Hengellisesti merkittäviä muistoja
Kun henkilökohtaiset vaikeudet tai maailman hallitsemattomat olosuhteet synkentävät polkuamme, niin oman elämänkirjamme hengellisesti merkittävät muistot ovat kuin hohtavia kiviä, jotka osaltaan kirkastavat tietä edessämme.
Kahdeksantoista vuotta ensimmäisen näyn jälkeen profeetta Joseph Smith kirjoitti kattavan kertomuksen kokemuksestaan. Hän oli kohdannut vastustusta, vainoa, ahdistelua, uhkailuja ja raakalaismaisia hyökkäyksiä.1 Silti hän todisti edelleen rohkeasti ensimmäisestä näystään: ”Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta. – – Tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää.”2
Josephin vaikeina hetkinä hänen muistonsa veivät miltei kaksi vuosikymmentä taaksepäin varmuuteen Jumalan rakkaudesta häntä kohtaan ja tapahtumiin, joista alkoi kauan ennustettu palautus. Muistellessaan hengellistä matkaansa Joseph sanoi: ”En syytä ketään siitä, ettei hän usko elämäntarinaani. Ellen olisi kokenut sitä mitä olen, en olisi uskonut sitä itsekään.”3
Nuo kokemukset olivat kuitenkin todellisia, eikä hän koskaan unohtanut tai kieltänyt niitä, vaan hän vahvisti hiljaa todistuksensa vielä Carthageenkin mennessään. ”Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi”, hän sanoi, ”mutta minä olen tyyni kuin kesäaamu; omallatunnollani ei ole rikkomuksia Jumalaa eikä keitään ihmisiä kohtaan.”4
Hengellisesti merkittävät kokemuksenne
Profeetta Josephin esimerkissä on meille opetus. Sen rauhallisen ohjauksen lisäksi, jota saamme Pyhältä Hengeltä, Jumala vahvistaa aika ajoin voimallisesti ja hyvin henkilökohtaisesti meille jokaiselle, että Hän tuntee meidät ja rakastaa meitä ja että Hän siunaa meitä täsmällisesti ja suoraan. Sitten vaikeina hetkinämme Vapahtaja palauttaa nämä kokemukset mieleemme.
Miettikää omaa elämäänne. Vuosien varrella olen kuunnellut tuhansia syvästi hengellisiä kokemuksia myöhempien aikojen pyhiltä kaikkialla maailmassa, ja ne vahvistavat minulle aivan ehdottomasti, että Jumala tuntee meistä jokaisen ja rakastaa meitä jokaista ja että Hän haluaa innokkaasti ilmoittaa itsensä meille. Näitä kokemuksia voi tulla elämämme tärkeinä hetkinä tai tapahtumissa, jotka saattavat alkuun tuntua merkityksettömiltä, mutta niihin liittyy aina poikkeuksellisen voimallinen hengellinen vahvistus Jumalan rakkaudesta.
Näiden hengellisesti merkittävien kokemusten muistaminen vie meidät polvillemme julistamaan profeetta Josephin tavoin: ”Se, mitä sain, tuli taivaasta. Tiedän sen, ja minä tiedän, että Jumala tietää minun tietävän sen.”5
Neljä esimerkkiä
Pohtikaa omia hengellisesti merkittäviä muistojanne samalla kun kerron muutamia esimerkkejä muilta.
Vuosia sitten eräs iäkäs vaarnan patriarkka, jonka sydämessä oli kaksi vioittunutta läppää, pyysi apua silloiselta tohtori Russell M. Nelsonilta, vaikka siihen aikaan ei ollut olemassa kirurgista ratkaisua toisen vahingoittuneen läpän korjaamiseksi. Viimein tohtori Nelson suostui tekemään leikkauksen. Näin presidentti Nelson kertoo:
”Helpotettuamme ensimmäisen läpän ahtaumaa otimme esiin toisen läpän. Huomasimme, että se oli vahingoittumaton mutta niin pahoin laajentunut, ettei se enää pystynyt toimimaan siten kuin sen olisi pitänyt. Tutkiessamme tätä läppää mieleeni painui selkeänä viesti: Pienennä tukirenkaan ympärysmittaa. Ilmoitin sanoman avustavalle lääkärilleni. ’Läppäkudosta on riittävästi, jos voimme tehokkaasti pienentää tukirengasta lähemmäs sen normaalikokoa.’
