Puolustamme Jumalan innoittamaa perustuslakiamme

Presidentti Dallin H. Oaks

ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Meidän uskomme jumalalliseen innoitukseen antaa myöhempien aikojen pyhille ainutlaatuisen vastuun kannattaa ja puolustaa Yhdysvaltain perustuslakia ja perustuslaillisuuden periaatteita.

Tänä levottomana aikana olen tuntenut tarvetta puhua Yhdysvaltain innoitetusta perustuslaista. Tämä perustuslaki on erityisen tärkeä jäsenillemme Yhdysvalloissa, mutta se on myös yhteisenä perintönä perustuslaeille eri puolilla maailmaa.

I

Perustuslaki on valtionhallinnon perusta. Se antaa puitteet valtiovallan käyttämiselle ja rajoittaa sitä. Yhdysvaltain perustuslaki on vanhin kirjallinen perustuslaki, joka on tänä päivänä yhä voimassa. Vaikka sitä oli alun perin hyväksymässä vain pieni määrä siirtokuntia, siitä tuli pian malli maailmanlaajuisesti. Nykyään jokainen kansakunta kolmea lukuun ottamatta on hyväksynyt kirjallisen perustuslain.¹

Tässä puheessa en puhu minkään poliittisen puolueen tai muun ryhmittymän puolesta. Puhun Yhdysvaltain perustuslain puolesta, jota olen opiskellut yli 60 vuotta. Puhun sen kokemuksen pohjalta, jota sain Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätuomarin lainopillisena kirjurina. Puhun sen pohjalta, että olen työskennellyt 15 vuotta oikeustieteen professorina sekä 3½ vuotta Utahin korkeimman oikeuden tuomarina. Mikä tärkeintä, puhun sen pohjalta, että olen 37 vuotta palvellut Jeesuksen Kristuksen apostolina, jonka vastuualueena on tutkia Jumalan innoittaman Yhdysvaltain perustuslain merkitystä Hänen palautetun kirkkonsa työn kannalta.

Yhdysvaltain perustuslaki on ainutlaatuinen, koska Jumala on ilmoittanut, että Hän on ”säätänyt” sen ”kaiken lihan oikeuksien ja turvan vuoksi” (OL 101:77; ks. myös jae 80). Tästä syystä tämä perustuslaki on erityisen tärkeä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle kautta maailman. Maailman muiden maiden päätettävissä on, tuleeko niiden soveltaa sen periaatteita ja jos tulee, niin kuinka.

Mikä oli Jumalan tarkoituksena Yhdysvaltain perustuslain säätämisessä? Huomaamme sen tahdonvapautta koskevasta opista. Palautetun kirkon ensimmäisenä vuosikymmenenä sen jäsenet läntisellä rajaseudulla kärsivät yksittäisten ihmisten ja julkisten tahojen vainosta. Tämä johtui osittain siitä, että he vastustivat ihmisten orjuutta, joka siihen aikaan vallitsi Yhdysvalloissa. Näissä valitettavissa olosuhteissa Jumala ilmoitti profeetta Joseph Smithin kautta oppiaan koskevia iankaikkisia totuuksia.

Jumala on antanut lapsilleen moraalisen tahdonvapauden – voiman tehdä päätöksiä ja toimia. Suotavin tilanne tuon tahdonvapauden käyttämiselle on mahdollisimman suuri vapaus miehille ja naisille toimia yksilöllisten valintojensa mukaan. Ilmoituksessa selitetään, että silloin ”jokainen voi olla vastuussa omista synneistään tuomiopäivänä” (OL 101:78). ”Sen tähden”, Herra on ilmoittanut, ”ei ole oikein, että kukaan olisi toisen orjuudessa” (OL 101:79). Tämä tarkoittaa selvästikin sitä, että ihmisten orjuus on väärin. Ja saman periaatteen mukaan on väärin, ettei kansalaisilla ole äänioikeutta vallanpitäjiensä valinnassa tai lakiensa säätämisessä.

II

Meidän uskomme siihen, että Yhdysvaltain perustuslaki on Jumalan innoittama, ei tarkoita, että jumalallinen ilmoitus olisi sanellut jokaisen sanan ja lauseen, kuten säännökset, jotka määrittelevät kunkin osavaltion edustajien lukumäärän tai kunkin edustajan vähimmäisiän.² Perustuslaki ei ole ”täysin kehittynyt asiakirja”, sanoi presidentti J. Reuben Clark. ”Päinvastoin”, hän selitti, ”me uskomme, että sen täytyy kasvaa ja kehittyä vastaamaan kehittyvän maailman muuttuvia tarpeita.”³ Esimerkiksi innoitetut lisäykset poistivat orjuuden ja antoivat naisille äänioikeuden. Emme kuitenkaan näe innoitusta jokaisessa korkeimman oikeuden päätöksessä tulkita perustuslakia.

