Erotessamme
Yksikään meistä [ei] pysty täysin ymmärtämään sen merkitystä, mitä Kristus teki meidän puolestamme Getsemanessa, mutta jokaisena elämäni päivänä olen kiitollinen Hänen sovitusuhristaan meidän puolestamme.
Veljeni ja sisareni, päättäessämme tätä konferenssia sydämeni on täynnä kiitollisuutta. Olemme tunteneet Herran Hengen hyvin runsaana. Esitän omasta puolestani ja kirkon jäsenten puolesta kaikkialla kiitokset jokaiselle konferenssiin osallistuneelle, myös rukouksen pitäneille. Toivon, että muistamme kuulemamme sanomat kauan. Kun saamme ne Ensign- ja Liahona-lehtien numerot, joissa nämä puheet ovat kirjoitetussa muodossa, lukekaamme ja tutkikaamme niitä.
Kaikkien konferenssikokousten musiikki on jälleen kerran ollut kaunista. Esitän henkilökohtaisen kiitollisuuteni niille, jotka ovat halukkaita käyttämään lahjojaan meidän hyväksemme samalla koskettaen ja innoittaen meitä.
Olemme antaneet kohotetuin käsin tukemme niille veljille, jotka on tämän konferenssin aikana kutsuttu uusiin tehtäviin. Haluamme heidän tietävän, että odotamme innolla saavamme työskennellä heidän kanssaan Mestarin asialla.
Osoitan rakkauteni ja arvonantoni omistautuneille neuvonantajilleni, presidentti Henry B. Eyringille ja presidentti Dieter F. Uchtdorfille. He ovat viisaita ja ymmärtäväisiä miehiä. Heidän palvelutyönsä on korvaamatonta. Rakastan veljiäni kahdentoista apostolin koorumissa ja tuen heitä. He palvelevat mitä tehokkaimmin, ja he ovat täysin omistautuneita tälle työlle. Ilmaisen rakkauteni myös seitsemänkymmenen koorumien ja johtavan piispakunnan jäsenille.
Nykyajan maailmassa me kohtaamme monia haasteita, mutta vakuutan teille, että taivaallinen Isämme muistaa meidät. Hän rakastaa meitä jokaista ja siunaa meitä, kun etsimme Häntä rukouksessa ja pyrimme pitämään Hänen käskynsä.
Me olemme maailmanlaajuinen kirkko. Jäsenistöämme on kaikkialla maailmassa. Olkaamme hyviä kansalaisia kotimaissamme ja hyviä lähimmäisiä kotipaikkakunnillamme auttaen sekä niitä, jotka kuuluvat muihin uskontokuntiin, että niitä, jotka kuuluvat omaamme. Olkaamme esimerkkinä rehellisyydestä ja nuhteettomuudesta kaikkialla minne menemmekin ja kaikessa mitä teemmekin.
Veljeni ja sisareni, kiitos siitä, että rukoilette puolestani ja kaikkien kirkon johtavien auktoriteettien puolesta. Olemme syvästi kiitollisia teistä ja kaikesta siitä, mitä teette edistääksenne Herran työtä.
Kun palaatte koteihinne, kulkekaa turvallisesti. Olkoot taivaan siunaukset teidän yllänne.
Ennen kuin lähdemme täältä tänään, saanen kertoa teille rakkaudestani Vapahtajaa ja Hänen meidän hyväksemme tekemää suurta sovitusuhria kohtaan. Kolmen viikon päästä koko kristikunta viettää pääsiäistä. Uskon, ettei yksikään meistä pysty täysin ymmärtämään sen merkitystä, mitä Kristus teki meidän puolestamme Getsemanessa, mutta jokaisena elämäni päivänä olen kiitollinen Hänen sovitusuhristaan meidän puolestamme.
Viimeisellä hetkellä Hän olisi voinut perääntyä. Mutta Hän ei tehnyt niin. Hän laskeutui kaiken alapuolelle, jotta Hän voisi pelastaa kaiken. Niin tehdessään Hän antoi meille elämän, joka ulottuu tämän kuolevaisen olemassaolon tuolle puolen. Hän pelasti meidät Aadamin lankeemuksesta.
Olen koko sieluni sopukoita myöten kiitollinen Hänelle. Hän opetti meitä elämään. Hän opetti meitä kuolemaan. Hän varmisti meidän pelastuksemme.
Saanen lopuksi lausua teille Emily Harrisin kirjoittamat koskettavat sanat, jotka kuvaavat niin hyvin tuntemuksiani pääsiäisen lähestyessä:
Käärinliinoissa, joihin Hänet oli kerran kiedottu, ei ole mitään.
Ne lojuvat siinä
Käyttämättöminä ja valkoisina ja puhtaina.
Ovi on aukaistu.
Kivi on vieritetty pois,
Ja saatan miltei kuulla enkelien laulavan Hänen ylistyksekseen.
Käärinliinat eivät Häntä pitele.
Kivi ei Häntä pitele.
Sanat kaikuvat läpi tyhjän kalkkikivikammion:
”Ei hän ole täällä.”
Käärinliinoissa, joihin Hänet oli kerran kiedottu, ei ole nyt mitään.
Ne lojuvat siinä
Käyttämättöminä ja valkoisina ja puhtaina.
Ja oi, halleluja, niissä ei ole mitään.1
Rukoilen teille siunauksia, veljeni ja sisareni. Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, nimessä. Aamen.