Sinä-ilmiö
[Ryhtykää] ottamaan selvää siitä, keitä te todella olette, hankkimalla enemmän tietoa esivanhemmistanne.
Rakkaat Jumalan pappeuden veljet kautta maailman, ilmaisemme teille jokaiselle rakkautemme ja tervehdimme teitä, missä lienettekin.
Kuvitelkaapa kanssani kuusivuotiasta orpotyttöä kulkemassa Amerikan tasankojen poikki. Hänen nimensä on Elsie Ann. Hänen ollessaan kaksivuotias hänen äitinsä kuoli. Isä solmi uuden avioliiton, ja niin tytöllä oli jonkin aikaa äitipuoli. Sitten isä kuoli Winter Quartersissa, kun Elsie Ann oli viisivuotias. Äitipuoli meni uudestaan naimisiin ja muutti pois jättäen tämän pienen orvon Peter ja Selina Robisonille, jotka olivat sukua äitipuolelle. Elsie Ann lähti Robisonien mukana Winter Quartersista heinäkuussa 1849 tullakseen länteen. Katsellessaan, kuinka Selina hoiti omaa kymmenen kuukauden ikäistä tyttövauvaansa, Elsie Ann epäilemättä kaipasi oman äitinsä rakkautta. Toisinaan hän jopa kysyi: ”Missä on minun äitini?”
Tunnen sydämessäni sääliä tätä pikku tyttöä kohtaan, kun ajattelen, kuinka hän joutui kohtaamaan epävarman tulevaisuuden ilman yhdenkään verisukulaisen lohdutusta tai apua. Elsie Ann oli minun isoäitini äiti, ja vasta hiljattain saimme tietää, kuka hänen todellinen äitinsä oli. Olimme vuosikaudet luulleet, että Elsie Ann oli Jane Robisonin tytär. Hänen oikeat vanhempansa paljastuivat huolellisen tutkimuksen tuloksena, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen Elsie Ann on nyt sinetöity isäänsä John Akerleyyn ja äitiinsä Mary Mooreen.
Isovanhemmillani on ollut suuri vaikutus minun elämääni. Vaikka he ovat kuolleet jo monta vuotta sitten, tunnen yhä heidän kannustavan rakkautensa. Toinen isoisäni, James Akerley Faust, kuoli ennen syntymääni. Tunsin hänet ainoastaan isoäitini kertomuksista, ja vanhempanikin kertoivat hänestä. Tunnen kuitenkin suurta sukulaisuutta häntä kohtaan, koska olen osaksi sitä, mitä hän oli. Hän oli muun muassa karjapaimen, karjatilallinen ja postinhoitaja eräässä pienessä kaupungissa Keski-Utahissa. Kerran isoisä lähti talvella Idahoon, jossa hän tapasi vaikeuksiin joutuneen tuttavan. Oli kylmä, eikä isoisän ystävällä ollut takkia. Isoisä riisui oman takkinsa ja antoi sen hänelle.
Tänä iltana kannustan teitä nuoria miehiä ryhtymään ottamaan selvää siitä, keitä te todella olette, hankkimalla enemmän tietoa esivanhemmistanne. Juuret-kirjan kirjoittaja Alex Haley on sanonut: ”Kaikilla meillä on syvällä sisimmässämme nälkä oppia tuntemaan juuremme – saada tietää, keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet. Ilman tätä rikastuttavaa tietoa me tunnemme onttoa kaipuuta. Olivatpa saavutuksemme minkälaisia tahansa tässä elämässä, me tunnemme yhä – – tyhjyyttä ja rauhatonta yksinäisyyttä.”1 Me voimme saada jännittäviä kokemuksia oppiessamme tuntemaan energiset, tarmokkaat esivanhempamme. He olivat hyvin todellisia, eläviä ihmisiä ongelmineen, toiveineen ja unelmineen, kuten me nykyään elävätkin.
Me kaikki olemme monella tapaa esivanhempiemme summa. Meillä saattaa olla heidän hyveitään, heidän vahvuuksiaan, ja heidän haasteensa voivat tavallaan olla meidän haasteitamme. Meillä saattaa olla heidän piirteitään. Huomasin jonkin aikaa sitten, että yksi lastenlastemme naperoikäisistä pojista näytti kävelevän mielenkiintoisella tavalla. Vaimoni sanoi: ”Hän kävelee aivan niin kuin sinä!” Nyt haluaisin tietää, keneltä itse olen perinyt tämän piirteen.
