Suositussääntö
Jennifer Maddy asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
”Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herran mieleen” (Kol. 3:20).
Ethan tuijotti värikkäitä videopelien kansia, jotka reunustivat hyllyjä. Hänen vanhempansa sanoivat, että hän voisi valita yhden pelin syntymäpäivälahjaksi, ja valinnanvaraa oli todella paljon! Ethanin katse hyppäsi kilpa-ajopelistä seikkailupeliin ja sieltä tanssipeliin. Viimein hän otti käteensä kilpa-ajopelin ja vei sen isälleen.
”Löysitkö mieleisesi?” isä kysyi.
”Taidan haluta tämän kilpa-ajopelin”, Ethan sanoi.
”Näyttää hauskalta”, isä sanoi. ”Mikä sen ikäsuositus on?”
Ethan käänsi näkyviin kannen takaosan. Hän tiesi, että hän saisi pelata vain pelejä, joissa oli tietty ikäsuositus. Kun hän oli saanut tietokoneen, hänen vanhempansa olivat puhuneet hänelle siitä, miten tärkeää on noudattaa heidän perheensä sääntöä videopelien ikärajoista. Ethan tiesi, että monissa peleissä oli huonoa sisältöä, ja hän halusi olla kuuliainen.
Ethan löysi kannessa olevan ikäsuosituksen ja näytti sitä isälle. ”Tämä on tarkoitettu kaikille”, hän sanoi.
”Hienoa”, isä sanoi. ”Mennään maksamaan se. Hyvää syntymäpäivää, Ethan!”
”Kiitos, isä!” Ethan virnisti innoissaan siitä, että pääsisi kotiin kokeilemaan uutta peliään.
Muutama päivä myöhemmin Ethan meni ystävänsä Chasen luo leikkimään. Hän ja Chase olivat samassa Alkeisyhdistyksen luokassa, ja he leikkivät paljon yhdessä. Ethan otti mukaan uuden videopelinsä.
”Hei, Ethan”, Chase sanoi tullessaan avaamaan oven. ”Tule sisään. Minulla on uusi videopeli, jota me voidaan pelata!”
”Niin minullakin!” Ethan sanoi näyttäen peliään.
Pojat asettuivat tietokoneen ääreen, ja Chase pani sinne pelinsä. Pelin nimi välähti ruudulle ja samoin sen ikäsuositus. Ethan jähmettyi. Ikäsuositus oli sellainen, ettei hän saisi pelata peliä.
Chase selasi ohjaimellaan innokkaasti valikkoja ja aloitti pelin. Ethan ei nähnyt vielä mitään pahaa. Hän napsautti omaa ohjaintaan siirtääkseen hahmoaan pelissä. Se oli hauskaa, mutta mitä kauemmin hän pelasi, sitä epämukavammalta hänestä tuntui. Hän ei ollut vieläkään nähnyt mitään pahaa, mutta hän halusi noudattaa perheensä sääntöä.
”Kuule Chase, minä en saa pelata pelejä, joissa on tuo ikäsuositus”, Ethan sanoi suoraan.
”Ai, ei se haittaa ”, Chase sanoi. ”Tässä pelissä ei ole mitään pahaa.”
”Oletko varma?” Ethan kysyi.
”Joo”, Chase sanoi. ”Meidän perhe pelaa tätä. Tälle on varmaan annettu väärä ikäsuositus.”
Juuri silloin Chasen äiti kurkisti huoneeseen. ”Hei, pojat”, hän sanoi. ”Onko kaikki hyvin?”
Ethan nielaisi kuuluvasti. ”Hei, sisar Murphy”, hän sanoi. ”Ei muuta kuin etten minä saa pelata videopelejä, joissa on tämä ikäsuositus.”
”Minä sanoin hänelle, ettei tässä pelissä ole mitään pahaa”, Chase sanoi.
Chasen äiti heilautti kättään. ”Älä ole huolissasi, Ethan”, hän sanoi. ”Tiedän, että monet pelit, joissa on tuo ikäsuositus, eivät ole hyviä, mutta olen varma, että äitisi antaisi sinun pelata tuota peliä.” Hän hymyili ja lähti sitten huoneesta.
Chase jatkoi pelaamista, mutta Ethan pani ohjaimensa pois. ”Chase, mitä jos pelataan sitä kilpa-ajopeliä, jonka minä toin?” Ethan kysyi.
Chase kohautti olkapäitään ja tuijotti edelleen ruutua. ”Äh, minä pelaan mieluummin tätä.”
Ethan nousi hiljaa ja meni Chasen huoneeseen, josta hän löysi muutamia leikkikilpa-autoja, joilla leikkiä. Ne eivät olleet yhtä hauskoja kuin hänen videopelinsä, mutta Ethanista tuntui hyvältä tietää, että hän noudatti perheensä sääntöä.
Kuvitus Bryan Beach