Uskon, että Yhdysvaltain perustuslaki sisältää ainakin viisi Jumalan innoittamaa periaatetta.⁴

Ensimmäisenä on periaate, että hallintovalta tulee kansalta. Aikana, jolloin maailmanlaajuisesti oletettiin, että ylin valta tulee Jumalan oikeuttamana kuninkaille tai sotilaallisella voimalla, ylimmän vallan osoittaminen kansalle oli vallankumouksellista. Filosofit olivat puolustaneet tätä, mutta Yhdysvaltain perustuslaki oli ensimmäinen, jossa sitä sovellettiin käytäntöön. Se, että ylin valta kuuluu kansalle, ei tarkoita sitä, että mellakoivat väkijoukot tai muut ihmisryhmät voivat puuttua tilanteeseen pelotellakseen hallintoa tai pakottaakseen sen toimia. Perustuslaissa säädettiin perustuslaillinen demokraattinen tasavalta, jossa kansa käyttää valtaansa vaaleilla valittujen edustajiensa välityksellä.

Toinen innoitettu periaate on delegoidun vallan jako kansakunnan ja sen alaisuudessa olevien osavaltioiden välillä. Meidän liittovaltiojärjestelmässämme tätä ennennäkemätöntä periaatetta on toisinaan muutettu innoitetuilla lisäyksillä, muun muassa niillä, joilla poistettiin orjuus ja myönnettiin äänioikeus naisille, kuten mainittiin aiemmin. On merkittävää, että Yhdysvaltain perustuslaki rajoittaa valtionhallintoa käyttämään pelkästään sille nimenomaan tai epäsuorasti myönnettyjä valtuuksia, ja se varaa kaiken muun hallintovallan ”kullekin osavaltiolle eli kansalle”⁵.

Seuraavana innoitettuna periaatteena on vallankäytön tahojen erottaminen. Pitkälti yli vuosisata ennen vuonna 1787 pidettyä perustuslakia säätävää konventtiamme Englannin parlamentti oli uranuurtajana erottaessaan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan, kun tiettyjä valtuuksia otettiin pois kuninkaalta. Amerikan konventin innoituksena oli valtuuttaa riippumaton toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta, niin että nämä kolme vallan haaraa voivat valvoa toinen toisensa toimintaa.

Neljäntenä innoitettuna periaatteena ovat ehdottoman välttämättömät takeet yksilön oikeuksille ja tietyt rajat valtiovallan käytölle Bill of Rights -asiakirjalla eli joukolla perustuslain lisäyksiä, jotka hyväksyttiin jo kolme vuotta sen jälkeen kun perustuslaki oli tullut voimaan. Asiakirjan sisältö ei ollut uusi. Tässä innoituksena oli toteuttaa käytännössä periaatteita, joiden osalta oli tehty uraauurtavaa työtä Englannissa, alkaen Magna Cartasta. Nämä olivat tuttuja perustuslain kirjoittajille, koska ne oli taattu joidenkin siirtomaiden perustamiskirjoissa.

Ilman Bill of Rights -asiakirjaa Amerikka ei olisi voinut toimia tapahtumapaikkana evankeliumin palauttamiselle, joka alkoi vain kolme vuosikymmentä myöhemmin. Alkuperäisessä säädöksessä oli mukana jumalallista innoitusta siinä, ettei julkiseen virkaan pidä olla mitään uskonnollista vaadetta⁶, mutta oli ratkaisevan tärkeää taata uskonnonvapaus ja kieltää valtionuskonto perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä. Näemme jumalallista innoitusta myös perustuslain ensimmäisen lisäyksen sanan- ja lehdistönvapaudessa sekä muissa yksilön suojaa koskevissa lisäyksissä, kuten rikossyytteen nostamisen osalta.

Viidenneksi ja viimeiseksi näen jumalallista innoitusta koko perustuslain keskeisessä tarkoituksessa. Meitä on määrä hallita lain eikä yksilöiden toimesta, ja uskollisuutemme kohdistuu perustuslakiin ja sen periaatteisiin ja prosesseihin, ei kehenkään viranhaltijaan. Tällä tavoin kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Nämä periaatteet estävät itsevaltaiset päämäärät, jotka ovat turmelleet demokratian joissakin maissa. Ne tarkoittavat myös sitä, että kolmesta hallintovallan haarasta yhdenkään ei pidä hallita muita tai estää muita suorittamasta asianmukaisia perustuslaillisia tehtäviään valvoa toisiaan.

III

Huolimatta Jumalan innoittamista periaatteista Yhdysvaltain perustuslaissa kun valtaa ovat käyttäneet epätäydelliset kuolevaiset, niiden alkuperäinen tarkoitus ei ole aina toteutunut. Liittovaltion hallinto on ottanut osavaltioilta tärkeitä lainsäädännön kohteita, kuten joitakin perhesuhteita koskevia lakeja. Ensimmäistä lisäystä, joka koskee sananvapautta, on toisinaan heikennetty epäsuositun puheen tukahduttamisella. Vallankäytön tahojen erottamisen periaate on aina ollut paineen alla aaltoliikkeenä hallinnon jonkin haaran käyttäessä tai rajoittaessa toiselle taholle delegoitua valtaa.

