Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Jumalan sato
Kerran eräässä pienessä siemenkaupassa työskenteli nainen nimeltä Christa. Hän rakasti työtään. Hänestä oli aivan uskomatonta, että jokaisella hänen myymällään pikkuruisella siemenellä oli kyky muuttua joksikin aivan ihmeelliseksi – porkkanaksi, kaaliksi tai jopa mahtavaksi tammeksi.
Christasta oli mukavaa istua tietokoneensa ääressä ottamassa vastaan tilauksia ja vastaamassa kysymyksiin. Kerran hän kuitenkin otti vastaan valituksen, joka kummastutti häntä.
”Siemenet eivät idä”, asiakas sanoi. ”Ostin ne kaksi kuukautta sitten, eikä vieläkään ole tapahtunut mitään.”
”Kylvittekö ne hyvään multaan ja annoitteko niille riittävästi vettä ja auringonvaloa?” Christa kysyi.
”En, mutta tein oman osani”, asiakas vastasi. ”Minä ostin siemenet. Tehän annatte takuun, että ne kasvavat.”
”Mutta ette siis kylvänyt niitä?”
”En tietenkään. Sehän tarkoittaisi sitä, että likaisin käteni.”
Christa mietti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että olisi pakko kirjoittaa kylvöohjeet. Hän päätti, mikä olisi ensimmäinen ohje: ”Siementen itäminen edellyttää kylvöohjeiden noudattamista. Siemeniä ei pidä panna hyllylle ja odottaa, että ne itäisivät.”
Ei kestänyt kauan, kun hän sai toisen kummallisen valituksen.
”Siemenet eivät tuota mitään”, eräs asiakas väitti.
”Kylvittekö ne hyvään multaan?” Christa vastasi. ”Annoitteko niille sopivan määrän vettä ja auringonvaloa?”
”Voi kyllä”, asiakas intti. ”Tein sen kaiken – juuri niin kuin paketissa sanotaan. Mutta ne eivät kasva.”
”Tapahtuiko yhtään mitään? Itivätkö ne?”
”Ei tapahtunut mitään”, asiakas sanoi. ”Kylvin ne aivan kuten ohjeissa sanottiin. Toivoin saavani tomaatteja päivälliselle. Nyt olen hyvin pettynyt.”
”Hetkinen”, Christa vastasi. ”Tarkoitatteko, että kylvitte siemenet tänään?”
”Älkää olko naurettava”, asiakas vastasi. ”Kylvin ne viikko sitten. En odottanut näkeväni tomaatteja heti ensimmäisenä päivänä, vaan olin kärsivällinen. Ja täytyy sanoa, että niitä on kasteltu ja odoteltu paljon tämän viikon aikana.”
Christa tiesi, että hänen pitäisi lisätä toinen ohje: ”Nämä siemenet noudattavat luonnonlakeja. Jos kylvätte siemenet aamulla ja odotatte syövänne tomaatteja myöhemmin samalla viikolla, tulette pettymään. Teidän täytyy olla kärsivällisiä ja odottaa, että luonto tekee tehtävänsä.”
Kaikki sujui hyvin, kunnes Christa otti jälleen vastaan valituksen.
”Olen hyvin pettynyt siemeniinne”, asiakas aloitti. ”Kylvin ne aivan kuten pakkauksessa suositeltiin. Annoin niille vettä, varmistin, että ne saivat auringonpaistetta, ja odotin, kunnes ne viimein tuottivat satoa.”
”Kuulostaa siltä, että teitte kaiken oikein”, Christa sanoi.
”Siinä suhteessa kaikki sujuikin hyvin”, asiakas vastasi. ”Mutta minä sain kesäkurpitsoita!”
”Merkintöjeni mukaan te tilasitte juuri niitä siemeniä”, Christa sanoi.
”Mutta en minä halua kesäkurpitsoita vaan tavallisia kurpitsoita!”
”Nyt minä en ymmärrä.”
”Minä kylvin siemenet kurpitsapalstalleni – aivan samaan multaan, josta sain viime vuonna kurpitsoita. Kehuin kasveja joka päivä ja kerroin niille, miten kauniita kurpitsoita niistä tulisi. Mutta suurien, pyöreiden, oranssinväristen kurpitsoiden sijaan sain pitkiä, vihreitä kesäkurpitsoita. Ja niitä tuli paljon!”
Silloin Christa tiesi, etteivät ohjeet olisi riittävät ja että oli välttämätöntä tuoda esiin periaate: ”Kylvämänne siemenet ja kylvöaika ratkaisevat, millaisen sadon saatte.”
Sadonkorjuun laki
Apostoli Paavali opetti seuraavaa Jumalan sadosta:
”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” (Gal. 6:7–9.)
Viime aikoina Herra on antanut meille lisää viisautta ja näkemystä tästä muuttumattomasta laista:
”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat,
ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu” (OL 130:20–21).
Mitä me kylvämme, sitä me niitämme.
Jumalan sato on uskomattoman ihana. Niille, jotka kunnioittavat Häntä, annetaan Hänen yltäkylläiset siunauksensa, ”runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen – –. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk. 6:38.)
Aivan kuten maallisten siementen kasvu vaatii työtä ja kärsivällisyyttä, samoin niitä tarvitaan moniin taivaan siunauksiin. Me emme voi panna uskontoamme hyllylle ja odottaa korjaavamme satona hengellisiä siunauksia. Mutta jos me kylvämme evankeliumin tasovaatimuksia perheemme päivittäiseen elämään ja hoivaamme niitä, niin on hyvin todennäköistä, että lapsemme kasvavat tuottamaan hengellisiä hedelmiä, jotka ovat erittäin arvokkaita heille ja tuleville sukupolville.
Jumalan vastaukset rukouksiimme eivät aina tule heti – joskus näyttää siltä, etteivät ne tule lainkaan – mutta Jumala tietää, mikä on Hänen lastensa parhaaksi. Varmaa on, että jonakin päivänä me näemme selkeämmin, ja tuona päivänä me huomaamme taivaan hyvyyden ja anteliaisuuden.
Sillä välin tavoitteemme ja suuri ilomme on kulkea Mestarimme ja Vapahtajamme jalanjäljissä ja elää hyvää ja hienoa elämää, niin että Jumalan korvaamattomien siunausten luvattu ja kallisarvoinen sato voi olla meidän.
Mitä me kylvämme, sitä me niitämme.
Se on taivaan laki.
Se on Jumalan sadonkorjuun laki.