Ylävällä maalla seisominen
Vuoden 2013 toimintailtojen johtoaihe on kohdasta OL 87:8: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti.” Kysymys, jota toivon jokaisen nuoren miehen pohtivan koko tämän tulevan vuoden on: Seisonko minä pyhissä paikoissa?
Kun olen tavannut uskollisia nuoria miehiä ympäri maailman, olen saanut omakohtaisesti nähdä, kuinka tuhannet teistä hyvin monin tavoin tekevät jo niin. Te seisotte kaikkein pyhimmässä paikassa joka kerta kun menette temppeliin kasteille kuolleiden puolesta. Kannustan teitä käyttämään jokaisen ulottuvillanne olevan tilaisuuden mennä temppeliin ja olla aina kelvollisia tekemään niin. Kun joka päivä täytätte velvollisuutenne Jumalaa kohtaan, te seisotte pyhissä paikoissa ja olette sellaisessa asemassa, että voitte kohottaa muita. Te seisotte pyhissä paikoissa, kun valmistatte, siunaatte ja jaatte sakramentin joka sunnuntai. Te seisotte pyhissä paikoissa, kun kerrotte evankeliumista ja kun toimitte pysyvinä palvelijoina – sellaisina, jotka ovat aina kykeneviä, halukkaita ja kelvollisia palvelemaan ja vahvistamaan muita.
Teille Aaronin pappeuden haltijoille on annettu vastuu varoittaa, selittää, kehottaa, opettaa ja kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse (ks. OL 20:59). Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) on sanonut: ”Te ette voi nostaa toista sielua, ellette itse ensin ole korkeammalla. – – Ette voi sytyttää tulta toisen sielussa, ellei se pala omassanne.”1 Nuoret miehet, tämä tarkoittaa sitä, että teidän tulee jatkuvasti tehdä työtä todistuksenne vahvistamiseksi ja olla aina halukkaita todistamaan.
Teillä on pyhä vastuu olla väline Herran käsissä. Kun rukoilette ja tutkitte pyhiä kirjoituksia, pyritte pitämään käskyt ja kuuntelette Hengen kehotuksia, huomaatte olevanne ylävällä maalla. Sen vuoksi siitä, missä sitten olettekin, voi tulla pyhä paikka. Sitten tilanteiden tullessa teillä on lujuutta, rohkeutta ja kykyä omalta osaltanne kohottaa muita. Teillä on se voima ja varjelus, jota Herra lupaa niille, jotka seisovat pyhissä paikoissa.
Pidän kovasti siitä, mitä presidentti Thomas S. Monson sanoi näistä lupauksista, kun hän vakuutti meille, että lähestyessämme Herraa ”tunnemme Hänen Henkensä elämässämme, ja se antaa meille halun ja rohkeuden seisoa vahvoina ja lujina vanhurskaudessa – seisoa pyhissä paikoissa horjumatta (ks. OL 87:8).
Kun muutoksen tuulet pyörivät ympärillämme ja yhteiskunnan moraalinen kudos jatkaa hajoamista aivan silmiemme edessä, muistakaamme Herran kallisarvoinen lupaus niille, jotka turvaavat Häneen: ’Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua.’ (Jes. 41:10.)”2