Miksi liittopolku
Liittopolku eroaa ainutlaatuisella ja iankaikkisesti merkittävällä tavalla.
Koko palvelutehtävänsä ajan presidentti Russell M. Nelson on tutkinut ja opettanut liittoja, joita Jumala tekee lastensa kanssa. Hän on itse loistava esimerkki henkilöstä, joka kulkee liittopolkua. Ensimmäisessä puheessaan kirkon presidenttinä presidentti Nelson esitti:
”Teidän sitoumuksenne seurata Vapahtajaa tekemällä Hänen kanssaan liittoja ja sitten pitämällä nämä liitot avaa mahdollisuuden jokaiseen hengelliseen siunaukseen ja etuoikeuteen, joka on miesten, naisten ja lasten saatavilla kaikkialla.
Temppelitoimitukset ja siellä tekemänne liitot vahvistavat ratkaisevalla tavalla elämäänne, avioliittoanne ja perhettänne sekä kykyänne vastustaa vastustajan hyökkäyksiä. Teidän palvelunne temppelissä ja teidän palvelutyönne siellä esivanhempienne puolesta siunaavat teitä entistä suuremmalla määrällä henkilökohtaista ilmoitusta ja rauhaa ja lujittavat sitoumustanne pysyä liittopolulla.”1
Mikä on liittopolku? Se on ainoa polku, joka johtaa Jumalan selestiseen valtakuntaan. Me astumme polulle kasteen portista ja sitten ”[ponnistelemme] eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan [kaksi suurta käskyä] – – loppuun asti”2. Liittopolulla (joka muuten jatkuu kuolevaisuuden jälkeenkin) me saamme kaikki toimitukset ja liitot, jotka kuuluvat pelastukseen ja korotukseen.
Meidän liittoon perustuva kaikenkattava sitoutumisemme tarkoittaa sitä, että teemme Jumalan tahdon ja ”olemme kuuliaisia hänen käskyilleen kaikessa, mitä hän meidän käskee tehdä”3. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden ja käskyjen noudattaminen päivä päivältä on onnellisin ja suurinta tyydytystä antava elämäntapa. Ensiksikin, ihminen välttyy monilta suurilta ongelmilta ja murheilta. Saanen käyttää urheiluun liittyvää vertausta. Tenniksessä on niin sanottuja helppoja virheitä. Näitä ovat muun muassa pelissä olevan pallon lyöminen verkkoon tai kaksoisvirhe syötettäessä. Helppojen virheiden katsotaan olevan seurausta pelaajan omista kömmähdyksistä eikä aiheutuvan vastustajan taidoista.
Liian usein ongelmamme tai haasteemme ovat itse aiheutettuja, huonojen valintojen tulosta, eli voisimme sanoa ”helppojen virheiden” seurausta. Kun kuljemme tunnollisesti pitkin liittopolkua, me varsin luonnostaan vältämme monia ”helppoja virheitä”. Me väistämme riippuvuuden monet eri muodot. Me emme lankea epärehellisen käytöksen ojaan. Me ylitämme moraalittomuuden ja uskottomuuden kuilun. Me sivuutamme ihmiset ja asiat, jotka – vaikka olisivatkin suosittuja – vaarantaisivat fyysisen ja hengellisen hyvinvointimme. Me vältämme sellaisia valintoja, jotka vahingoittavat tai haittaavat muita, ja omaksumme sen sijaan itsekurin ja palvelemisen tottumuksia.4
Vanhin J. Golden Kimballin väitetään sanoneen: ”En ehkä [aina] ole kulkenut suoraa ja kapeaa polkua, mutta [yritän] kulkea sen poikki niin usein kuin [voin].”5 Vakavammin sanottuna olen varma, että veli Kimball olisi yhtä mieltä siitä, että liittopolulla pysyminen – ei vain sen poikki kulkeminen – on meidän suurin toivomme toisaalta välttyä vältettävissä olevalta kurjuudelta ja toisaalta selviytyä elämän vääjäämättömistä murheista.
Jotkut saattavat sanoa: ”Minä voin tehdä hyviä valintoja kastettuna tai ilman kastetta. En tarvitse liittoja ollakseni kunniallinen ja menestyvä ihminen.” On tosiaan monia, jotka – vaikka eivät itse olekaan liittopolulla – toimivat tavalla, joka heijastaa liittopolulla olevien valintoja ja tekoja. Voisi sanoa, että he korjaavat satona ”liittojen mukaisella” polulla kulkemisen siunauksia. Miten liittopolku sitten eroaa tästä?
Itse asiassa se eroaa ainutlaatuisella ja iankaikkisesti merkittävällä tavalla. Siihen sisältyvät kuuliaisuutemme luonne, Jumalan meille antaman sitoutumisen luonne, saamamme jumalallinen apu, liittokansan kokoamiseen kuuluvat siunaukset ja – mikä tärkeintä – meidän iankaikkinen perintömme.
