Varma perustus
Meidän todistuksemme täytyy rakentua varmalle perustukselle, juurtua syvälle Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.
Ankara myrsky iski muutama vuosi sitten asuinpaikkakunnallemme. Se alkoi ryöppyävällä kaatosateella, jota seurasi tuhoisa itätuuli. Myrskyn laannuttua vahingot arvioitiin: voimajohtoja oli pudonnut maahan, kiinteistöjä oli vaurioitunut, ja monet alueella kasvaneet kauniit puut olivat kaatuneet juurineen. Muutamaa päivää myöhemmin juttelin erään ystävän kanssa, joka oli menettänyt pihaltaan useita puita. Talon toisella puolella puut olivat pystyssä. Ne olivat selviytyneet myrskystä hyvin, kun taas ne puut, jotka olivat mielestäni olleet hänen tonttinsa parhaalla paikalla, eivät olleet kyenneet vastustamaan voimakkaita tuulia. Hän mainitsi minulle, että ne puut, jotka olivat selviytyneet myrskystä, oli istutettu tiiviiseen maahan ja niiden juuret olivat ravintoa saadakseen työntyneet syvälle maaperään. Hänen menettämänsä puut oli istutettu lähelle pientä puroa, missä ravintoa oli helposti saatavilla. Juuret olivat pinnassa. Ne eivät olleet ankkuroituneet kyllin syvälle kestääkseen myrskyä.
Noiden puiden tavoin meidän todistuksemme täytyy rakentua varmalle perustukselle, juurtua syvälle Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, niin että kun elämäämme tulee tuulia ja sateita, kuten niitä varmasti tulee, olemme kyllin vahvoja kestämään ympärillämme raivoavat myrskyt. Helaman neuvoi poikiaan:
”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”1
Kun Mormonin kirjan profeetta Jaakob kohtasi antikristus Seremin, hän kysyi tältä:
”Kiellätkö sinä Kristuksen, joka on tuleva? Ja hän sanoi: Jos olisi olemassa joku Kristus, minä en kieltäisi häntä; mutta minä tiedän, ettei mitään Kristusta ole, ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan.
Ja minä sanoin hänelle: Uskotko sinä kirjoituksiin? Ja hän sanoi: Uskon.
Ja minä sanoin hänelle: Sitten sinä et ymmärrä niitä, sillä ne totisesti todistavat Kristuksesta. Katso, minä sanon sinulle, ettei kukaan profeetoista ole kirjoittanut eikä profetoinut puhumatta tästä Kristuksesta.
Eikä tässä ole kaikki – – se on myös ilmoitettu minulle Pyhän Hengen voimalla.”2
Jaakob osoittaa kolme totuuden lähdettä – pyhät kirjoitukset, profeetat ja Pyhän Hengen – jotka todistavat Kristuksesta. Niiden avulla me voimme rakentaa perustuksemme ”Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika”.3
1. Pyhät kirjoitukset
Itse Vapahtaja sanoi: ”Te – – tutkitte kirjoituksia – – ja nehän juuri todistavat minusta.”4 Kun Herra käski Lehiä pakenemaan perheineen erämaahan, Hän tiesi, että he tarvitsisivat lujan perustuksen, jolle he voisivat rakentaa uudessa maassa. Pyhät kirjoitukset olivat niin tärkeitä, että niiden saamiseksi Hengen ääni puhui Nefille käskien häntä surmaamaan Labanin: ”On parempi, että yksi mies menehtyy kuin että kansakunta vaipuu ja menehtyy epäuskoon.”5
Suunnilleen samaan aikaan historiassa Herra johdatti toisenkin ihmisryhmän Jerusalemista luvattuun maahan. Monta sukupolvea myöhemmin kuningas Moosia löysi näiden jälkeläiset. Heidät tunnettiin Sarahemlan kansana. Sen hengellinen tila oli huono. Omnin kirjassa sanotaan: ”Sen kieli oli turmeltunut; eikä se ollut tuonut mitään aikakirjoja mukanaan, ja se kielsi Luojansa olemassaolon.”6 Eivät ainoastaan kansat tuhoudu ilman pyhiä kirjoituksia, vaan myös perheet ja yksityiset ihmiset vaipuvat epäuskoon. Pyhien kirjoitusten päivittäinen lukeminen auttaa meitä ankkuroimaan uskomme Kristukseen. Ne totisesti todistavat Hänestä.
2. Profeetat
Minua pyydettiin muutama vuosi sitten järjestämään uudelleen erään vaarnan johtokunta. Vasta kutsutun vaarnanjohtajan vaimo kertoi konferenssin sunnuntaikokouksessa, että hän oli kasvanut aikuiseksi hyvässä kristillisessä kodissa. Hänen vanhempansa olivat koonneet perheensä joka päivä yhteen lukemaan ja tutkimaan Raamattua. Kun he lukivat muinaisista profeetoista, hän kysyi vanhemmiltaan, miksei maan päällä ollut profeettoja nykyaikana. He eivät osanneet antaa hänelle tyydyttävää vastausta, kuten eivät hänen opettajansakaan eivätkä hänen uskonnolliset johtajansa.