On hauskaa tutustua kauan sitten kuolleisiin esivanhempiimme. Meillä kaikilla on kiehtova sukuhistoria. Omien esivanhempienne etsiminen voi olla yksi mielenkiintoisimmista arvoituksista, joita te nuoret miehet voitte ratkoa.
Meidän jokaisen on aloitettava tämä työ jostakin, ja sitä voivat tehdä nuoret tai vanhat. Tänä kesänä 170 lasta Lartebiokorshien vaarnassa Accrassa Ghanassa valmisti omaa neljän polven sukupuutaan kaksi tuntia kestäneen ohjelman aikana ja 74 heistä sai sukupuunsa valmiiksi ja pääsi esittelemään sitä.
Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Ellet tiedä, mistä aloittaa, aloita itsestäsi. Ellet tiedä, mitä tietoja sinun pitäisi saada selville ja kuinka hankkia niitä, aloita siitä, mitä sinulla jo on.”2 Opitte tuntemaan sinä-ilmiötä. Se voi olla kiehtovampaa kuin mikään elokuva, jonka näette, tai mikään tietokonepeli, jota pelaatte. Teidän on tarpeellista tietää keitä isovanhempanne ja heidän vanhempansa olivat ja mitä temppelityötä heidän puolestaan on tehty. Ellette tiedä, mistä saisitte nämä tiedot, kysykää sellaisilta seurakuntanne jäseniltä, jotka tietävät.
Kysykää elossa olevilta sukulaisiltanne, mitä he tietävät suvustanne. Katsokaa käsillä olevista lähteistä, kuten perheraamatuista, onko niissä tietoja esivanhemmistanne. Sitten voitte siirtyä muihin lähteisiin, kuten väestörekisterin tietoihin, kirkonkirjoihin, väestönlaskenta-asiakirjoihin ja sotilasluetteloihin. Jos käytettävissänne on tietokone, voitte hyödyntää tietokonetaitojanne kirkon Internet-sivuilla FamilySearch.org. Sukututkimus on kehittynyt pitkälle, ja tietokoneiden avulla tietoja voidaan etsiä valtavan suuresta lähdeaineistosta. Pääsette helposti tutkimaan suurta kokoelmaa sukututkimustietoja Internetin kautta kotitietokoneellanne tai lähimmässä sukututkimuskeskuksessa.
Sukututkimuskeskuksia on nyt 88 maassa. Ne ovat osa sitä vertaansa vailla olevaa asiakirjojen säilytysjärjestelmää, jonka ansiosta sukuperintöä voidaan säilyttää kaikkialla maailmassa. Sukututkijat ovat jatkuvassa kirjeenvaihdossa Salt Lake Cityn sukututkimuskirjaston kanssa ja toimittavat sinne tietoja sukuhistorioistaan. Eräskin henkilö kirjoitti: ”Lähetämme teille viisi lasta erillisessä kirjekuoressa.”
Suuri työ pelastavien toimitusten tarjoamiseksi edesmenneille sukulaisillemme on tärkeä osa kirkon kolmitahoista tehtävää. Tällä tekemällämme työllä on tarkoitus – lunastaa edesmenneet esivanhempamme. Temppelityö on välttämätöntä niin meille kuin edesmenneille sukulaisillemmekin, jotka odottavat, että nämä pelastavat toimitukset suoritetaan heidän puolestaan. Se on välttämätöntä, ”sillä me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä; eivätkä he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä”.3 He tarvitsevat pelastavia toimituksia, ja meidät on sinetöitävä heihin. Tästä syystä on tärkeää, että otamme selvää sukulinjoistamme, niin ettei kukaan jää pois.
