”Siis en unhoittaa saa, ett rakkaus alkavi minusta”
Hyväntahtoisuus voi tuoda iloa ja ykseyttä kotiinne, luokkaanne, seurakuntaanne ja kouluunne.
Joitakin viikkoja sitten opin tärkeän asian eräältä lehvänsitojalta, joka piti puheen seurakuntani sakramenttikokouksessa. Minua liikutti, kun hän luottavaisesti opetti ja todisti Jeesuksesta Kristuksesta. Hän päätti puheensa näihin sanoihin: ”Kun teen Jeesuksesta Kristuksesta elämäni keskipisteen, päiväni sujuu paremmin, olen ystävällisempi rakkaimpiani kohtaan ja olen täynnä iloa.”
Olen viime kuukausina tarkkaillut jonkin matkan päästä tätä nuorta naista. Hän tervehtii kaikkia silmät sädehtien ja hymyn väläyttäen. Olen katsellut, kun hän on riemuinnut toisten nuorten onnistumisista. Kaksi ruusutyttöä kertoi minulle äskettäin tämän nuoren naisen päätöksestä luopua elokuvalipustaan, kun hän ymmärsi, ettei kyseessä olisi ”hyveellinen ja rakastettava”1 kokemus. Hän on rakastava, ystävällinen ja kuuliainen. Hän tulee yksinhuoltajaperheestä ja hänen elämässään on ollut haasteita, joten olen ihmetellyt, kuinka hän onnistuu olemaan niin iloinen ja ystävällinen sielu. Kun tämä nuori nainen todisti: ”Teen Jeesuksesta Kristuksesta elämäni keskipisteen”, sain vastauksen.
”Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille.” Tämä kolmannentoista uskonkappaleen ihana luettelo Kristuksen kaltaisista ominaisuuksista valmistaa meitä temppelisiunauksia ja iankaikkista elämää varten.
Haluaisin keskittyä vain yhteen näistä sanoista – sanaan hyväntahtoinen. Hyväntahtoinen on ihastuttava sana, jota emme kuule kovin usein. Se tarkoittaa sitä, että tahtoo toisille hyvää.2 Hyväntahtoisuus on sitä, että on ystävällinen, hyvää tarkoittava ja armelias. Monet teistä ovat oppineet ajatuksen hyväntahtoisuudesta, kun olitte Alkeisyhdistyksessä ja opettelitte ulkoa tämän laulun:
”Jos jokaista voisin rakastaa,
Ois oiva maailma.
Siis en unhoittaa saa, ett rakkaus
Alkavi minusta.”3
Meidän Vapahtajamme opetti meille hyväntahtoista elämää ja Hän eli hyväntahtoisesti. Jeesus rakasti kaikkia ja Hän palveli kaikkia. Se, että teemme Jeesuksesta Kristuksesta elämämme keskipisteen, auttaa meitä saamaan tämän hyväntahtoisuuden ominaisuuden. Voidaksemme omaksua näitä samoja Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia meidän on opittava Vapahtajasta ja ”seurattava Hänen jäljissään”4.
Vertauksesta laupiaasta samarialaisesta opimme, että meidän tulee rakastaa kaikkia. Kertomus alkaa Luukkaan evankeliumin luvussa 10, kun muuan lainopettaja kysyi Vapahtajalta: ”Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?”
Vastaus: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Sitten lainopettaja kysyi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Se oli hyvin mielenkiintoinen kysymys lainopettajan esittämäksi, sillä juutalaisilla oli pohjoisina naapureina samarialaiset, joita he inhosivat niin paljon, että kun he matkustivat Jerusalemista Galileaan, heillä oli tapana kulkea pitempää reittiä Jordanlaakson kautta sen sijaan että olisivat matkanneet Samarian halki.
Jeesus vastasi lainopettajan kysymykseen kertomalla vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Vertauksen mukaan
”eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. – –
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’”5
Päinvastoin kuin juutalainen pappi ja leeviläinen, jotka kulkivat omaan väkeensä kuuluvan loukkaantuneen miehen ohitse, samarialainen oli ystävällinen heidän erilaisuudestaan huolimatta. Hän osoitti Kristuksen kaltaista hyväntahtoisuutta. Jeesus opetti meille tällä kertomuksella, että jokainen on meidän lähimmäisemme.