Sitoutunut kuuliaisuus
Ensimmäisenä on Jumalaan kohdistuvan kuuliaisuutemme luonne. Pelkkien hyvien aikeiden lisäksi me sitoudumme vakaasti elämään jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Tässä me seuraamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, joka menemällä kasteelle ”[osoitti] ihmislapsille, että hän nöyrtyy Isän edessä lihan mukaisesti ja todistaa Isälle, että hän on kuuliainen hänelle pitämällä hänen käskynsä”6.
Liittojen myötä meidän pyrkimyksenämme on enemmän kuin vain välttää virheitä tai olla viisaita päätöksissämme. Tunnemme olevamme tilivelvollisia Jumalalle valinnoistamme ja elämästämme. Otamme Kristuksen nimen päällemme. Keskitymme Kristukseen – olemaan rohkeita todistuksessa Jeesuksesta ja omaksumaan Kristuksen luonteen.
Liittojen avulla kuuliaisuus evankeliumin periaatteille juurtuu syvälle sieluumme. Tunnen avioparin, jossa vaimo avioliiton solmimisen aikaan ei ollut aktiivinen kirkossa eikä aviomies ollut koskaan ollut kirkon jäsen. Käytän heistä nimiä Mary ja John, en heidän oikeita nimiään. Kun lapsia alkoi tulla mukaan kuvaan, Mary tunsi voimakasta halua kasvattaa heidät, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, ”Herran tahdon mukaan”7. John tuki häntä. Mary teki joitakin tärkeitä uhrauksia ollakseen kotona opettamassa evankeliumia johdonmukaisesti. Hän piti huolen siitä, että perhe hyödynsi täysin kirkossa käymistä ja kirkon toimintoja. Marysta ja Johnista tuli esimerkillisiä vanhempia, ja heidän lapsensa (kaikki tarmokkaita poikia) kasvoivat uskossa ja omistautumisessa evankeliumin periaatteille ja tasovaatimuksille.
Johnin vanhemmat, poikien isovanhemmat, olivat tyytyväisiä pojanpoikiensa tervehenkiseen elämään ja saavutuksiin, mutta koska he tunsivat jonkin verran vihamielisyyttä kirkkoa kohtaan, he halusivat pitää tätä menestystä yksinomaan Johnin ja Maryn vanhemmuuden taitojen ansiona. John – vaikkakaan hän ei ollut kirkon jäsen – ei jättänyt kyseenalaistamatta tätä arviota. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että he näkivät evankeliumin opetusten hedelmiä – siinä, mitä heidän poikansa kokivat kirkossa ja mitä tapahtui kotona.
John itsekin tunsi Hengen, vaimonsa rakkauden ja esimerkin sekä poikiensa kehotusten vaikutuksen. Aikanaan hänet kastettiin seurakunnan jäsenten ja ystävien suureksi iloksi.
Vaikka Maryn ja Johnin ja heidän poikiensa elämä ei olekaan ollut vailla haasteita, niin Mary ja John vakuuttavat koko sydämestään, että nimenomaan evankeliumin liitto on heidän siunaustensa pohjalla. He ovat nähneet Herran Jeremialle antamien sanojen toteutuneen lastensa elämässä sekä omassa elämässään: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”8
Sitoudumme Jumalaan
Toinen liittopolun ainutlaatuinen puoli on meidän suhteemme Jumalaan. Liitot, joita Jumala tarjoaa lapsilleen, tekevät enemmän kuin ohjaavat meitä. Ne sitovat meidät Häneen, ja yhdessä Hänen kanssaan me voimme voittaa kaiken.9
Luin kerran artikkelin, jonka oli kirjoittanut eräs huonosti asioista perillä ollut sanomalehden toimittaja. Hän selitti, että me suoritamme kasteita kuolleiden puolesta upottamalla mikrofilmirullia veteen. Sitten kaikkia niitä, joiden nimet näkyvät mikrofilmissä, pidetään kastettuina. Tuo menettelytapa olisi tehokas, mutta se jättää huomiotta jokaisen sielun äärettömän arvon ja Jumalan kanssa solmittavan henkilökohtaisen liiton ratkaisevan tärkeyden.
”Jeesus – – sanoi – –: Menkää sisään ahtaasta portista, sillä ahdas on se portti ja kapea on se tie, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät.”10 Kuvaannollisesti puhuen tämä portti on niin kapea, että siitä mahtuu sisään vain yksi kerrallaan. Jokainen tekee henkilökohtaisen sitoumuksen Jumalalle ja puolestaan saa Häneltä henkilökohtaisen liiton – omalla nimellään – johon hän voi turvata ehdottomasti ajassa ja iankaikkisuudessa. Toimitusten ja liittojen myötä meidän elämässämme ”ilmenee jumalisuuden voima”11.
Jumalallinen apu
Se johtaa meidät ajattelemaan liittopolun kolmatta erityistä siunausta. Jumala antaa miltei käsittämättömän lahjan auttaakseen liittoja solmivia olemaan liittonsa pitäviä: Pyhän Hengen lahjan. Tämä lahja on oikeus Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen, varjelukseen ja johdatukseen.12 Pyhä Henki, joka tunnetaan myös nimellä Lohduttaja, ”täyttää toivolla ja täydellisellä rakkaudella”13. Hän ”tietää kaiken ja todistaa Isästä ja Pojasta”14, joiden todistajia me lupaamme olla15.