Edesmenneiden sukulaistemme tietojen etsiminen ei ole pelkästään harrastus. Se on kaikkien kirkon jäsenten perusvelvollisuus. Uskomme, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja että me kaikki nousemme kuolleista.4 Uskomme, että perheet voivat olla perheinä seuraavassakin elämässä, jos niiden jäsenet ovat pitäneet pyhissä temppeleissä Jumalan valtuudella tekemänsä erityiset liitot. Uskomme, että edesmenneet esivanhempamme voidaan liittää perheisiinsä iankaikkisuudeksi, kun teemme liitot heidän puolestaan temppelissä. Edesmenneet esivanhempamme voivat halutessaan ottaa nämä liitot vastaan henkimaailmassa.5
Temppeleissämme tehtävä suuri sijaistyö kuolleiden sukulaistemme puolesta osoittaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden. Profeetta Joseph Smith selitti sitä hirveää ongelmaa, jonka Jumalan lapset kohtaisivat ilman temppelityötä kuolleidemme puolesta. Hän sanoi: ”Toinen heistä kuolee ja haudataan ilman, että hän on koskaan kuullut lunastuksen evankeliumista; toiselle lähetetään pelastuksen sanoma, hän kuulee ja vastaanottaa sen, ja hänestä tulee iankaikkisen elämän perillinen. Pääseekö toinen osalliseksi kirkkaudesta ja jääkö toinen toivottomaan kadotukseen? Eikö hänellä ole mitään mahdollisuutta pelastua?”6 Onneksi esivanhemmillamme on mahdollisuus ottaa vastaan ja hyväksyä pelastavat toimitukset, kun etsimme heidän henkilötietonsa ja suoritamme nämä pyhät toimitukset sijaisina heidän puolestaan. Me teemme heidän hyväkseen sen, mitä he eivät itse voi tehdä. Se on kokemus, joka tuottaa suurta tyydytystä.
Profeetta Elia ilmestyi profeetta Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle suuressa näyssä Kirtlandin temppelissä ja antoi temppelityön ja sinetöimisvoiman avaimet Joseph Smithin käsiin.7 Se täytti Malakian profetian, että Elia lähetettäisiin ”kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lapset isien puoleen, jottei koko maata lyötäisi kirouksella”.8
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sydämemme kääntäminen isiemme puoleen tarkoittaa edesmenneiden esivanhempiemme nimien etsimistä ja pelastavien toimitusten suorittamista heidän puolestaan temppelissä. Tämä vahvistaa yhtenäisen ketjun meistä esivanhempiimme ja lopulta aina isä Aadamiin ja äiti Eevaan asti.
Erään 11-vuotiaan pojan sydän kääntyi hänen isiensä puoleen perheillassa, kun lapset askaroivat henkilökohtaisten muistokirjojensa parissa. Nuori Jeff halusi mennä äitinsä kanssa kansallisarkistoon. Äiti pelkäsi hänen häiritsevän muita siellä olevia tutkijoita. Mutta poika ei hellittänyt, ja äiti myöntyi ottamaan hänet mukaansa. Heidän tutkittuaan neljä tuntia poika huudahti: ”Äiti, löysin isoisän!” Hän oli tosiaankin löytänyt isoisoisänsä isoisän.9 Aina kaikki ei kuitenkaan suju samalla tavalla. Joku kirjoitti sukututkimusosastolle: ”Kadotimme isoäitimme. Lähettäisittekö ystävällisesti kopion?”
