Kunnes taasen kohdataan
Muistakaamme Häntä sapattina
Pyhäkoulun oppiaiheemme lepopäivän pyhittämisestä oli sujunut hyvin – kunnes joku mainitsi television.
Kun ihmiset ilmaisivat mielipiteitään siitä, oliko television katsominen sunnuntaisin sopivaa, muutamat luokan jäsenistä alkoivat antaa ohjeita. Ennen pitkää toiset luokan jäsenet loukkaantuivat. Hengen tilalle, joka oli alkuun ollut mukana keskustelussamme, tuli selvästi havaittava kireys.
Tarkkaillessaan lisääntyvää epäsopua Kenneth Payne, joka kuuluu vaarnamme johtokuntaan, pyysi saada puheenvuoron. Hän nousi ja alkoi kertoa meille pojastaan Brianista, joka oli palvellut Tokion pohjoisella lähetyskentällä Japanissa. Kun veli Payne ja hänen perheensä ottivat Brianin vastaan lentokentällä tämän palattua lähetystyöstä maaliskuussa 2003, Brian oli valittanut jäykkää, kipeää leukaa. Muutaman viikon kuluessa Brianilla havaittiin imusolmukesyöpä.
Kuukautta myöhemmin hän aloitti kemoterapiakuurin ja sitten sädehoidon. Veli Payne sanoi, että lääkärit olivat suunnitelleet luuydinsiirron syyskuun 22. päiväksi, mutta heti tuon kuukauden alettua ”Brianilla alkoi olla vaikeuksia”.
Hänet otettiin sairaalaan syyskuun toisella viikolla. Siinä vaiheessa lääkärit päättivät syövän aggressiivisuudesta johtuen, ettei luuydinsiirtoa kannattanut enää tehdä. Perhe toi Brianin kotiin sairaalasta 21. syyskuuta. Hän kuoli seuraavana aamuna.
”Syyskuun 22. päivä on erityinen päivä perheelleni ja minulle”, veli Payne sanoi. ”Sinä päivänä me hiljennämme tahtia ja ajattelemme Briania, hänen vaikutustaan perheessämme ja sitä, kuinka hän antoi kaksi viimeistä vuotta elämästään Herralle ja japanilaisille, joita hän rakasti. Me kaipaamme häntä, ja sinä päivänä me ajattelemme hänen elämäänsä ja kunnioitamme hänen muistoaan.”
Meille kaikille, veli Payne sanoi, sunnuntai on päivä, jona hidastaa tahtia ja muistaa.
”Me varaamme aikaa osallistua kirkon kokouksiimme, nauttia sakramentin, surra syntejämme ja pohtia Vapahtajan kärsimystä meidän puolestamme”, hän sanoi. ”Me palvelemme, me rakastamme ja me yritämme olla antamatta sellaisten toimintojen häiritä, jotka estäisivät meitä palvelemasta Häntä.”
Veli Payne sanoi, että jos sunnuntain toiminnot auttavat meitä tuntemaan sellaista henkeä, niin meistä voi tuntua hyvältä, kun osallistumme niihin. Mutta jos ne estävät meitä muistamasta Vapahtajaa ja palvelemasta sapattina niin kuin Hän palvelisi, niin ehkäpä meidän pitäisi harkita uudelleen valintaamme.
Sitten hän istuutui eikä sanonut muuta. Hänen ei tarvinnut. Henki oli palannut luokkaan, ja me kaikki kuuntelimme.
Yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus Getsemanessa, C. Harrison Conroy Co:n luvalla