Liittopolulla me löydämme myös anteeksiannon ja synnistä puhdistumisen välttämättömät siunaukset. Tätä apua voi saada vain Pyhän Hengen antaman jumalallisen armon kautta. ”Nyt tämä on käsky”, Herra sanoo, ”tehkää parannus, kaikki te maan ääret, ja tulkaa minun luokseni ja ottakaa kaste minun nimeeni, jotta te pyhittyisitte ottamalla vastaan Pyhän Hengen, jotta voitte seisoa tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä.”16
Kokoonnumme liittokansan kanssa
Neljänneksi, ne, jotka kulkevat liittopolkua, löytävät myös ainutlaatuisia siunauksia monissa erilaisissa Jumalan säätämissä kokoontumisissa. Profetioita Israelin kauan hajallaan olleiden heimojen kirjaimellisesta kokoamisesta heidän perintömaihinsa on kaikkialla pyhissä kirjoituksissa.17 Niiden profetioiden ja lupausten täyttyminen on nyt tapahtumassa, kun liittokansaa kootaan kirkkoon, Jumalan valtakuntaan maan päällä. Presidentti Nelson selittää: ”Kun puhumme kokoamisesta, sanomme yksinkertaisesti tämän perustotuuden: taivaallisen Isämme lapsista aivan jokainen – – ansaitsee kuulla Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman.”18
Herra käskee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä: ”Nouskaa ja loistakaa, jotta valonne olisi viirinä kansakunnille ja jotta yhteen kokoontuminen Siionin maahan ja sen vaarnoihin olisi puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle.”19
Liittokansa myös kokoontuu viikoittain Herran päivänä rukoushuoneeseen, jotta voimme ”varjella [itsemme] täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta”20. Siinä kokoonnutaan nauttimaan sakramenttileipää ja -vettä Jeesuksen Kristuksen sovituksen muistoksi, ja se on aikaa paastota ja rukoilla ja puhua keskenämme sielujemme parhaasta.21 Teini-ikäisenä minä olin ainoa kirkon jäsen koululuokassani. Minusta oli mukavaa olla tekemisissä monien hyvien ystävien kanssa koulussa, mutta silti huomasin turvautuvani voimakkaasti tähän jokaviikkoiseen lepopäivän kokoontumiseen virkistyäkseni ja uudistuakseni hengellisesti ja myös fyysisesti. Kuinka voimakkaasti olemmekaan kokeneet tämän liittoon perustuvan säännöllisen kokoontumisen puutteen nykyisen pandemian aikana, ja kuinka innokkaina odotammekaan aikaa, jolloin voimme jälleen kokoontua yhteen kuten aiemmin.
Lisäksi liittokansa kokoontuu temppeliin, Herran huoneeseen, saamaan toimitukset, siunaukset ja ilmoitusta, joita on tarjolla yksinomaan siellä. Profeetta Joseph Smith opetti: ”Mikä on ollut – – Jumalan kansan kokoamisen tarkoitus kaikkina aikakausina? – – Päätarkoituksena on ollut rakentaa Herralle huone, missä Hän on voinut ilmoittaa kansalleen huoneensa toimitukset ja valtakuntansa kirkkaudet, sekä opettaa kansalle pelastuksen tien, sillä on olemassa tiettyjä toimituksia ja periaatteita, joiden opettamisen ja harjoittamisen täytyy tapahtua tätä tarkoitusta varten rakennetussa talossa tai paikassa.”22
Perimme liitossa annetut lupaukset
Lopuksi, ainoastaan kulkemalla liittopolkua me perimme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaukset, pelastuksen ja korotuksen ylimmät siunaukset, jotka ainoastaan Jumala voi antaa.23
Pyhien kirjoitusten viittauksissa liittokansaan tarkoitetaan usein Abrahamin kirjaimellisia jälkeläisiä eli ”Israelin huonetta”. Mutta liittokansaan kuuluvat myös kaikki, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.24 Paavali selitti:
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. – –
Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”25
Ne, jotka ovat uskollisia liitoilleen, ”tulevat esiin vanhurskaiden ylösnousemuksessa”26. Heidät ”on tehty täydellisiksi Jeesuksen, uuden liiton välimiehen kautta – –. Nämä ovat niitä, joiden ruumis on selestinen, joiden kirkkaus on auringon, tosiaankin Jumalan kirkkaus, korkeimman kaikista.”27 ”Sen tähden kaikki on heidän, niin elämä kuin kuolema, niin nykyinen kuin tuleva, kaikki on heidän, ja he ovat Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”28
Ottakaamme varteen profeetan kutsu pysyä liittopolulla. Nefi näki meidät ja meidän aikamme ja kirjoitti muistiin: ”Minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa.”29
Nefin tavoin ”minun sieluni iloitsee – – Herran liitoista”30. Tänä pääsiäissunnuntaina todistan Jeesuksesta Kristuksesta, jonka ylösnousemus on meidän toivomme ja varmuus kaikesta, mitä luvataan liittopolulla ja sen määränpäässä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.