Pappeuden siunausten tärkeys
Huhtikuun 1987 yleiskonferenssipuheesta.
Pappeuden siunaus antaa valtaa hengellisiin asioihin.
Pappeuden siunauksessa Herran palvelija käyttää pappeutta Pyhän Hengen kehotusten mukaan kutsuakseen taivaan voimat siunauksen saajan avuksi. Tällaisia siunauksia antavat Melkisedekin pappeuden haltijat, koska tämä pappeus pitää hallussaan kirkon kaikkien hengellisten siunausten avaimia (ks. OL 107:18, 67).
Esimerkkejä pappeuden siunauksista
Pappeuden siunauksia on monenlaisia. Mainitessani erilaisia esimerkkejä pyydän teitä muistamaan, että pappeuden siunaukset ovat kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla, mutta niitä annetaan vain pyynnöstä.
Sairaan parantamiseksi annettavia siunauksia edeltää voitelu öljyllä, kuten pyhissä kirjoituksissa neuvotaan (ks. Jaak. 5:14–15; Mark. 6:13; OL 24:13–14; 42:43–48; 66:9). Patriarkallisia siunauksia antaa virkaan asetettu patriarkka.
Henkilöt, jotka haluavat opastusta johonkin tärkeään päätökseen, voivat saada pappeuden siunauksen. Henkilöt, jotka tarvitsevat ylimääräistä hengellistä voimaa jonkin henkilökohtaisen haasteen voittamiseen, voivat saada siunauksen. Isältä pyydetään pappeuden siunaus usein silloin, kun lapsi lähtee pois kotoa eri syistä, kuten opiskelemaan, armeijaan tai pitkälle matkalle.
Edellä mainitsemissani tilanteissa annettuja siunauksia nimitetään joskus lohduttaviksi tai neuvoa antaviksi siunauksiksi. Niitä antaa yleensä isä tai aviomies tai joku muu sukulainen, jolla on vanhimman virka. Ne voidaan merkitä muistiin ja säilyttää perheen aikakirjoissa siunauksen saajan henkilökohtaisena hengellisenä oppaana.
Pappeuden siunauksia annetaan myös pappeuteen asettamisen yhteydessä ja kun joku henkilö erotetaan johonkin tehtävään kirkossa. Näissä tilanteissa pappeuden siunauksia luultavasti annetaan kaikkein useimmin.
Monet meistä ovat pyytäneet pappeuden siunausta silloin kun olemme saaneet työssämme uusia vastuualueita. Minä sain sellaisen siunauksen monia vuosia sitten ja tunsin sen välittömän lohduttavan vaikutuksen ja pitkäaikaisen ohjauksen.
Pappeuden siunausten merkitys
Mikä on pappeuden siunauksen merkitys? Ajatelkaa nuorta miestä, joka valmistautuu lähtemään kotoaan etsimään onneaan maailmassa. Jos hänen isänsä antaisi hänelle kompassin, hän voisi käyttää tuota maallista apuvälinettä löytääkseen oikean tien. Jos hänen isänsä antaisi hänelle rahaa, hän voisi käyttää sitä saadakseen valtaa maallisiin asioihin. Pappeuden siunaus antaa valtaa hengellisiin asioihin. Vaikka sitä ei voi koskettaa eikä punnita, se on hyvin suuriarvoinen, koska se auttaa meitä voittamaan esteitä iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä.
Melkisedekin pappeuden haltijalla on erittäin pyhä tehtävä puhua Herran puolesta antaessaan pappeuden siunausta. Herra onkin sanonut meille nykyajan ilmoituksessa: ”Minun sanani – – toteutuu täysin; olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama” (OL 1:38). Jos Herran palvelija puhuu niin kuin Pyhä Henki häntä johtaa puhumaan, hänen sanansa ovat ”Herran tahto, – – Herran mieli, – – Herran sana [ja] Herran ääni” (OL 68:4).
Mutta jos siunauksen sanat kuvastavat vain pappeudenhaltijan omia toiveita ja mielipiteitä ilman Pyhän Hengen innoitusta, niin silloin siunauksen toteutuminen riippuu siitä, kuvastaako se Herran tahtoa.
Kelvolliset Melkisedekin pappeuden haltijat voivat antaa siunauksia jälkeläisilleen. Pyhissä kirjoituksissa on muistiin merkittyinä monia tällaisia siunauksia, kuten Aadamin (ks. OL 107:53–57), Iisakin (ks. 1. Moos. 27:28–29, 39–40; 28:3–4; Hepr. 11:20), Jaakobin (ks. 1. Moos. 48:9–22; 49; Hepr. 11:21) ja Lehin siunaukset (ks. 2. Nefi 1:28–32; 4).
