2013
Ensimmäinen rukoukseni ensimmäisestä näystä
Tammikuu 2013


Ensimmäinen rukoukseni ensimmäisestä näystä

Jing-juan Chen, Taiwan

Kun päätin mennä kasteelle, se johtui siitä, että muutamat ongelmani ratkesivat käydessäni läpi lähetystyökeskusteluja. Se ei johtunut siitä, että olisin rukoillut ja saanut todistuksen, että Mormonin kirja on totta tai että Joseph Smith näki taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Lähetyssaarnaajat olivat kehottaneet minua rukoilemaan noista asioista, mutta en koskaan tehnyt niin. Uskoin yksinkertaisesti sen, mitä lähetyssaarnaajat olivat minulle opettaneet.

Kolme vuotta kasteeni jälkeen eräs sisar seisoi kappelisalin puhujakorokkeella ja lausui todistuksensa Mormonin kirjasta ja Joseph Smithistä. Hän pyysi jokaista pohtimaan tätä kysymystä: ”Olemmeko todella rukoilleet siitä, onko Mormonin kirja totta, ja siitä, mitä Joseph Smith koki?” Tuo kysymys vaikutti minuun syvästi, ja ajattelin itsekseni: ”En ole koskaan rukoillut näistä asioista, mutta minun pitäisi ja aion sen tehdä.”

Sain motivaatiota ryhtyä toimeen, koska uskoni oli tuolloin heikko ja todistukseni pyhistä kirjoituksista oli pintapuolinen. Sinä iltana rukoilin Isääni kysyen Joseph Smithistä ja siitä, onko Mormonin kirja totta.

En tuntenut mitään ensimmäisellä kerralla, kun rukoilin, enkä toisella kerralla. Etten lannistuisi, avasin pyhistä kirjoituksista kohdan JS–H 14–17, missä kuvaillaan, kuinka Joseph meni lehtoon pitääkseen henkilökohtaisen rukouksen:

”Minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.

Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi – –. Valon levätessä päälläni näin [kaksi Persoonaa].”

Kun luin nuo sanat, aloin vapista aivan kuin sähkövirta olisi kulkenut koko olemukseni lävitse. Tiesin heti, että Joseph Smith oli todellakin nähnyt Isän Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Tiesin, että meillä on Mormonin kirja siitä syystä, että Jumala oli käännättänyt sen profeettansa kautta.

Olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä soi minulle tämän todistuksen ensimmäisen näyn todellisuudesta. Ymmärsin, että jos evankeliumia ei olisi palautettu, minä en olisi tullut tuntemaan Vapahtajaani. Tiedän, että evankeliumin täyteys on totta, ja tiedän, että saan Jumalan lupaukset, jos kestän uskollisesti loppuun asti.