Todistus
Perusasiat todistuksen saamiseksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja sen säilyttämiseksi ovat suoraviivaisia, selkeitä ja jokaisen ihmisen ulottuvilla.
Tilaisuus olla kirkon nuorten parissa ja työskennellä heidän kanssaan monien vuosien ajan on ollut yksi elämäni suurista siunauksista. Mielestäni nämä ihmissuhteet ja ystävyydet kuuluvat elämäni suloisimpien ja arvokkaimpien suhteiden joukkoon. Ne ovat myös suurelta osin perustana sille optimismille, jota tunnen kirkon, yhteiskunnan ja maailman tulevaisuutta kohtaan.
Näissä tapaamisissa minulla on myös ollut tilaisuus keskustella joidenkin sellaisten nuorten kanssa, joilla on ollut erilaisia todistukseen liittyviä epäilyksiä tai haasteita. Vaikka yksityiskohdat ovat olleet erilaisia ja toisinaan ainutlaatuisia, monet kysymyksistä ja hämmennyksen syistä ovat olleet melko samanlaisia. Samaten ne ovat asioita ja huolenaiheita, jotka eivät rajoitu tiettyyn väestö- tai ikäryhmään. Ne voivat vaivata niitä, joilla kirkon jäsenyys on peräisin sukupolvien takaa, niitä, jotka ovat suhteellisen uusia kirkon jäseniä, sekä myös niitä, jotka ovat vasta tutustumassa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Heidän kysymyksensä johtuvat tavallisesti rehellisestä tiedonhalusta tai uteliaisuudesta. Koska todistuksellamme on niin merkittäviä ja vakavia seurauksia jokaiselle meistä, tuntuu sopivalta käsitellä sitä puheeni aiheena. Me myöhempien aikojen pyhät tarkoitamme todistuksellamme varmuutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuudesta. Se saadaan Pyhän Hengen ilmoituksen kautta.
Vaikka tämä todistuksen määritelmä onkin yksinkertainen ja selkeä, määritelmästä seuraa useita mahdollisia kysymyksiä, kuten: Kuka on oikeutettu saamaan todistuksen? Kuinka tarvittava ilmoitus saadaan? Mitä vaiheita todistuksen saamisessa on? Onko todistuksen saaminen tapahtuma vai jatkuva prosessi? Kaikkiin näihin ja muihin kysymyksiin liittyy omia lisäkysymyksiä, mutta perusasiat todistuksen saamiseksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja sen säilyttämiseksi ovat suoraviivaisia, selkeitä ja jokaisen ihmisen ulottuvilla.
Saanen vastata lyhyesti näihin mahdollisiin epäröinteihin ja mainita sitten oivalluksia, joita luotettavat nuoret aikuiset ystävät, jotka ovat saaneet henkilökohtaisen kokemuksen todistuksen saamisesta, ovat hiljattain kertoneet. Heillä on myös ollut tilaisuuksia palvella toisia, joilla on haasteita tai vaikeuksia joillakin uskonsa ja uskonkäsitystensä osa-alueilla.
Ensiksi, kuka on oikeutettu saamaan todistuksen? Jokainen, joka haluaa maksaa sen hinnan – mikä tarkoittaa käskyjen pitämistä – voi saada todistuksen. ”Ja nyt, Herran ääni kuuluu maan ääriin, jotta kaikki, jotka tahtovat kuulla, voivat kuulla” (OL 1:11). Pohjimmainen syy evankeliumin palautukselle on, että ”jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä, jotta myös usko lisääntyisi maan päällä” (OL 1:20–21).
Toiseksi, kuinka tarvittava ilmoitus saadaan ja mitkä vaiheet ovat olennaisia sen saamiseksi? Kaava on ollut selkeä ja johdonmukainen kautta aikain. Lupaus, joka annettiin todistuksen saamiseksi Mormonin kirjasta, pätee myös yleisesti:
”Ja kun te nämä saatte” – mikä tarkoittaa, että olette kuunnelleet, lukeneet, tutkineet ja pohtineet käsillä olevaa kysymystä – ”[kysykää] Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta” – mikä tarkoittaa, että rukoilette ajatuksella, täsmällisesti ja kunnioittavasti vakaana aikomuksena noudattaa rukoukseenne saamaanne vastausta – ”ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.” (Moroni 10:4–5.)
Kolmanneksi, onko todistuksen saaminen yksittäinen tapahtuma vai jatkuva prosessi? Todistus on samanlainen kuin elävä organismi, joka kasvaa ja kehittyy, kun sitä hoidetaan oikein. Se tarvitsee kukoistaakseen ja menestyäkseen jatkuvaa ravitsemista, huolenpitoa ja suojelua. Samalla tavoin piittaamattomuus tai poikkeaminen siitä elämäntavasta, jonka todistus selkeyttää, voi johtaa todistuksen menettämiseen tai heikentymiseen. Pyhissä kirjoituksissa varoitetaan, että synnin tekeminen tai Jumalan käskyjen rikkominen voi johtaa Hengen kumppanuuden menettämiseen ja jopa siihen, että ihminen kieltää todistuksen, joka hänellä on aiemmin ollut (ks. OL 42:23).
Saanen nyt kertoa kymmenestä huomiosta ja ehdotuksesta, joita arvostamani uskolliset nuoret ystäväni ovat esittäneet. Heidän oivalluksensa ovat yhteydessä heidän ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa, joten ne eivät todennäköisesti ole yllättäviä kenellekään meistä. Valitettavasti ja varsinkin omien vaikeuksiemme ja ahdinkojemme hetkinä saatamme väliaikaisesti unohtaa tai jättää huomiotta sen, että ne soveltuvat meihin henkilökohtaisesti.