Nykyajan ilmoituksessa vanhempia, jotka ovat kirkon jäseniä, on käsketty tuomaan lapsensa ”seurakunnan eteen vanhimmille, joiden tulee panna kätensä heidän päällensä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja siunata heidät hänen nimessään” (OL 20:70). Tästä syystä vanhemmat tuovat vauvan sakramenttikokoukseen, missä joku vanhin – yleensä lapsen isä – antaa lapselle nimen ja siunauksen.
Pappeuden siunaukset eivät rajoitu niihin siunauksiin, joita lausutaan ihmisille kätten päällepanemisen yhteydessä. Joskus siunauksia lausutaan ihmisryhmälle. Profeetta Mooses siunasi kaikki israelilaiset ennen kuolemaansa (ks. 5. Moos. 33:1). Profeetta Joseph Smith ”lausui siunauksen sisarille”, jotka työskentelivät Kirtlandin temppelissä. Hän siunasi myös seurakunnan.1
Pappeuden siunauksia annetaan myös paikoille. Maita siunataan ja pyhitetään evankeliumin saarnaamiselle. Temppelit ja jumalanpalvelushuoneet pyhitetään Herralle pappeuden siunauksella. Muitakin rakennuksia voidaan pyhittää, jos niitä käytetään Herran palvelemiseen. ”Kirkon jäsenet voivat pyhittää kotinsa pyhäksi rakennukseksi, jossa Pyhä Henki voi asua.”2 Lähetyssaarnaajat ja muut pappeudenhaltijat voivat jättää pappeuden siunauksen kotiin, johon heidät on otettu vastaan (ks. Alma 10:7–11; OL 75:19). Nuoret miehet, vähän ajan kuluttua teitäkin voidaan pyytää antamaan tällainen siunaus. Toivon, että valmistaudutte siihen hengellisesti.
Kokemuksia pappeuden siunauksista
Mainitsen muutamia muita esimerkkejä pappeuden siunauksista.
Noin sata vuotta sitten Sarah Young Vance valmistui kätilöksi. Ennen kuin hän alkoi palvella Arizonan naisia, eräs pappeudenhaltija antoi hänelle siunauksen, että hän ”aina tekisi vain sitä, mikä on oikein ja hänen potilaittensa parhaaksi”. Sarah auttoi 45 vuoden aikana maailmaan noin 1 500 lasta ilman, että ainoakaan äiti tai lapsi menehtyi. ”Aina kun tulin vaikean ongelman eteen”, hän muisteli, ”jokin tuntui innoittavan minua, ja jotenkin tiesin, mitä piti tehdä.”3
Joseph A. Young kutsuttiin vuonna 1864 erityiseen tehtävään hoitamaan kirkon asioita idässä. Hänen isänsä, presidentti Brigham Young, antoi hänelle siunauksen, että hän voisi tehdä matkan turvallisesti. Paluumatkalla hän joutui vakavaan junaonnettomuuteen. ”Koko juna murskaantui”, hän kertoi, ”myös se vaunu, jossa minä olin, aina vieressäni olevaa penkkiä myöten, [mutta] minä selviydyin ilman naarmuakaan.”4
Kun puhun pappeuden siunauksista, mieleeni tulvii muistoja. Muistan, kuinka poikani ja tyttäreni ovat pyytäneet siunauksia avukseen elämänsä raskaimmissa kokemuksissa. Muistan riemulla innoitettuja lupauksia ja niiden toteutumisesta seurannutta uskon vahvistumista. Tunnen ylpeyttä uuden sukupolven uskosta, kun ajattelen erästä poikaa, joka pelottavan ammattitutkinnon ollessa edessä ei voinut tavoittaa kaukana olevaa isäänsä ja pyysi siunausta lähimmältä pappeudenhaltijalta suvussaan, sisarensa mieheltä. Muistan erään epävarman uuden käännynnäisen, joka pyysi siunausta voidakseen muuttaa tuhoisan elämäntapansa. Hän sai niin epätavallisen siunauksen, että itsekin hämmästyin kuullessani sanat, jotka lausuin.
Älkää epäröikö pyytää pappeuden siunausta, kun tarvitsette hengellistä voimaa.
Kuvitus Keith Larson