Eräs neuvonantaja piispakunnassa kertoi äskettäin kokemuksesta, joka opettaa, kuinka tärkeä jokainen lähimmäinen on. Katsellessaan seurakuntaa hän näki lapsen, jolla oli iso laatikollinen eri sävyisiä väriliituja. Kun hän katseli seurakuntansa lukuisia jäseniä, hänelle muistutettiin, että kuten nuo väriliidut, hekin ovat hyvin samankaltaisia, mutta jokainen henkilö on myös hyvin ainutlaatuinen.
Hän sanoi: ”Sävy, jonka nämä henkilöt tuovat seurakuntaan ja maailmaan, on aivan heidän omansa. – – Heillä on omat yksilölliset vahvuutensa ja heikkoutensa, henkilökohtaiset toiveensa, yksityiset unelmansa. Mutta yhdessä he sulautuvat hengellisen ykseyden väriympyräksi. – –
Ykseys on hengellinen ominaisuus. Se tarkoittaa rauhan ja tarkoituksen suloisia tunteita, jotka tulevat kuulumisesta perheeseen. – – Se tarkoittaa sitä, että haluaa toisten parasta yhtä paljon kuin omaakin parasta. – – Se tarkoittaa sitä, että tietää, ettei kukaan aio sinulle pahaa. [Se tarkoittaa, ettet ole koskaan yksinäinen.]”6
Me rakennamme tuota ykseyttä ja jaamme omia ainutlaatuisia värejämme hyväntahtoisuuden kautta: yksittäisin ystävällisin teoin.
Oletteko te koskaan tunteneet olevanne yksinäisiä? Huomaatteko ne, jotka ovat yksinäisiä ja elävät mustavalkoisessa maailmassa? Nuoret naiset, olen katsellut sitä, kuinka te tuotte oman ainutlaatuisen värinne toisten elämään hymyllänne, ystävällisillä sanoillanne tai kannustavalla viestillänne.
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut meille, kuinka voimme toimia ikätovereittemme ja kaikkien tapaamiemme ihmisten kanssa. Hän on sanonut kirkon nuorille naisille: ”Kallisarvoiset nuoret sisareni, pyydän teitä olemaan rohkeasti tuomitsematta ja arvostelematta muita samoin kuin huolehtimaan rohkeasti siitä, että jokainen otetaan mukaan joukkoon ja että jokainen tuntee olevansa rakastettu ja arvokas.”7
Me voimme noudattaa laupiaan samarialaisen esimerkkiä ja ”muuttaa edes jonkun ihmisen maailman” olemalla hyväntahtoisia.8 Haluaisin pyytää teitä jokaista tekemään tulevalla viikolla ainakin yhden laupiaan samarialaisen kaltaisen teon. Se voi vaatia sitä, että ojennatte auttavan kätenne tavallisen ystäväpiirinne ulkopuolella olevalle tai että voitatte ujoutenne. Saatatte päättää rohkeasti palvella jotakuta, joka ei kohtele teitä hyvin. Lupaan, että jos teette enemmän kuin vain sen mikä on helppoa, teidän sisimmässänne tuntuu niin hyvältä, että ystävällisyydestä alkaa tulla osa jokapäiväistä elämäänne. Huomaatte, että hyväntahtoisuus voi tuoda iloa ja ykseyttä kotiinne, luokkaanne, seurakuntaanne ja kouluunne. ”Siis en unhoittaa saa, ett rakkaus alkavi minusta.”
Vapahtaja ei ainoastaan rakastanut kaikkia, vaan Hän palveli kaikkia. Ulottakaa hyvyytenne moniin. Teidän ystävällinen palvelutyönne voi siunata suuresti vanhoja sekä nuoria. Vanhoilla ihmisillä on ollut erityinen paikka presidentti Monsonin sydämessä nuorukaisesta asti. Hän ymmärtää, kuinka arvokas voi olla lyhyt vierailu, herkkä hymy tai raihnaisen, ryppyisen käden puristus. Sellaiset yksinkertaiset armeliaisuuden teot tuovat väriä elämään, joka joskus muodostuu pitkistä, yksinäisistä, harmaista päivistä. Kehotan teitä jokaista huomaamaan isovanhempanne ja vanhat ihmiset. Katsokaa huomenna ympärillenne kirkossa ja huomatkaa ne, jotka voisivat kaivata teidän värisävynne lisäystä elämäänsä. Se ei vaadi paljon: tervehtikää heitä nimeltä, jutelkaa hetkinen heidän kanssaan, olkaa valmiita auttamaan heitä. Voisitteko avata oven tai tarjoutua auttamaan heitä kotona tai puutarhassa? Jokin tehtävä, joka on teille nuorille yksinkertainen, voi vanhemmalle ihmiselle olla ylivoimainen projekti. ”Siis en unhoittaa saa, ett rakkaus alkavi minusta.”
