhdysvalloissa. Tämän kasvun myötä olemme tunteneet, että kirkon kyky auttaa jäseniään on kasvanut. Me autamme käskyjen pitämisessä, palautetun evankeliumin saarnaamiseen liittyvien vastuiden täyttämisessä, Israelin kokoamisessa ja temppelien rakentamisessa kautta maailman.
Meitä johtaa profeetta, presidentti Russell M. Nelson, jonka johtajuutta Herra on käyttänyt toteuttaakseen sitä edistymistä, jota olemme tunteneet koko hänen yli kaksi vuotta kestäneen johtajuutensa aikana. Nyt meillä on siunaus kuulla presidentti Nelsonia, joka opettaa meille, kuinka voimme edelleen edistyä tässä Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa näinä haasteellisina aikoina.
Todistan näiden asioiden totuudesta ja teidän kanssanne rukoilen profeettamme puolesta, jota seuraavaksi kuulemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.