Mormonin kirja – kerro siitä
Tiesin Mormonin kirjan olevan totta niiden kolmen seikan ansiosta, jotka tunsin lukiessani sitä.
Kun olin 18-vuotias, asuin Limassa Perussa, missä olin syntynyt ja varttunut. Siihen aikaan isäni tapasi hyvän ystävän, jota hän ei ollut nähnyt pitkään aikaan.
Isääni teki vaikutuksen se, että hänen ystävänsä näytti nuoremmalta ja oli hyvinpukeutunut. Hän kysyi ystävältään, mitä tälle oli tapahtunut, mistä tämä muutos johtui. ”Voititko juuri lotossa?” isä kysyi. Ystävä vastasi: ”En, vaan jotakin parempaa. Olen nyt mormoni ja haluan kertoa evankeliumista sinulle ja perheellesi.”
Isäni ajatteli ystävänsä pilailevan, joten hän sanoi: ”Hyvä on. Jos haluat lähettää lähetyssaarnaajasi, niin tee se.” Mutta tämä mies oli aivan vakavissaan asiasta, ja muutaman päivän kuluttua lähetyssaarnaajat tulivat koputtamaan oveemme. Se oli alku suurenmoiselle kokemukselle.
Lähetyssaarnaajat opettivat meille Mormonin kirjaa koskevia asioita ja jättivät kirjan meille luettavaksi. Tämä tapahtui kesällä, ja minä olin muutaman kuukauden lomalla päätettyäni ensimmäisen opiskeluvuoteni yliopistossa. Niinpä otin kirjan keskustelun jälkeen sinä iltapäivänä ja aloin lukea sitä.
Luin, luin ja luin sivun toisensa jälkeen enkä kyennyt lopettamaan. Kirjassa oli jotakin taianomaista. Rakastan lukemista, ja olin lukenut paljon kirjoja, mutta tämä oli erilaista. Kirja sai minut valtoihinsa, ja kun olin lukenut useita tunteja, äitini sanoi: ”Juan, sammuta valo! Veljesi haluavat nukkua.” Ja minä vastasin: ”Joo, ihan kohta, ihan kohta”, ja jatkoin lukemista. Vaikka olin lukenut monta tuntia, minulla ei ollut nälkä, ei jano eikä halua nukkua.
Jo ennen kuin sain kirjan luettua, tiesin, että siinä oli jotakin erityistä. Minulla oli todistus niiden kolmen seikan ansiosta, jotka koin lukiessani kirjan ensimmäisen kerran.
Se, mitä minulle tapahtui noiden tuntien aikana, oli ensinnäkin syvä rauhan tunne, joka oli erilainen kuin mikään, mitä olin kokenut aiemmin. Tämä rauhan tunne oli kanssani usean tunnin ajan.
Toinen seikka, jonka koin lukiessani, oli riemun tunne. Se ei ollut sellaista iloa, jota olin tottunut tuntemaan, kun olin ystävieni kanssa tai kun ostin jotakin, mistä todella pidin. Se ei ollut onnen tunne, vaan se oli riemun tunne. Kun luin, aloin itkeä ja oivalsin: ”Vau, minä pidän tästä!”
Ja kolmas seikka, jonka koin, oli valistuminen. Kun aloin lukea, minun oli vaikeaa ymmärtää, koska kirjassa oli sellaisia sanoja kuin Nefi ja sovitus, jotka olivat minulle outoja. Mutta kun olin lukenut muutaman tunnin, mieleni avautui ja oli kuin mielessäni olisi ollut valoa, ja jatkaessani kirjan lukemista kykenin käsittämään yhä enemmän.
Sain myöhemmin tietää, että nuo kolme kokemusta ovat joitakin niistä tavoista, joilla Henki ilmenee meille. Olin saanut Hengen, ja olin valmis menemään kasteelle, mutta minun piti odottaa, että muut perheemme jäsenet saisivat oman todistuksensa. Viimein 6. huhtikuuta 1972 äitini, sisareni ja minut kastettiin. Isäni ja kaksi muuta sisarustani olivat läsnä ja seurasivat valppaina, mitä me koimme, ja muutamaa kuukautta myöhemmin heidätkin kastettiin.
Kirkko ja evankeliumi tulivat elämääni oikealla hetkellä. Ensimmäisenä vuotenani yliopistossa olin joutunut tutustumaan moniin ihmisfilosofioihin ja uusiin ajatuksiin ja elämäntapoihin, jotka olivat aivan erilaisia kuin ne, joihin olin tottunut. Monet niistä arvoista, joita olin oppinut lapsuudessani toisessa kirkossa, muuttuivat kyseenalaisiksi niiden uusien ajatusten vuoksi, joita edessäni oli.
Se oli minulle vaikeaa, koska olin hämmentynyt. Oli todella monia uusia asioita, joiden tunsin olevan väärin, mutta ne olivat aivan normaaleja muille. Eikä minulla ollut silloin riittävästi tietoa puolustaakseni arvojani.
Palatessani yliopistoon kasteeni jälkeen tilanne oli muuttunut. Nyt minulla oli jotakin sanottavaa kaikessa rakkaudessa muille. Voin sanoa varmuudella: ”Ei, kiitos, en usko, että se on minua varten.” Ja nyt tiesin, miksi minun piti sanoa niin. Kirkko ja Mormonin kirja tulivat minulle oikeaan aikaan. Olen todella kiitollinen, koska ne muuttivat elämäni.
Minua siunattiin päätöksestäni liittyä kirkkoon. Kirkossa tapasin parhaat ystäväni. Olin ollut hyvin ujo, ja pysyttelin mieluummin yksin opiskelemassa, lukemassa kirjojani ja nauttimassa olostani. Mutta kun elämääni tuli kirkko, opin, mitä todellinen ystävä on. Löysin kirkosta suurenmoisen nuoren naisen, josta tuli vaimoni. Löysin pappeusjohtajia ja ihmisiä, jotka välittivät minusta. Herran kirkosta löysin sen, mitä tarvitsin.
On monia ihmisiä, jotka löytäisivät tarvitsemansa kirkosta. Älä pelkää puhua ystäviesi kanssa ja sanoa: ”Minä uskon tämän. Haluan kertoa tästä sinulle.” Joskus kuulet aikuisten sanovan, mikä on oikein ja väärin, mutta kun sinulla on ikäisesi ystävä, joka sanoo samaa, sinä seuraat tuota henkilöä. Jostakin syystä ystäviemme ääni kuuluu voimakkaammin kuin aikuisten ääni. Ole siis hyvä esimerkki, koska et koskaan tiedä, onko paikalla odottamassa joku Juan Uceda. Et koskaan tiedä, ellet avaa suutasi ja sano: ”Juan, haluaisin kutsua sinut kanssani kirkkooni. Haluan, että luet tämän kirjan.” Jos teet tuon yksinkertaisen asian, voit muuttaa ihmisten elämän.
Vanhin Uceda (toinen oikealta) Limassa Perussa perheensä kanssa pian sen jälkeen kun hän liittyi kirkkoon.
Kirkkoon liittymisen jälkeen vanhin Ucedalla oli kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Perussa monia tilaisuuksia kertoa Mormonin kirjaa koskevasta todistuksestaan. Vasemmalla, yllä: Vanhin Uceda (oikealla) seisoo yhdessä opettamansa käännynnäisperheen kanssa. Vasemmalla, alla: Vanhin Uceda (takarivissä oikealla) yhdessä muiden lähetyssaarnaajien kanssa erään kirkon rakennuksen edustalla.
Perhevalokuvat vanhin Ucedan luvalla; kuvitus Brian Call