Nuhteettomuus Kristuksen kaltaisen elämän perustus
Brigham Youngin yliopistossa 6. joulukuuta 2011 pidetystä hartaustilaisuuden puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Nuhteettomuus on rohkeutta tehdä oikein seurauksista ja hankaluuksista riippumatta.
Robert Boltin klassinen näytelmä A Man for All Seasons on kertomus sir Thomas Moresta. More oli hankkinut mainetta oppineena, lakimiehenä, suurlähettiläänä ja viimein Englannin lordikanslerina. Hän oli mies, joka oli ehdottoman nuhteeton. Näytelmä alkaa näillä sir Richard Richin sanoilla: ”Jokaisella miehellä on hintansa! – – Myös rahassa. – – Tai mielihyvässä. Tittelit, naiset, omaisuus, aina on jotakin.”1
Se on näytelmän teema. Se on myös elämän teema. Onko tässä maailmassa miestä tai naista, jota ei voi ostaa, jonka nuhteettomuudella ei ole hintaa?
Näytelmän edetessä kuningas Henrik VIII haluaa ottaa avioeron kuningatar Katariinasta ja naida Anne Boleynin. Mutta asiassa piilee ongelma: katolinen kirkko on kieltänyt avioeron. Ja niin kuningas Henrik VIII, joka ei anna minkään olla halujensa esteenä, vaatii alaisiaan vannomaan valan, joka tukee häntä hänen avioerossaan. Ilmenee kuitenkin uusi ongelma.
Sir Thomas More, jota tavallinen kansa rakastaa ja ihailee, on vastarannan kiiski – hänen omatuntonsa ei anna hänen allekirjoittaa valaa. Hän on haluton antamaan periksi, vaikka kuningas pyytää sitä henkilökohtaisesti. Sitten seuraavat tulikokeet. Hänen ystävänsä käyttävät viehätysvoimaansa ja painostustaan, mutta hän ei taivu. Häneltä riistetään omaisuus, asema ja perhe, mutta hän ei allekirjoita. Viimein hän joutuu perusteettomasti oikeuteen, jossa hänen henkensä on uhattuna, mutta vieläkään hän ei alistu.
Häneltä on viety rahat, poliittinen valta, ystävät ja perhe – ja viedään vielä henkikin – mutta häneltä ei voida viedä hänen nuhteettomuuttaan. Se ei ole kaupan mistään hinnasta.
Näytelmän huipennuksessa sir Thomas Morea syytetään väärin perustein maanpetoksesta. Sir Richard Rich syyllistyy väärään valaan, joka tarvitaan Moren tuomitsemiseen. Kun sir Richard lähtee oikeussalista, sir Thomas More kysyy häneltä: ”Nuo asemaa osoittavat käädyt, jotka ovat ylläsi. – – Mitä [ne ovat]?
Syyttäjä Thomas Cromwell vastaa: ”Sir Richard on nimitetty Walesin kruununjuristiksi.”
Silloin More katsoo Richiä silmiin hyvin halveksien ja tokaisee: ”Walesin? Voi Richard, ihmistä ei hyödytä voittaa omakseen edes koko maailmaa sielunsa hinnalla. – – Saati sitten Walesia!”2
Tulevassa elämässä moni epäilemättä katsoo taakseen keskellä hillittömien nyyhkytysten ja toistaa yhä uudelleen: ”Miksi vaihdoin sieluni Walesiin tai hetkelliseen fyysiseen mielihyvään tai maineeseen tai arvosanaan tai ystävieni hyväksyntään? Miksi myin nuhteettomuuteni siitä hinnasta?”
Nuhteettomuuden periaatteita
Haluaisin käsitellä seitsemää nuhteettomuuden periaatetta, joiden toivon innoittavan meitä tekemään tästä Kristuksen kaltaisesta ominaisuudesta oman elämämme perusluonteenpiirteen.