Mutta kuinka? – – Mieleeni tuli elävänä piirros, josta näkyi, kuinka ompeleet voitaisiin sijoittaa – laskos tuonne ja poimu tänne – –. Muistan yhä tuon mielikuvan – jopa katkoviivat kohdissa, joihin ompeleet piti sijoittaa. Korjaus suoritettiin aivan sellaisena kuin se oli kaaviona mielessäni. Testasimme läppää ja huomasimme, että vuoto oli vähentynyt huomattavasti. Avustava lääkärini sanoi: ’Tämä on ihme.’”6 Patriarkka eli vielä monta vuotta.
Tohtori Nelsonia oli ohjattu. Ja hän tiesi, että Jumala tiesi hänen tietävän, että häntä oli ohjattu.
Kathy ja minä tapasimme Beatrice Magrén ensimmäisen kerran Ranskassa 30 vuotta sitten. Beatrice kertoi minulle äskettäin kokemuksesta, joka vaikutti hänen hengelliseen elämäänsä pian sen jälkeen kun hänet oli kastettu teini-ikäisenä. Näin hän kertoo:
”Seurakuntamme nuoret olivat matkustaneet johtajiensa kanssa Lacanaussa sijaitsevalle rannalle puolentoista tunnin ajomatkan päähän Bordeaux’n kaupungista.
Ennen kotiinpaluuta yksi johtajista päätti mennä vielä viimeisen kerran uimaan ja sukelsi aaltoihin silmälasit silmillään. Kun hän tuli jälleen pintaan, hänen lasinsa olivat kadonneet. – – Ne olivat hävinneet valtamereen.
Ilman silmälaseja hän ei voisi ajaa autoaan. Jäisimme loukkuun kaukana kotoa.
Täynnä uskoa eräs sisar ehdotti, että rukoilisimme.
Minä nurisin, ettei rukoilemisesta olisi meille yhtään mitään hyötyä, ja vaivaantuneena liityin ryhmän mukana rukoilemaan kaikkien nähden samalla kun seisoimme sameassa vedessä vyötäisiä myöten.
Kun rukous oli päättynyt, ojensin käsivarteni läiskyttääkseni vettä kaikkien päälle. Kun pyyhkäisin merenpintaa, kadonneet silmälasit osuivat käteeni. Sieluni lävisti voimallinen tunne siitä, että Jumala todella kuulee meidän rukouksemme ja vastaa niihin.”7
45 vuotta myöhemmin hän muisti sen aivan kuin se olisi tapahtunut eilen. Beatricea oli siunattu, ja hän tiesi, että Jumala tiesi hänen tietävän, että häntä oli siunattu.
Presidentti Nelsonin ja sisar Magrén kokemukset olivat hyvin erilaisia, ja silti kummankin sydämeen painettiin unohtumaton hengellisesti merkittävä muisto Jumalan rakkaudesta.
Näitä merkittäviä tapahtumia tulee usein silloin kun saamme tietoa palautetusta evankeliumista tai kerromme evankeliumista muille.
Tämä kuva on otettu São Paulossa Brasiliassa vuonna 2004. Floripes Luzia Damasio, joka kuului Ipatingan vaarnaan Brasiliassa, oli 114-vuotias. Puhuessaan kääntymyksestään sisar Damasio kertoi minulle, että lähetyssaarnaajat hänen kylässään olivat antaneet pappeuden siunauksen vakavasti sairaalle lapselle, joka toipui ihmeellisesti. Sisar Damasio halusi tietää lisää. Kun hän rukoili heidän sanomastaan, Hengen antama kiistaton todistus vahvisti hänelle, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Hän meni kasteelle 103-vuotiaana, ja hän sai endaumentin 104-vuotiaana. Joka vuosi sen jälkeen hän teki 14-tuntisen linja-automatkan saadakseen olla viikon temppelissä. Sisar Damasio oli saanut taivaallisen vahvistuksen, ja hän tiesi, että Jumala tiesi hänen tietävän, että se todistus on totta.
