Hän rakastaa sinua

Alice Victoria Weston-Sherwood, Arkansas, USA

Istuin urkujen vieressä selestisen huoneen yhdessä nurkassa Memphisin temppelin vihkimistilaisuudessa Tennesseessä Yhdysvalloissa. Presidentti James E. Faust (1920–2007), ensimmäisen presidenttikunnan jäsen vuosina 1995–2007, oli tullut vihkimään temppelin. Hän ja muutamat muut johtohenkilöt istuivat mikrofonin takana. Paikallinen kirkon kuoro tuli sisään ja asettui seisomaan heidän taakseen.

Tuon kuoron jäsenenä oli eräs nuori nainen, jonka kotikäyntiopettaja olin. Koko kokouksen ajan rukoilin, että hän saisi sen, mitä hän oli tullut hakemaan. Hän oli uskoutunut minulle, että hän tuli sinä päivänä temppelin vihkimistilaisuuteen saadakseen tietää, mitä Herra ajatteli hänestä. Hän oli syyllistynyt aiemmin vakaviin synteihin, ja vaikka hän oli tehnyt parannuksen, hänen oli silti vaikea ajatella hyvää itsestään ja edes siitä, että hän lauloi kuorossa.

Katsoin presidentti Faustia ja ajattelin, että hänen, koska hän oli Herran edustaja kuuluessaan ensimmäiseen presidenttikuntaan, pitäisi kyetä tekemään jotakin. Mutta kuinka voisin kertoa hänelle, ja kuinka hän voisi tehdä mitään? Kokouksen jälkeen hän lähtisi huoneesta aivan kuten oli sinne tullutkin, eikä olisi mitään esittäytymisiä, ei kädenpuristuksia eikä sananvaihtoa. Ymmärsin, että hän oli kiireinen ja hänen matka-aikataulustaan oli sovittu, mutta rukoilin silti.

Presidentti Faust oli syvissä mietteissä, mutta katsoi minua hetken – kulmakarvat tiiviisti yhdessä. Kun kokous päättyi, hänen kasvoilleen levisi iloinen ja valoisa ilme.

Hän katsoi minua uudelleen ja nousi sitten äkkiä, kääntyi ympäri ja ojensi kätensä niin pitkälle kuin se ylettyi. Hän osoitti suoraan ystävääni. Sitten hän sanoi varmasti ja äänekkäästi: ”Herra rakastaa sinua!”

Presidentti Faustin ele oli pieni ja yksinkertainen, mutta silti niin vaikuttava, että niin saattoi tapahtua vain, kun Pyhä Henki viestitti hänelle sen, mitä minä en kyennyt. Nuo muutamat sanat siunasivat ystävääni ja tukevat edelleen uskoani siihen, että Herra on tietoinen elämämme yksityiskohdista ja että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Alma 37:6).