Voimaa rukouksesta
Nuoret Cebun saarella Filippiineillä kertovat, kuinka he ovat saaneet vastauksia rukouksiinsa.
Niistä kymmenistä tuhansista saarista, joita maailmassa on, 7 107 saaren rykelmä muodostaa Filippiinien saarivaltion Kaakkois-Aasiassa. Yleisesti Filippiineillä vitsaillaan, että vaikka saaria on 7 107, lukumäärä pitää paikkansa vain laskuveden aikaan. Nousuveden aikaan saarien lukumäärä itse asiassa putoaa 7 100:aan, kun muutamat niistä jäävät valtameren pinnan alle. Entä kuinka nuoret naiset ja nuoret miehet Filippiineillä pitävät päänsä pinnalla, kun heistä tuntuu, että he ovat vajoamassa pinnan alle? He kääntyvät taivaallisen Isän puoleen rukouksessa.
Elämässämme on hetkiä, jolloin tunnemme kenties olevamme yksin, mutta jos muistamme, että taivaallinen Isämme on aina valmiina auttamaan meitä – aina valmiina kuulemaan rukouksemme ja vastaamaan niihin – me voimme tukeutua siihen ja tuntea tuon tiedon tuoman toivon ja luottamuksen.
Rukous tuo varmuutta
Joselito B. kertoo siitä, kuinka hänelle 12-vuotiaana annettiin tehtävä osallistua tarinankerrontakilpailuun. Hänen opettajansa pyysi häntä opettelemaan ulkoa kymmensivuisen tarinan, joka hänen pitäisi esittää satojen muiden oppilaiden ja henkilökunnan edessä. Se voi olla pelottava tehtävä kenelle tahansa, saati sitten Joselitolle, joka yleensäkin kärsii esiintymispelosta.
”Niinpä aivan ensimmäiseksi pidin rukouksen ja pyysin ohjausta”, Joselito sanoo. ”Rukouksessani pyysin, että jos unohtaisin jonkin osan tarinaa, voisin jatkaa ja keksiä uusia juonenkäänteitä, jotka toimisivat tarinassani. Kun olin pitänyt rukouksen, muistin lempikohtani Raamatusta, Vanhasta testamentista. Se on Sananlaskut 3:6, jossa sanotaan: ’Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.’”
Joselitoa pelotti. Mutta hän teki lujasti töitä koko viikon oppiakseen tarinan ulkoa. Ja hän rukoili paljon joka päivä. Viimein koitti kilpailupäivä.
Kilpailun avaussanojen aikana Joselitoa jännitti yhä paljon. ”Mutta ei enää tarinan aikana”, hän sanoo. ”Tein vain parhaani ja tiesin, että Jumala auttaisi minua. Minua jännitti ja pelotti, koska oppilaita oli niin paljon, mutta Jumala vastasi rukouksiini.”
Joselito kykeni paitsi muistamaan tarinansa kulun myös esittämään sen niin hyvin, että hän tuli kilpailussa ensimmäiseksi. Joselito sanoo: ”Kun ympärillä ei ole ketään lohduttamassa, silloin kannattaa rukoilla. Jumala on aina valmis auttamaan.”
Rukous tuo voimaa
Kun Ken G. oli pieni ja varttui aktiivisessa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvassa perheessä, hänellä ei ollut koskaan paljonkaan vaikeuksia pitää tasovaatimuksiaan korkeina. Mutta kun hän aloitti lukion, tilanne vaikeutui, ja toisinaan Ken tunsi olevansa kaukana perheensä hyvästä vaikutuksesta – etenkin koulussa.
”Ystäväni lukiossa olivat kaikki todella läheisiä minulle, vaikka he eivät olleetkaan kirkon jäseniä”, Ken sanoo. ”Meillä oli silti vahva yhteys. Ongelma oli, että he alkoivat tehdä asioita, jotka eivät olleet kirkkomme tasovaatimusten mukaisia.”
Kotona Kenin oli aina helppo valita oikein, mutta hän kertoo, että kun hän meni kouluun eikä perhe ollut enää lähellä auttamassa ja ohjaamassa häntä, hän alkoi tehdä vääriä valintoja. ”Myönnän, että tein asioita, jotka eivät olleet kirkon tasovaatimusten mukaisia, joten seminaarissa minusta tuntui aina, että olin se, josta oppiaiheessa puhuttiin.”
Siinä vaiheessa Ken oivalsi, että hän halusi tehdä muutoksen, mutta hän ei tuntenut olevansa riittävän vahva tekemään sitä yksin. ”Niinpä päätin rukoilla Jumalaa antamaan minulle voimaa ja rohkeutta sanoa ei ystävilleni, kun he tekivät jotakin pahaa”, hän selittää. ”Ja tunnen, että Jumala vastasi rukouksiini. Minun oli helpompaa sanoa ei aina kun ystäväni pyysivät tai houkuttelivat minua tekemään jotakin väärää. Minulla oli jo tieto, ja tiesin, mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta sitten rukouksen avulla tunsin, että sain voiman ja lahjan sanoa ei ja tehdä oikein.”