Opiskellessaan yliopistossa hän huomasi eräänä päivänä kaksi nuorta miestä, joilla oli valkoinen paita ja kaulassa solmio. Hän näki heidän mustissa nimilaatoissaan nimen ”Jeesus Kristus”. Hän puhui heidän kanssaan ja kysyi, olivatko he pappeja. ”Kyllä me olemme! Me olemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajia.”
”Voinko sitten esittää teille erään kysymyksen?” hän kysyi. ”Rakastaako Herra ihmisiä nykyaikana yhtä paljon kuin Hän rakasti muinaisten aikojen ihmisiä?”
”Kyllä Hän rakastaa”, he vastasivat.
”Miksei meillä sitten ole profeettoja maan päällä nykyaikana?”
Voitteko kuvitella, kuinka nämä kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa innostuivat kuultuaan tuollaisen kysymyksen? He sanoivat: ”Meillä on. Meillä on profeettoja maan päällä nykyaikana. Voisimmeko kertoa heistä sinulle?”
Sanomamme maailmalle on sama: ”Meillä on profeettoja maan päällä nykyaikana.” Tänäkin iltapäivänä me kohotamme kätemme antaaksemme tukemme presidentti Gordon B. Hinckleylle, hänen neuvonantajilleen ja kahdentoista koorumin jäsenille profeettoina, näkijöinä ja ilmoituksensaajina. He ovat Jeesuksen Kristuksen nimen erityisiä todistajia. Todistuksessaan ”Elävä Kristus – apostolien todistus” he lausuvat: ”Hänen asianmukaisesti asetettuina apostoleinaan me todistamme, että Jeesus on elävä Kristus, Jumalan kuolematon Poika. – – Hän on maailman valkeus, elämä ja toivo. Hänen tiensä on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa.”7 Veljet ja sisaret, jos Jumala rakastaa meitä kylliksi lähettääkseen meille profeettoja, niin meidän tulee rakastaa Häntä kylliksi seurataksemme heitä. Profeettojen seuraaminen varjelee meitä elämän myrskyiltä ja johdattaa meitä Kristuksen luokse.
3. Pyhä Henki
Tavatessaan apostolinsa ennen ristiinnaulitsemistaan yläkerran huoneessa Kristus sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.”8
Kun kasteen jälkeen kädet pannaan päämme päälle, meidät konfirmoidaan Hänen kirkkonsa jäseniksi, ja sitten meille annetaan Pyhän Hengen lahja. Jos me elämme vanhurskaasti ja pysymme kelvollisina, meille luvataan Hänen jatkuva kumppanuutensa; Hän opastaa meitä elämässämme, opettaa meille, mikä on totta, ja todistaa meille, että Jeesus on Kristus. Herran kirkon liittoja tekevinä jäseninä me lupaamme palvella Häntä ja pitää Hänen käskynsä, ”jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin”9 päällemme.
Länsi-Afrikassa, jossa paraikaa palvelemme, tunnemme, että Hänen Henkeään vuodatetaan sangen runsaasti uskollisten pyhien päälle. Vuonna 1989 Ghanaan iski myrsky – ei myrskytuuli eikä rankkasade vaan vainon, parjauksen ja väärinkäsitysten myrsky. Se oli koettelemusten aikaa; kirkko oli siellä uusi. Kaikkien muiden kuin afrikkalaisten lähetyssaarnaajiemme oli lähdettävä maasta. Kokouspaikkamme lukittiin ja niitä vartioitiin, niin etteivät jäsenet voineet käyttää niitä. Pyhät eivät voineet kokoontua yhteen, joten he palvelivat Jumalaa perhepiirissä omissa kodeissaan. Joitakin jäseniä pidätettiin ja pantiin jopa vankilaan. Tätä aikakautta kutsutaan ”hallaksi”. Jäsenillä ei juuri ollut yhteyksiä eivätkä he saaneet tukea kirkolta ulkoapäin, mutta heitä ei jätetty yksin myrskyn armoille. Heillä oli pyhät kirjoitukset ja profeettojen sanat; he panivat turvansa ja uskonsa Herraan, ja Hän vuodatti Henkeään heidän päällensä. Eräs kirkon jäsen sanoi: ”Herran Henki oli kanssamme; tunsimme Hänen opastavan ja ohjaavan meitä. Me tulimme läheisemmiksi toisillemme ja pääsimme lähemmäksi Vapahtajaa.”
Puolentoista vuoden ajan pyhät paastosivat ja rukoilivat päivää, jolloin hallan aika päättyisi. Kielto kumottiin marraskuussa 1990. Pahin myrsky oli väistynyt, mutta se oli vaatinut veronsa. Osa oli luopunut. Heidän juurensa olivat olleet pinnassa ja heidän perustuksensa oli ollut heikko. Tätä nykyä kirkon perustus Ghanassa lepää niiden uskon varassa, jotka kestivät myrskyn. He ovat juurtuneet syvälle Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.
Veljet ja sisaret, pyhät kirjoitukset, elävät profeetat ja Pyhä Henki todistavat kaikki Kristuksesta. Ne auttavat meitä rakentamaan varmalle perustukselle, perustukselle, ”jolle raken-taessaan ihmiset eivät voi sortua”.10 Todistan tästä nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.