Ensiksi, jokaisella on arvoa, koska olemme kaikki Jumalan lapsia. Hän tuntee meidät, rakastaa meitä ja haluaa meidän menestyvän ja palaavan luokseen. Meidän täytyy oppia luottamaan Hänen rakkauteensa ja Hänen ajoitukseensa enemmän kuin omiin joskus kärsimättömiin ja epätäydellisiin haluihimme.
Toiseksi, vaikka uskomme täysin pyhissä kirjoituksissa kuvailtuun sydämen voimalliseen muutokseen (ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14, 26), meidän täytyy ymmärtää, että se tapahtuu usein vähitellen – ei silmänräpäyksessä tai yleismaailmallisesti – ja vastauksena täsmällisiin kysymyksiin, kokemuksiin ja huolenaiheisiin, sekä oman tutkimisemme ja rukouksemme myötä.
Kolmanneksi, meidän tulee muistaa, että elämän perimmäinen tarkoitus on tulla koetelluksi ja joutua ponnistelemaan, ja meidän täytyy siksi oppia kehittymään haasteidemme kautta ja olemaan kiitollisia oppimistamme asioista, joita emme voi saada helpommin.
Neljänneksi, meidän täytyy oppia luottamaan siihen, mihin uskomme tai minkä tiedämme vahvistavan meitä epävarmuuden hetkinä tai meille vaikeissa asioissa.
Viidenneksi, kuten Alma opetti, todistuksen saaminen on usein etenemistä jatkumolla, johon kuuluu toivominen, uskominen ja lopulta totuuden tietäminen tietystä periaatteesta, opista tai itse evankeliumista (ks. Alma 32).
Kuudenneksi, kun opetamme jollekulle toiselle sitä, mitä tiedämme, se vahvistaa omaa todistustamme samalla kun rakennamme toisen todistusta. Kun annat jollekulle rahaa tai ruokaa, sinulle jää vähemmän. Mutta kun kerrot todistuksesi toiselle, se vahvistaa ja rikastaa sekä todistuksen lausujaa että kuulijaa.
Seitsemänneksi, meidän täytyy tehdä niitä pieniä mutta välttämättömiä asioita päivittäin ja säännöllisesti. Rukoukset, pyhien kirjoitusten ja evankeliumin tutkiminen, kirkon kokouksiin osallistuminen, temppelipalvelu, kotikäyntityön suorittaminen, kotiopetus ja muut tehtävät vahvistavat kaikki uskoamme ja tuovat Hengen elämäämme. Kun laiminlyömme jotakin näistä etuoikeuksista, vaarannamme todistuksemme.
Kahdeksanneksi, me emme saa asettaa muille korkeampia tasovaatimuksia kuin asetamme itsellemme. Liian usein saatamme antaa toisten – etenkin johtohenkilöiden tai kirkon jäsenten – virheiden ja epäonnistumisten vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme tai todistuksestamme. Toisten ihmisten vaikeudet eivät ole puolustus omille vajavaisuuksillemme.
Yhdeksänneksi, on hyvä muistaa, että liiallinen ankaruus itseä kohtaan, kun tekee virheen, voi olla yhtä huono asia kuin liiallinen huolettomuus, kun tarvitaan todellista parannuksentekoa.
Ja kymmenenneksi, meidän täytyy aina ymmärtää, että Kristuksen sovitus toimii täydellisesti ja jatkuvasti meidän jokaisen hyväksi, kun annamme sen tehdä niin. Silloin kaikki muu asettuu kohdalleen silloinkin kun yritämme selviytyä tiettyjen yksityiskohtien, tapojen tai uskomme mosaiikista näennäisesti puuttuvien palasten kanssa.
Olen kiitollinen monen esimerkillisen nuoren ystäväni ja toverini oivalluksista, vahvuuksista ja todistuksista. Kun olen heidän kanssaan, tulen vahvemmaksi, ja kun tiedän, että he ovat toisten kanssa, minua kannustaa tieto siitä, mitä hyvää he tekevät ja kuinka he palvelevat Mestarin puolesta – Mestarin, jota he kumartavat ja jota he pyrkivät tottelemaan.
Ihmiset tekevät hyviä ja tärkeitä asioita, koska heillä on todistus. Vaikka se on totta, me myös saamme todistuksen sen vuoksi, mitä me teemme. Jeesus sanoi:
”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:16–17.)
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15).
Muinaisen Nefin ja Mormonin tavoin ”en tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17; ks. myös Morm. s. 7), mutta haluan kertoa teille, mitä minä tiedän.
Minä tiedän, että Jumala, meidän taivaallinen Isämme, elää ja rakastaa meitä. Minä tiedän, että Hänen ainutlaatuinen ja erityinen Poikansa Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme ja sen kirkon pää, jolla on Hänen nimensä. Minä tiedän, että Joseph Smith koki kaiken sen, mitä hän on kertonut ja opettanut liittyen evankeliumin palautukseen meidän aikanamme. Minä tiedän, että apostolit ja profeetat johtavat meitä tänä päivänä ja presidentti Thomas S. Monsonilla on kaikki pappeuden avaimet, jotka ovat tarpeen meidän elämämme siunaamiseksi ja Herran työn eteenpäin viemiseksi. Minä tiedän, että olemme kaikki oikeutettuja tähän tietoon, ja jos sinulla on vaikeuksia, voit luottaa niiden todistusten totuudellisuuteen, jotka kuulet tältä puhujakorokkeelta tässä konferenssissa. Tiedän nämä asiat ja lausun todistukseni niistä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.