1. Nuhteettomuus on luonteemme ja kaikkien muiden hyveiden perustus. Pyhät aloittivat Suolajärven temppelin rakentamisen vuonna 1853. Suurimman osan kahta pitkää, ankaraa vuotta pyhät kaivoivat pohjaa ja laskivat perustuksen, jonka he tekivät hiekkakivestä noin 2,5 metrin syvyyteen. Eräänä päivänä presidentti Brigham Youngin luo tuli työnjohtaja, jolla oli järkyttäviä uutisia: hiekkakivilohkareissa oli halkeamia. Brigham Youngilla oli edessään tämä pulma: 1) tehdäkö parhaansa halkeamien korjaamiseksi ja rakentaa paljon kevyempi ja vaatimattomampi temppeli kuin oli ennakoitu vai 2) repiäkö pois kahden vuoden työ ja korvata se graniittiperustuksella, joka kannattaisi sitä mahtavaa temppeliä, jonka Jumala oli näyttänyt heille näyssä. Onneksi presidentti Young valitsi jälkimmäisen toimintatavan.3
Nuhteettomuus on perustus, jolle rakentuu luonne ja Kristuksen kaltainen elämä. Jos tuossa perustuksessa on halkeamia, niin se ei kannata niiden muiden Kristuksen kaltaisten ominaisuuksien painoa, jotka sen varaan on rakennettava. Kuinka me voimme olla nöyriä, jos meiltä puuttuu nuhteettomuus tunnustaa omat heikkoutemme? Kuinka me voimme oppia rakkautta muita kohtaan, ellemme ole täysin rehellisiä toimiessamme heidän kanssaan? Kuinka me voimme tehdä parannuksen ja olla puhtaita, jos me tuomme piispallemme totuudesta esiin vain osan? Jokaisen hyveen perustuksena on nuhteettomuus.
Kristitty kirjailija C. S. Lewis on huomauttanut, että tehdessämme kerran virheen laskutehtävää ratkaistessamme emme voi vain jatkaa eteenpäin: ”Kun olen aloittanut laskun väärin, niin mitä pikemmin myönnän sen ja aloitan alusta, sitä nopeammin pääsen siinä eteenpäin.”4
Emme voi täysin saada muita Kristuksen kaltaisia hyveitä, ennen kuin ensin teemme nuhteettomuudesta elämämme graniittiperustuksen. Joissakin tapauksissa se voi edellyttää sitä, että käymme läpi tuskallisen prosessin repiäksemme pois petokselle rakennetun nykyisen perustuksen ja korvataksemme sen kivi kiveltä nuhteettomuuden perustuksella. Mutta se on mahdollista.
2. Nuhteettomuus ei ole vain sen tekemistä, mikä on laillista, vaan sen, mikä on moraalista tai Kristuksen kaltaista. On ehkä laillista tehdä aviorikos, on ehkä laillista olla sukupuolisuhteissa ennen avioliittoa, on ehkä laillista juoruilla, mutta mikään noista ei ole moraalinen tai Kristuksen kaltainen teko. Nuhteettomuus ei ole vain lain sääntöjen noudattamista vaan se on myös ylevämpien moraalisääntöjen noudattamista. Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln onkin ehdottanut elämistä sopusoinnussa ”luonteemme parempien enkeleiden” kanssa.5
Jokaisella nuorella miehellä on moraalinen velvollisuus suojella ja varjella seurustelukumppaninsa hyveellisyyttä, ja jokaisella nuorella naisella on vastaava moraalinen velvollisuus seurustelukumppaniaan kohtaan. Se on heidän nuhteettomuutensa koetus. Mies tai nainen, joka pyrkii nuhteettomuuteen, kehittää päättäväisyyttä ja itsekuria, jotka voittavat jopa fyysisten tuntemusten voimakkaan kiihkeyden. Juuri nuhteettomuus Jumalaa, itseä ja muita kohtaan tukee heitä ja antaa heille voimia silloinkin kun Saatana päästää valloilleen moraalisten kiusausten arsenaalinsa heidän kohdallaan. Herra on sanonut tälle sukupolvelle: ”Minä nostan itselleni puhtaan kansan” (OL 100:16). Jumala luottaa siihen, että me olemme tuo sukupolvi.
Joitakin vuosia sitten liikekumppanini ja minun piti irtisanoa eräs työntekijä. Keskusteltuamme jonkin aikaa päädyimme sopimukseen, jolla korvaisimme hänelle hänen vaivansa. Minusta sopimus oli enemmän kuin oikeudenmukainen, mutta siitä huolimatta neuvottelut johtivat hieman kireisiin väleihin. Sinä iltana tunsin lohduttomuuden valtaavan mieleni. Yritin karkottaa sen järkeilemällä itsekseni, että olin ollut oikeudenmukainen, mutta tunne ei häipynyt. Sitten tuli tämä ajatus: ”Ei riitä, että olet oikeudenmukainen. Sinun täytyy myös pyrkiä olemaan Kristuksen kaltainen.” Ylevimpien moraalisääntöjen noudattaminen on nuhteettoman miehen tai naisen tuntomerkki.