On muitakin uhkia, jotka horjuttavat Yhdysvaltain perustuslain innoitettuja periaatteita. Perustuslain asema heikkenee, kun syy sen säätämiseen – eli vapaus ja itsehallinto – pyritään korvaamaan nykyisillä yhteiskunnallisilla suuntauksilla. Perustuslain määräysvaltaa väheksytään, kun ehdokkaat tai viranomaiset eivät piittaa sen periaatteista. Perustuslain arvokkuutta ja voimaa vähentävät ne, jotka puhuvat siitä kuin uskollisuuskokeena tai poliittisena iskulauseena, sen sijaan että hyväksyisivät sen ylevän aseman valtiovallan valtuuttajana ja vallan käytön rajoittajana.

IV

Meidän uskomme jumalalliseen innoitukseen antaa myöhempien aikojen pyhille ainutlaatuisen vastuun kannattaa ja puolustaa Yhdysvaltain perustuslakia ja perustuslaillisuuden periaatteita, missä tahansa asummekin. Meidän tulee luottaa Herraan ja olla myönteisiä tämän kansakunnan tulevaisuuden suhteen.

Mitä muuta uskollisten myöhempien aikojen pyhien tulee tehdä? Meidän täytyy rukoilla, että Herra opastaa ja siunaa kaikkia kansakuntia ja niiden johtajia. Tämä on osa uskonkappalettamme. Se, että olemme alamaisia presidenteille ja hallitsijoille⁷, ei tietenkään aseta mitään esteitä sille, että vastustamme yksittäisiä lakeja tai menettelytapoja. Se kylläkin edellyttää, että käytämme vaikutusmahdollisuuksiamme kohteliaasti ja rauhallisesti perustuslakiemme ja soveltuvien lakien puitteissa. Kiistanalaisissa asioissa meidän tulee pyrkiä sovittelemaan ja edistämään ykseyttä.

On muitakin velvollisuuksia, jotka sisältyvät innoitetun perustuslain kannattamiseen. Meidän tulee oppia perustuslain innoitetut periaatteet ja puolustaa niitä. Meidän tulee etsiä sekä tukea viisaita ja hyviä ihmisiä, jotka tukevat niitä periaatteita julkisissa toimissaan.⁸ Meidän tulee olla asioista perillä olevia kansalaisia, jotka pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin.

Yhdysvalloissa ja muissa demokratioissa poliittista vaikutusvaltaa käytetään ilmoittautumalla ehdokkaaksi johonkin virkaan (tähän me kannustamme), äänestämällä, antamalla taloudellista tukea, liittymällä jäseneksi johonkin puolueeseen ja toimimalla siinä sekä olemalla jatkuvasti yhteydessä virkamiehiin, puolueisiin ja ehdokkaisiin. Toimiakseen hyvin demokratia tarvitsee näitä kaikkia, mutta yksittäisen tunnollisen kansalaisen ei tarvitse tehdä tätä kaikkea.

Poliittisia kysymyksiä on monia, eikä mikään puolue, vaaliohjelma tai yksittäinen ehdokas voi täyttää kaikkia henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jokaisen kansalaisen täytyy sen vuoksi päättää, mitkä asiat ovat hänelle kyseisenä ajankohtana kaikkein tärkeimpiä. Sitten jäsenten tulee tavoitella innoitusta siihen, kuinka käyttää vaikutusmahdollisuuksiaan sen mukaan, mitä asioita he kukin pitävät tärkeimpinä. Tämä prosessi ei ole helppo. Se saattaa edellyttää puolueen tai ehdokkaan vaihtamista jopa vaalista toiseen.

Toisinaan tällaiset riippumattomat toimet vaativat äänestäjiä tukemaan ehdokkaita, poliittisia puolueita tai vaaliohjelmia, joiden muita kantoja he eivät voi hyväksyä.⁹ Tämä on yhtenä syynä siihen, miksi kannustamme jäseniämme pidättäytymään toinen toisensa tuomitsemisesta poliittisissa asioissa. Meidän ei pidä koskaan väittää, ettei uskollinen myöhempien aikojen pyhä voi kuulua tiettyyn puolueeseen tai äänestää tiettyä ehdokasta. Me opetamme oikeita periaatteita ja annamme jäsentemme valita, mitä asioita pitää tärkeimpinä ja kuinka soveltaa niitä periaatteita aika ajoin esitettyihin asioihin. Me myös vaadimme ja me pyydämme kirkkomme paikallisia johtohenkilöitä vaatimaan, ettei kirkkomme missään kokouksissa opeteta poliittisia valintoja tai poliittista jäsenyyttä koskevia asioita eikä kehoteta kannattamaan mitään puoluetta.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tietenkin käyttää oikeuttaan tukea tai vastustaa tiettyjä lakiehdotuksia, jotka käsityksemme mukaan vaikuttavat uskonnon vapaaseen harjoittamiseen tai kirkon järjestöjen keskeisiin tavoitteisiin.

Todistan Jumalan innoittamasta Yhdysvaltain perustuslaista ja rukoilen, että me, jotka tunnustamme jumalallisen Olennon, joka on innoittanut perustuslain, tulemme aina kannattamaan ja puolustamaan sen suurenmoisia periaatteita. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.