Ken sanoo, että tärkein asia, mitä hän tästä kokemuksesta oppi, on se, että ”rukous on merkki nöyryydestä, koska silloin myöntää itselleen, että on heikko ja että vain Jumalan avulla voi vahvistua” (ks. OL 112:10).
Rukous tuo siunauksia
Joskus me tarvitsemme enemmän kuin pelkästään lohtua tai voimaa. Joskus tarvitsemamme siunaukset ovat konkreettisempia. Tania D. muistaa sellaisen tilanteen. Hänen perheellään oli erityisen vaikea vaihe taloudellisesti. ”Oli lauantai-ilta, ja meillä oli vain 40 pesoa [vajaa 1 euro] jäljellä tulevalle viikolle, eikä meillä ollut ruokaa eikä edes hiiliä kamiinaamme kotona”, Tania sanoo. ”Äitini antoi minulle listan kaikista niistä asioista, joita tarvitsimme, ja me tarvitsimme 250 pesoa niiden kaikkien ostamiseen. Ensimmäiseksi meidän piti ostaa hiiliä, että pystyisimme laittamaan ruokaa.” Tania näki, ettei rahaa ollut kaikkeen. Silloin hän tajusi, ettei heillä olisi rahaa bussilippuun, jotta he voisivat mennä seuraavana päivänä kirkkoon. ”Sanoin äidille, ettei meillä ollut riittävästi rahaa kirkkomatkan lippuun. Mutta äitini on todella uskollinen, ja hän sanoi yksinkertaisesti minulle, että ’Jumala järjestää keinon’.
Matkalla kauppaan itkin, koska meillä ei ollut riittävästi rahaa kaikkeen, enkä tiennyt mitä tehdä”, Tania sanoo. Kun hän kääri 20 peson seteleistä toisen rullalle ja pani sen taskuunsa, hän teki sen ainoan asian, mikä hänen mielestään voisi auttaa – hän piti rukouksen. ”Rukoilin taivaallista Isää, että me löytäisimme jotenkin keinon täyttää tarpeemme.”
Mutta kun hän meni ensimmäiseen kauppaan, hän havaitsi, että hiilien hinta oli noussut 5 pesosta 20 pesoon. ”Epäröin ostaa hiiliä”, Tania sanoo, ”mutta tunsin Pyhän Hengen kuiskaavan minulle, että minun piti ostaa niitä joka tapauksessa, joten tein niin. Nyt minulla oli enää 20 pesoa jäljellä, mutta minun piti yhä ostaa paljon asioita, kuten vaippoja veljelleni ja puhdasta juomavettä. Niinpä menin seuraavaan kauppaan ostamaan ruokaa ateriaamme varten, ja sekin oli liian kallista. Työnsin käteni taskuun, jonne olin pannut 20 pesoa, ja rullaksi käärittynä olikin viisi 20 peson seteliä. Aloin itkeä ihan siinä kauppiaan edessä.
Lopulta kykenin ostamaan kaiken, mitä tarvitsimme”, Tania sanoo, ”ja meillä oli riittävästi rahaa kirkkomatkaan seuraavana päivänä. Kun pääsin kotiin, menin huoneeseeni ja pidin rukouksen Jumalalle kiittääkseni Häntä siunauksesta, jonka Hän oli antanut meille. Tiedän, että Jumala todella elää ja vastaa rukouksiimme, etenkin niinä hetkinä, kun tarvitsemme Häntä eniten ja pidämme vilpittömän rukouksen. Hän todella vastaa sellaiseen rukoukseen.”
Rukous pitää meidät lähellä taivaallista Isäämme
Vaikka voimmekin olla varmoja siitä, että taivaallinen Isämme kuulee rukouksemme ja vastaa niihin, meidän pitää muistaa, että rukouksiimme ei aina vastata heti eikä aina sillä tavoin kuin me haluamme niihin vastattavan. Rukouksiimme vastataan Jumalan tahdon ja ajoituksen mukaan.
Jokainen näistä nuorista Cebun saarella Filippiineillä on oppinut, että niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, olimmepa ihmisjoukossa tai aivan yksin, olipa sitten nousu- tai laskuvesi, taivaallinen Isämme on aina paikalla meitä varten. Ja jos me käännymme Hänen puoleensa vilpittömässä rukouksessa, Hän on aina valmis siunaamaan meitä.
Vasemmalta: Joselito, Joahnna, Rosa ja Ken Cebun temppelin edustalla Filippiineillä.
Vasemmalla: valokuva Edwin Redrino; oikealla: valokuva © iStockphoto.com / Hector Joseph Lumang