Nuorille
Todistin ystävälle
Kun yhtenä päivänä opiskelin seminaarin oppituntia varten, sain hienon ja selkeän vaikutelman. Lukiessani seuraavan päivän oppiaihetta näin erään koulukaverini kasvot ja sain voimakkaan tunteen, että minun pitäisi lausua hänelle todistukseni.
Tuon vaikutelman selkeydestä huolimatta minä pelkäsin. Olin huolissani siitä, että ystäväni saattaisi torjua minut, etenkin siksi, ettei hän vaikuttanut sellaiselta tytöltä, jota olisi kiinnostanut kirkkoon liittyminen.
Muistelin Nuorten Naisten ylimpään johtokuntaan kuuluvan sisar Mary N. Cookin puhetta, jossa hän haastoi meidät tekemään ahkerasti töitä ja olemaan uskollisia.1 Halusin olla sellainen, joten kirjoitin tälle tytölle kirjeen ja todistin, että kirkko on totta ja että rakastan Mormonin kirjaa. Seuraavana päivänä sujautin Mormonin kirjan ja kirjeeni hänen laukkuunsa.
Yllätyksekseni ystäväni suhtautui hyvin avoimesti evankeliumiin. Siitä päivästä alkaen hän kertoi aina minulle, mitä hän oli oppinut tutkiessaan Mormonin kirjaa. Muutaman viikon kuluttua esittelin hänet lähetyssaarnaajille. Hän sai miltei heti Pyhältä Hengeltä vahvistuksen, että se, mitä hän parhaillaan oppi, oli totta. Lähetyssaarnaajat ja minä itkimme, kun hän kertoi meille tunteistaan. Ystäväni meni pian kasteelle, ja hänen vanhempansa hämmästyivät nähdessään muutokset, joita hänessä oli tapahtunut.
Olen hyvin onnellinen siitä, että kykenin voittamaan pelkoni ja autoin evankeliumin tuomisessa hänen elämäänsä.