Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Uskon rukous
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Rukous on muutakin kuin sanoja, joita puhumme Jumalalle. Se on kaksisuuntaista yhteydenpitoa Jumalan ja Hänen lastensa välillä.
Kun rukous toimii niin kuin sen tulee toimia, me ilmaisemme yksinkertaisin sanoin sydämemme tuntemuksia. Taivaallinen Isä vastaa tavallisesti panemalla mieleemme ajatuksia ja niiden tuomia tunteita. Hän kuulee lausumamme vilpittömän rukouksen aina kun rukoilemme sitoutuneina tottelemaan Häntä, olipa Hänen vastauksensa mikä tahansa ja tulipa se milloin tahansa.
Herra antaa tämän lupauksen kaikille, jotka lukevat Mormonin kirjaa ja rukoilevat sen johdosta:
”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.
Ja Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta.” (Moroni 10:4–5.)
Tämä lupaus pitää. Miljoonat ihmiset ovat panneet tämän rukousta koskevan ihmeellisen lupauksen koetteille ja todistaneet sen oikeaksi vastaanottamalla siunauksen, joka on täyttänyt heidän elämänsä ilolla ja kestävällä onnella. Tämä lupaus pätee kaikkiin rukouksiimme, joiden avulla pyrimme saamaan selville Jumalan mielen ja tahdon omalla kohdallamme. Me voimme soveltaa sitä aina kun saamme neuvoja Jumalan palvelijalta, joka on valtuutettu antamaan meille ohjeita. Voimme esimerkiksi luottaa siihen, kun olemme kuunnelleet jonkin puheen yleiskonferenssissa. Voimme käyttää sitä, kun nöyrät lähetyssaarnaajat, jotka Jumala on kutsunut elävän profeetan kautta, opettavat meitä. Se pätee myös niihin neuvoihin, joita saamme piispaltamme tai seurakunnanjohtajaltamme.
Rukous toimii elämässämme, kun noudatamme yksinkertaisia ohjeita. Meidän täytyy pyytää tietoa siitä, mikä on totta, rukoilemalla Isää Jeesuksen Kristuksen nimessä. Meidän täytyy pyytää vilpittömin sydämin, mikä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla rehellinen aikomus tehdä sen mukaan, mitä tahansa Jumalan vastaus meiltä edellyttääkin. Ja meidän vakaan aikomuksemme täytyy olla peräisin uskostamme Jeesukseen Kristukseen.
Tutkija, joka lukee Mormonin kirjaa ennen kuin hänet kastetaan ja konfirmoidaan, voi saada varmuuden siitä, että kirja on totta, ja myös todistuksen siitä, että Joseph Smith käänsi sen Jumalan voimalla. Kun meidät on konfirmoitu kirkon jäseniksi, me voimme saada Pyhän Hengen kumppaniksemme vahvistamaan muita totuuksia. Sitten aina kun rukoilemme uskossa, voimme odottaa Pyhän Hengen todistavan meille, että Jeesus on Kristus, että Isä Jumala elää ja että He rakastavat meitä ja kaikkia taivaallisen Isän lapsia.
Se on yksi syy siihen, miksi Mormonin kirjassa luvataan rakkautta sydämeemme, kun Pyhä Henki todistaa meille, että Jeesus on Kristus: ”Jos ihminen on sydämeltään sävyisä ja nöyrä ja tunnustaa Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, hänellä täytyy olla rakkautta” (Moroni 7:44).
Jokainen paastosunnuntai on hieno mahdollisuus kasvaa hengellisesti. Paastosunnuntai voi auttaa meitä kokemaan samaa kuin Alma ja Moosian pojat, jotka rukoilivat ja paastosivat tunteakseen iankaikkisen totuuden, jotta he voisivat opettaa lamanilaisia voimalla, valtuudella ja rakkaudella (ks. Alma 17:3, 9).
Paastosunnuntaina me yhdistämme rukouksen ja paaston. Köyhien siunaamiseksi me annamme piispalle tai seurakunnanjohtajalle runsaan paastouhrin, joka vastaa ainakin niiden kahden aterian arvoa, jotka jätämme väliin. Ajatuksemme ja rukouksemme kääntyvät Vapahtajan ja niiden puoleen, joita Hän haluaisi meidän palvelevan täyttämällä heidän hengellisiä ja ajallisia tarpeitaan.
Kun me paastoamme tullaksemme sävyisämmiksi, oppivaisemmiksi ja rakastavammiksi, meidän rukouksemme ja toiveemme tulevat näin lähemmäksi Vapahtajan rukouksia ja toiveita. Ja me rukoilemme Hänen tavallaan sitä, että tietäisimme Isän tahdon meidän kohdallamme ja tekisimme sen.