Voinko minä saada siunauksen?
Art Crater, New York, USA
Monia vuosia sitten lähdin kotiopetettaviini kuuluvan veljen, veli Schaafin, kanssa sairaalaan antamaan pappeuden siunausta hänen vaimolleen, joka valmistautui leikkaukseen. Sisar Schaaf oli samassa sairaalahuoneessa Annie Leddar -nimisen pitkäaikaissairaan kanssa, joka sairasti parantumatonta syöpää ja jonka ei odotettu elävän enää kauan.
Ojensin käteni vetääkseni verhon kahden sairaalavuoteen väliin ennen siunauksen antamista, mutta pysähdyin. Koska en halunnut sulkea Annieta ulkopuolelle, selitin, mitä aioimme tehdä, ja kysyin, haluaisiko hän seurata siunauksen antamista. Hän sanoi haluavansa katsoa. Annien mies, joka oli kuollut, oli ollut erään toisen kirkon pappi, ja Annie oli kiinnostunut siitä, mihin me uskoimme. Veli Schaaf ja minä annoimme siunauksen Annien kuunnellessa.
Muutamaa päivää myöhemmin, ennen kuin sisar Schaaf pääsi kotiin sairaalasta, Annie kysyi, voisiko hänkin saada pappeuden siunauksen. Veli Schaaf ja minä palasimme mielellämme sairaalaan antamaan hänelle siunauksen. Annie ei parantunut syövästään, mutta hänen terveytensä koheni huomattavasti.
Hän oli kiinnostunut kuulemaan lisää evankeliumia, joten pyysin lähetyssaarnaajia käymään sairaalassa opettamassa häntä. Hän kuunteli evankeliumin sanoman avoimin sydämin ja päätti mennä kasteelle. Joka viikko Annien kasteen jälkeen me menimme sairaalaan hakemaan hänet pyörätuolissaan kirkkoon.
Koska Annie oli sairas, hänen oli vaikeaa liikkua, mutta pian hän löysi oman tapansa palvella Herraa. Me veimme hänelle kirjoituskoneen, ja hän käytti joka päivä sairaalassa tuntikausia sukututkimustyön tekemiseen. Annie eli kolme vuotta pidempään kuin odotettiin ja valmisti ennen kuolemaansa satojen sukulaisten nimiä temppeliin.
Annien kuoleman jälkeen sisar Schaaf teki sijaisena temppelityön monien Annien naispuolisten esivanhempien puolesta.
Sikäli kuin tiedän, Annie oli perheessään ainoa, joka liittyi kirkkoon. Hänen elossa oleva perheensä ei ollut koskaan innoissaan hänen jäsenyydestään kirkossa, mutta olen varma siitä, että monet hänen edesmenneistä sukulaisistaan olivat kiitollisia heidän puolestaan tehdystä sijaistyöstä.
Emme koskaan tiedä, ovatko tapaamamme ihmiset valmiita ottamaan vastaan evankeliumin. Olen kiitollinen siitä, että sain nähdä, kuinka siemen – joka kylvettiin Annien sydämeen hänen seurattuaan pappeuden siunauksen antamista – kukoisti ja siunasi satoja taivaallisen Isän lapsia.