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa meille, että selestinen sukuorganisaatio ”tulee olemaan täydellinen” eli ”järjestys, jossa yhden sukupolvet isät ja äidit ja lapset on liitetty seuraavan sukupolven isiin ja äiteihin ja lapsiin, ja näin se kasvaa ja laajenee aina aikojen loppuun asti”.10
Etsiessämme sukumme nimiä huomaamme, että ne on usein kirjoitettu eri tavoin eri lähteissä. Niin kävi Provossa Utahissa eräälle yliopisto-opiskelijalle, joka sai näkemyksen tästä sukupolvien yhteen liittämisestä. Kävellessään eräänä iltana kirjastossa hän muisti kuulleensa jonkun Searingin suvusta kertoneen, että joku kaupunki New Yorkin osavaltiossa oli nimetty jonkun esivanhemman mukaan. Niinpä hän päätti ottaa selvää kaupungista. Hän törmäsi erääseen hyvin vanhaan New Yorkin paikannimihakemistoon ja luki siitä Simon Searing -nimisestä miehestä, joka oli ollut asuttamassa Long Islandia 1600-luvun keskivaiheilla. Voisiko Simon olla hänen esi-isänsä? Hänen oli saatava tietää. Hän alkoi tutkia vakavissaan ja selvitti esivanhempansa monta sukupolvea taaksepäin. Häneltä puuttuivat kuitenkin edelleen tiedot 1800-luvulta 1600-luvulle. Sitten tapahtui ihme. Odottamatta hän löysi Syring-suvun historian. Syring-kirjan perheet päättyivät samaan sukupolveen, johon hän oli päässyt omassa tutkimuksessaan. Hänen onnistui yhdistää monta sukupolvea toisiinsa ja lisäksi itsensä varhaiseen uudisasukkaaseen Simon Searingiin.11
Jotkut sukututkimuksesta kiinnostuneet yrittävät kiillottaa omaa kilpeään yhdistämällä itsensä johonkuhun merkittävään henkilöön. Minun tapauksessani on käynyt aivan toisin. Minua ovat kiehtoneet tiedot tuntemattomista, tavallisista ihmisistä, joiden aikakirjat kertovat sankarillisesta elämästä. Arthur R. Bassett sanoi kerran: ”Kukapa meistä haluaisi kivittää omia esivanhempiaan? Minua ainakin kiinnostavat heidän taistelunsa – niin voitot kuin tappiotkin. – – Minua kiinnostaa aivan tavallisiltakin näyttävien ihmisten elämä, koska olen oppinut käsittämään, kuinka paljon jännittävää tavallisuuteenkin kätkeytyy.”12
Todennäköisesti ette löydä suvustanne hevosvarkaita, mutta jos löydätte, on tärkeää, että temppelityö tehdään heidänkin puolestaan, sillä uskomme myös edesmenneiden parannukseen:
”Kuolleet, jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta Jumalan huoneen toimituksille,
ja sen jälkeen kun he ovat kärsineet rangaistuksen rikkomuksistaan ja heidät on pesty puhtaiksi, he saavat palkan tekojensa mukaan, sillä he ovat pelastuksen perillisiä.”13
Esivanhempien etsiminen yksi kerrallaan voi olla haasteellista mutta myös jännittävää ja palkitsevaa. Tunnemme usein hengellistä opastusta etsiessämme lähteitä, joissa on tietoja heistä. Koska tämä on hyvin hengellistä työtä, voimme odottaa apua verhon toiselta puolelta. Tunnemme niiden sukulaisten vaikutuksen, jotka odottavat meidän etsivän tietoja heistä, niin että heidän toimituksensa voidaan tehdä. Tämä on Kristuksen mielen mukaista palvelua, koska teemme heidän puolestaan jotakin sellaista, mitä he itse eivät voi tehdä.
Monet teistä nuorista miehistä ovat jo saaneet tuntumaa temppelityöhön osallistuessaan kasteisiin kuolleiden puolesta. Kun menemme aamuvarhain temppeliin, näemme usein valkoisiin puettuja nuoria valmiina osallistumaan tähän tyydytystä tuottavaan toimintaan ennen kuin he menevät kouluun. Ansaitsette kiitoksen omistautumisestanne tämän tärkeän työn tekemiseen. Niin tehdessänne olette jo tunteneet temppelien sisäpuolella vallitsevaa rauhaa ja tyyneyttä.
Todistan, että Jumala on oikeudenmukainen Jumala, eikä Hän pidätä etuoikeuksia esivanhemmiltamme samalla kun antaa niitä meille. Mutta meidän on suoritettava kasteita, endaumentteja ja sinetöimisiä heidän puolestaan sijaistyönä täällä maan päällä, jotta meidät ja heidät voidaan liittää yhteen iankaikkisuudeksi ja meillä voi olla ”sija ensimmäisessä ylösnousemuksessa”.14
Todistan edelleen, että Herra ohjaa ja innoittaa presidentti Hinckleyä, kun hän johtaa meitä tässä tärkeässä työssä. Olkoon pappeustehtäviemme uskollisesta suorittamisesta tuleva rauha aina kanssamme, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.