Seuraava on eräs hengellinen muisto ensimmäisestä lähetystyöpalvelustani Ranskassa 48 vuotta sitten.
Kulkiessamme ovelta ovelle toverini ja minä jätimme Mormonin kirjan eräälle iäkkäälle naiselle. Kun viikko myöhemmin palasimme naisen asunnolle, hän avasi oven. Ennen kuin sanaakaan oli sanottu tunsin selvän, hengellisen voiman. Voimakkaat tuntemukset jatkuivat, kun Madame Alice Audubert kutsui meidät sisään ja kertoi meille lukeneensa Mormonin kirjan ja tietävänsä, että se on totta. Kun sinä päivänä lähdimme hänen asunnostaan, rukoilin: ”Taivaallinen Isä, autathan, etten koskaan unohda, mitä olen juuri tuntenut.” En ole koskaan unohtanut.
Näennäisen tavallisena hetkenä ovella, joka oli samanlainen kuin sadat muut ovet, olin tuntenut taivaan voiman. Ja minä tiesin, että Jumala tiesi minun tietävän, että taivaan ikkuna oli avattu.
Yksilöllisesti ja kiistattomasti
Näitä hengellisesti merkittäviä hetkiä tulee eri aikoina ja eri tavoin, yksilöllisesti meille jokaiselle.
Ajatelkaapa lempiesimerkkejänne pyhistä kirjoituksista. Ne, jotka kuuntelivat apostoli Pietaria, ”tunsivat piston sydämessään”8. Lamanilainen nainen nimeltä Abis uskoi ”isänsä merkillisen näyn”9. Ja Enosin mieleen tuli ääni.10
Ystäväni Clayton Christensen kuvaili tällä tavoin kokemusta, jonka hän sai lukiessaan Mormonin kirjaa kovasti rukoillen: ”Kaunis, lämmin, rakastava Henki – – ympäröi minut ja levisi sieluuni kietoen minut rakkauden tunteeseen, jollaista en ollut kuvitellut kykeneväni tuntemaan. [Ja nämä tuntemukset jatkuivat ilta toisensa jälkeen.]”11
On hetkiä, jolloin hengelliset tuntemukset painuvat sydämeemme kuin tuli valaisten sielumme. Joseph Smith selitti, että toisinaan me saamme ”äkillisiä oivalluksia” ja joskus tunnemme puhtaan älyn virtaavan.12
Vastatessaan eräälle vilpittömälle miehelle, joka väitti, ettei ollut koskaan kokenut sellaista, presidentti Dallin H. Oaks neuvoi: ”Kenties rukouksiisi on vastattu yhä uudelleen, mutta olet niin tiukasti odottanut jotakin hyvin suurta merkkiä tai hyvin kuuluvaa ääntä, että sinusta tuntuu, ettet ole saanut mitään vastausta.”13 Vapahtaja itse puhui ihmisistä, joilla oli suuri usko ja joita siunattiin ”tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet”14.
Kuinka sinä kuulet Häntä?
Olemme hiljattain kuulleet presidentti Russell M. Nelsonin sanovan: ”Kutsun sinua miettimään syvällisesti ja usein tätä ratkaisevan tärkeää kysymystä: Kuinka sinä kuulet Häntä? Lisäksi kutsun sinut ryhtymään toimeen, jotta kuulisit Häntä paremmin ja useammin.”15 Hän toisti tuon kutsun tänä aamuna.