Joskus hyväntahtoisena oleminen on vaikeinta omassa perheessämme. Vahvat perheet vaativat työtä. ”Ole hyväntuulinen, avulias ja huomaavainen toisia kohtaan. Monet kotien ongelmista syntyvät siitä, että perheenjäsenet ovat itsekkäitä tai epäystävällisiä puheissaan ja teoissaan. Ota huomioon muiden perheesi jäsenten tarpeet. Pyri rakentamaan rauhaa. Älä kiusaa toisia, älä tappele äläkä riitele.”9 ”Siis en unhoittaa saa, ett rakkaus alkavi minusta.”
Jeesus rakasti lapsia, otti heidät syliinsä ja siunasi heitä.10 Vapahtajan tavoin tekin voitte ystävällisyydellänne siunata kaikkia lapsia, ei vain omassa kodissanne olevia.
Ette ehkä tiedä, millainen vaikutus teidän elämällänne ja esimerkillänne voi olla pieneen lapseen. Sain äskettäin kirjeen eräältä ystävältä, joka johtaa päiväkotia paikallisessa lukiorakennuksessa. Siinä lukiossa opiskelee useita nuoria miehiä ja nuoria naisia, jotka ovat kirkon jäseniä. Hän kertoi minulle tällaisen kokemuksen: ”Kun kuljen käytävien läpi pienten lasten kanssa, on hienoa nähdä, kuinka monissa säilytyslokeroissa on oven sisäpuolelle teipattuna Jeesuksen tai temppelin kuva. Yksi lapsista näki Jeesuksen kuvan erään [nuoren naisen] säilytyslokeron avoimen oven sisäpuolella ja sanoi: ’Katso, Jeesus on meidän koulussa!’ Tuo koululainen liikuttui kyyneliin asti kumartuessaan halaamaan lasta. Kiitin tätä nuorta naista hyvästä esimerkistä, jota hän näytti muille. On mieltä ylentävää tietää, että on niin monia nuoria, jotka yrittävät puolustaa totuutta ja vanhurskautta ja tehdä oman osansa Hengen kutsumisessa elämäänsä, vaikka se on toisinaan vaikeaa, kun heidän ympärillään on maailma kaikkine hälinöineen ja karkeuksineen. Meillä kirkossa on ihania nuoria.”
Olen täsmälleen samaa mieltä! Nuoret naiset, te muutatte maailmaa, kun te teette Jeesuksesta Kristuksesta elämänne keskipisteen ja teistä tulee ”sellaisia, mitä Hän haluaa teidän olevan”11.
Kiitos teille hyväntahtoisesta elämästänne – siitä, että otatte mukaan niitä, jotka ovat ehkä erilaisia; että olette ystävällisiä ikätovereillenne, vanhoille ihmisille, perheellenne ja pienille lapsille; että olette lähimmäisiä niille, jotka ovat yksinäisiä, ja niille, joilla on haasteita ja syvää murhetta. Hyväntahtoisuutenne avulla te ”johdatte toisia [Vapahtajan] valoon”12. Kiitos siitä, että muistatte, ”ett rakkaus alkavi minusta”.
Tiedän, että presidentti Thomas S. Monson on Jumalan profeetta, jonka elämä on ollut hyväntahtoisuuden malli, josta voimme ottaa oppia. Seuratkaa profeettaamme. Oppikaa hänen esimerkistään ja kuunnelkaa hänen sanojaan. Uskon Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ja tiedän, että pappeus on palautettu maan päälle Joseph Smithin kautta.
Tiedän, että Vapahtajamme elää ja rakastaa meitä jokaista. Hän on antanut henkensä kaikkien puolesta. Rukoilen, että teemme Jeesuksesta Kristuksesta elämämme keskipisteen ja ”seuraamme Hänen jäljissään” rakastamalla ja palvelemalla toinen toistamme.13 Kun teemme niin, tiedän, että voimme tehdä maailmasta paremman paikan, koska ”me uskomme, että tulee olla – – hyväntahtoinen”14. Siitä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.