3. Nuhteeton ihminen tekee päätöksiä, jotka perustuvat iankaikkisiin seuraamuksiin. Yksi nuorista naisista seurakunnassamme osallistui kokeeseen eräässä paikallisessa lukiossa. Kun hän nosti katseensa, hän näki yhden ystävistään lunttaavan. Heidän katseensa kohtasivat. Nolona ystävä kohautti harteitaan ja muodosti huulillaan sanat: ”Tarvitsen hyvän arvosanan.” Jollakin tavoin tämä nuori nainen oli kadottanut iankaikkisen näkemyksensä – määränpäänämme eivät ole arvosanat vaan jumaluus. Mitä hyötyä on tulla hyväksytyksi arvovaltaisimpaan yliopistoon mutta menettää siinä sivussa korotuksemme? Joka kerta se, joka lunttaa, vaihtaa hengellisen esikoisoikeutensa keittolautaselliseen (ks. 1. Moos. 25:29–34). Lyhytnäköisyydessään hän on valinnut dollarin tänään eikä ääretöntä rikkautta tulevassa elämässä.
Eräs pettynyt isä kertoi minulle kerran, että hänen teini-ikäinen tyttärensä halusi ”nauttia elämästä” ja sitten kolme kuukautta ennen aiottua avioitumistaan korjata käytöksensä, jotta hän voisi saada temppelisuosituksen. En tunne yhtään vaarnanjohtajaa, joka antaisi suosituksen sellaisissa olosuhteissa. Mutta vaikka se annettaisiinkin, se olisi kirous eikä siunaus. Nuhteettomuus ei ole lyhytnäköistä – se ei ole vain hetkellistä käytöksen muutosta vaan se on luonteen muuttumista pysyvästi.
Kuningas Benjamin on kertonut meille, kuinka me voisimme muuttaa luontomme luonnollisesta ihmisestä hengelliseksi ihmiseksi: ”Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta asti ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” (Moosia 3:19, kursivointi lisätty).
Luonteemme – eikä vain käytöksemme – muuttamista auttaa iankaikkinen näkökulma: että me olemme Jumalan lapsia, että meissä on Hänen jumalallisuutensa kipinä ja että sovituksen kautta meistä voi tulla sellaisia kuin Hän, joka on täydellinen malli nuhteettomuudesta.
4. Nuhteettomuus on koko totuuden ja ainoastaan totuuden esiin tuomista. Minä uskon, että Herra voi tulla toimeen heikkouksiemme ja virheidemme kanssa, mikäli me osoitamme halua ja pyrkimystä parannukseen. Siitähän juuri sovituksessa on kyse. Mutta en usko, että Hän noin vain suvaitsee petollista sydäntä tai valehtelevaa kieltä.
Muutama vuosi sitten kiersin eräällä lähetyskentällä. Muutamilla lähetyssaarnaajista oli vaikeuksia olla kuuliaisia. Sinä iltana lähetysjohtaja ja minä pidimme puhuttelun joidenkuiden lähetyssaarnaajien kanssa. Seuraavana aamuna lähetysjohtaja aloitti piirikonferenssimme pitämällä erinomaisen puheen nuhteettomuudesta. Tunsin innoitusta puhua lisää tuosta aiheesta. Huomasimme, että jokusen hetken päästä pitäisimme lisää puhutteluja. Pyysimme, etteivät lähetyssaarnaajat pelaisi sellaista peliä, jossa totuus tuodaan esiin vain, jos esitetään täsmälleen oikea kysymys.
Henki oli läsnä, ja neljä edellisillan lähetyssaarnaajista tuli yksityisesti sanomaan: ”Meillä on muutakin kerrottavaa.” Yksi heistä sanoi: ”Haluan olla rehellinen mies.” Sinä päivänä hän muutti hiekkaperustuksensa nuhteettomuuden graniittiperustukseksi.
5. Nuhteettomuus ei tunne verukkeita eikä tekosyitä. Miehessä tai naisessa, joka myöntää heikkoutensa ja kantaa siitä täyden vastuun ilman tekosyitä tai verukkeita, on jotakin ylevöittävää. Joseph Smith tallensi monissa tilanteissa heikkouksiaan Oppiin ja liittoihin kaikkien luettavaksi. Se kertoo meille, ettei hän ollut täydellinen, mutta se kertoo meille myös, ettei hänellä ollut mitään salattavaa – hän oli nuhteeton mies. Miten se vaikuttaa hänen uskottavuuteensa silloin kun hän kertoo ensimmäisestä näystä tai Mormonin käynneistä? Se kertoo meille, että me voimme luottaa häneen, että meistä voi uskoa hänen jokaisen sanansa, koska hän on todellakin nuhteeton mies.