Me kuulemme Häntä rukouksissamme, kodeissamme, pyhissä kirjoituksissa, kirkkomme lauluissa, kun kelvollisina nautimme sakramentin, kun julistamme uskoamme, kun palvelemme muita ja kun käymme temppelissä muiden uskovien kanssa. Hengellisesti merkittäviä hetkiä tulee, kun rukoillen kuuntelemme yleiskonferenssia ja kun pidämme käskyt paremmin. Ja lapset, nämä kokemukset ovat myös teille. Muistakaa, että Jeesus ”opetti ja palveli – – lapsia – –, ja [lapset] puhuivat – – suuria ja ihmeellisiä asioita”16. Herra on sanonut:
”[Tämä tieto] annetaan teille minun Henkeni kautta – –; eikä teillä voisi olla [sitä] ilman minun voimaani;
sen tähden te voitte todistaa, että te olette kuulleet minun ääneni ja että te tunnette minun sanani.”17
Me voimme ”kuulla Häntä” Vapahtajan verrattoman sovituksen suoman siunauksen ansiosta.
Vaikka emme voikaan valita näiden merkittävien hetkien ajoitusta, niin presidentti Henry B. Eyring on antanut tämän neuvon valmistautumiseemme: ”Tänä iltana ja huomenillalla voisitte rukoilla ja pohtia esittäen kysymykset: ’Lähettikö Jumala sanoman, joka oli juuri minua varten? Näinkö Hänen kätensä elämässäni tai [perheeni] elämässä?”18 Usko, kuuliaisuus, nöyryys ja vakaa aie avaavat taivaan ikkunat.19
Havaintoesimerkki
Voisitte ajatella hengellisiä muistojanne tällä tavoin. Jatkuvan rukouksen, käskyjen määrätietoisen pitämisen ja Pyhän Hengen lahjan avulla me suunnistamme elämän halki. Kun henkilökohtaiset vaikeudet, epäilykset tai lannistus synkentävät polkuamme tai kun maailman hallitsemattomat olosuhteet saavat meidät ihmettelemään tulevaisuutta, niin oman elämänkirjamme hengellisesti merkittävät muistot ovat kuin hohtavia kiviä, jotka osaltaan kirkastavat tietä edessämme vahvistaen meille, että Jumala tuntee meidät, rakastaa meitä ja on lähettänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen auttamaan meitä palaamaan kotiin. Ja kun joku sivuuttaa omat merkittävät muistonsa ja on eksynyt tai hämmentynyt, niin me ohjaamme häntä kohti Vapahtajaa, kun kerromme hänelle uskostamme ja muistoistamme auttaen häntä löytämään uudelleen ne kallisarvoiset hengelliset hetket, joita hän on kerran vaalinut.
Jotkin kokemukset ovat niin pyhiä, että vaalimme niitä hengellisessä muistissamme emmekä kerro niistä muille.20
”Enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja.”21
”Enkelit [eivät] ole lakanneet palvelemasta ihmislapsia.
Sillä katso, he ovat hänen [Kristuksen] alamaisiaan palvellakseen hänen käskynsä – – mukaisesti, näyttäytyen niille, joilla on vahva usko ja luja mieli kaikessa jumalisuudessa.”22
Ja ”Puolustaja, Pyhä Henki – – opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken”23.
Pitäkää kiinni pyhistä muistoistanne. Uskokaa niihin. Kirjoittakaa ne muistiin. Kertokaa niistä perheellenne. Luottakaa siihen, että ne tulevat teille taivaalliselta Isältänne ja Hänen rakkaalta Pojaltaan.24 Antakaa niiden tuoda kärsivällisyyttä epäilyksiinne ja ymmärrystä vaikeuksiinne.25 Lupaan teille, että kun auliisti huomioitte hengellisesti merkittävät hetket elämässänne ja vaalitte niitä huolella, niin niitä tulee teille yhä lisää. Taivaallinen Isä tuntee teidät ja rakastaa teitä!
Jeesus on Kristus, Hänen evankeliuminsa on palautettu, ja todistan, että kun pysymme uskollisina, me tulemme olemaan Hänen ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.