6. Nuhteettomuus on liittojemme ja sitoumustemme pitämistä jopa hankalina aikoina. Nuhteettomuus on rohkeutta tehdä oikein seurauksista ja hankaluuksista riippumatta. Presidentti N. Eldon Tanner (1898–1982), ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on kertonut seuraavan kokemuksen:
”Jokin aika sitten eräs nuori mies tuli luokseni ja sanoi: ’Tein erään miehen kanssa sopimuksen, joka edellyttää, että suoritan vuosittain tiettyjä maksuja. Jotkin maksut ovat jääneet rästiin, enkä pysty maksamaan niitä, sillä jos maksan ne, menetän taloni. Mitä minä teen?’
Katsoin häntä ja sanoin: ’Pidät sopimuksesi.’
’Vaikka se maksaisi minulle taloni?’
Sanoin: ’En puhu talostasi. Puhun sopimuksestasi. Ja luulen, että vaimosi mieluummin haluaisi miehen, joka pitää sanansa, täyttää velvoitteensa, pitää sitoumuksensa eli liittonsa, ja ennemmin asuisi vuokra-asunnossa kuin omistaisi talon sellaisen miehen kanssa, joka ei pidä liittojaan ja sitoumuksiaan.’”6
Hänellä oli vaikea valinta: talo vai nuhteettomuus. Nuhteeton mies tai nainen ei anna periksi tai alistu pelkästään siksi, että se on vaikeaa tai kallista tai hankalaa. Tässä suhteessa Herralla on täydellinen käsitys nuhteettomuudesta. Hän on sanonut: ”Mikä olen minä – – , että olisin luvannut mutta en olisi täyttänyt?” (OL 58:31.)
Yksi nuhteettomuutemme ankarimpia koetuksia on se, pidämmekö sitoumukset ja lupaukset, jotka olemme tehneet, vai onko sanassamme porsaanreikiä.
7. Nuhteettomuutta ei ohjaa muiden läsnäolo. Se lähtee sisältäpäin eikä ulkoa. Vanhin Marion D. Hanks (1921–2011) seitsemänkymmenen koorumista on kertonut miehestä ja tämän pienestä pojasta, jotka pysähtyivät ”syrjäisen maissipellon laitaan kaukaisella maantiellä” ja katselivat aidan toisella puolen olevia herkullisia maissintähkiä. Isä – katsottuaan eteensä, taaksensa, vasemmalle ja oikealle puolelleen – ”alkoi kiivetä aidan yli” ottamaan muutamia maissintähkiä. Hänen poikansa katsoi häntä ja sanoi moittivasti: ”Isä, unohdit katsoa ylös.”7
Shakespearen näytelmässä Hamlet Polonius sanoo pojalleen Laertesille:
Mikä suurenmoinen neuvo! Valinta on meidän. Me voimme joko tarttua hetkeen ja hallita elämäämme tai tulla pelkiksi ympäristömme ja ikätoveriemme sätkynukeiksi.
Katsoisitteko pornografiaa äitinne, seurustelukumppaninne, puolisonne tai piispanne nähden? Jos se on väärin muiden ollessa läsnä, se on aivan yhtä väärin heidän ollessaan poissa. Nuhteeton ihminen, joka on tosi itselleen ja Jumalalle, valitsee oikein riippumatta siitä, katsooko joku vai ei, koska hän hallitsee itse itseään eikä ole ulkoisesti hallittavissa.
Olkoon nuhteettomassa sielussamme kyltti, jossa lukee suurin mustin kirjaimin: ”EI MYYNNISSÄ MISTÄÄN HINNASTA”, jotta meistä voitaisiin sanoa samoin kuin Hyrum Smithistä: ”Siunattu on palvelijani Hyrum Smith, sillä minä, Herra, rakastan häntä hänen sydämensä vilpittömyyden vuoksi” (OL 124:15).
Tulkoon meistä kaikista nuhteettomia miehiä ja naisia – ei siksi, että meistä pitää tulla, vaan koska me haluamme, että meistä tulee. Herra on ilmoittanut palkinnon niille, jotka tekevät niin: ”Totisesti minä sanon teille: Kaikki heidän keskuudessaan, jotka tietävät, että heidän sydämensä on vilpitön – – ja jotka haluavat noudattaa liittojaan uhrin kautta, – – heidät minä hyväksyn” (OL 97:8, kursivointi lisätty).
Kunpa Jumala hyväksyisi meidät kaikki, koska me pyrimme tulemaan nuhteettomiksi miehiksi ja naisiksi.
Valokuvakuvitus Robert Casey