Tiedät, että se on totta!
Henry (Hank) Brown, Utah, Yhdysvallat
Kuvitus Allen Garns
Yhtenä päivänä, kun olin töissä tavaratalossa Oaklandissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa, eräs ystävä kävi tervehtimässä minua ja kutsui minut päivälliselle. Hän sanoi, että kutsuisi mukaan myös kaksi mormonilähetyssaarnaajaa.
Päivällisen jälkeen lähetyssaarnaajat pystyttivät pienen tarrataulun ja alkoivat esittää minulle kysymyksiä. Minä ärsyynnyin hieman. Halusin vain kuunnella heitä ja lähteä.
Keskustelun lopussa nuori Utahista kotoisin ollut lähetyssaarnaaja kuitenkin veti tuolinsa viereeni, katsoi minua silmiin, ojensi minulle Mormonin kirjan ja lausui todistuksensa. Hän sanoi tietävänsä, että kirkko on tosi ja että minäkin voisin tietää sen lukemalla sen kirjan. Sitten hän lainasi kohtaa Moroni 10:4 ja sanoi, että jos kysyisin Jumalalta vilpittömin sydämin ja vakain aikein, Hän ilmoittaisi minulle totuuden tuosta kirjasta Pyhän Hengen voimalla.
Seuraavan viikon aikana luin useita lukuja, ja tapasimme jälleen ystäväni luona. Kolmannen keskustelumme jälkeen se utahilainen lähetyssaarnaaja sai lähetystyönsä päätökseen ja palasi kotiin.
Minä jatkoin lukemista ja rukoilemista joka ilta kysyen, oliko kirja totta. Yhtenä iltana rukoiltuani menin sänkyyn ja luin useita lukuja lisää. Äkkiä kuulin äänen sanovan viisi yksinkertaista sanaa: ”Tiedät, että se on totta!”
En ollut koskaan aiemmin kuullut Hengen puhuvan minulle. Mutta tiesin silloin, että Jumala tunsi minut ja rakasti minua. Tuo tunne valtasi minut niin, etten pystynyt hillitsemään kyyneleitäni. Tiesin, että minun piti liittyä Jeesuksen Kristuksen tosi kirkkoon. Ymmärsin myös, kuinka se nuori utahilainen lähetyssaarnaaja saattoi sanoa tietävänsä, että kirkko on tosi.
Liityin kirkkoon ja solmin myöhemmin avioliiton kauniin nuoren naisen kanssa Oaklandin temppelissä Kaliforniassa. Saimme kahdeksan lasta ja asuimme Kaliforniassa 33 vuotta ennen kuin muutimme Utahiin.
Muutama vuosi sitten, kun nuorin tyttäremme valmistautui lähtemään lähetystyöhön, hän kysyi, olinko koskaan yrittänyt ottaa yhteyttä siihen nuoreen lähetyssaarnaajaan, joka oli opettanut minua.
”Olen ajatellut häntä näiden monien vuosien aikana”, vastasin, ”mutta en tiedä, kuinka ottaisin häneen yhteyttä.”
Tyttäreni tuli takaisin 10 minuutin kuluttua ja sanoi: ”Tässä on hänen puhelinnumeronsa.”
Kun tavoitin tuon lähetyssaarnaajan, kävimme pitkän keskustelun. Hän pyysi sähköpostiosoitteeni, jotta hän voisi ”päivittää minulle tilanteensa”. Sähköpostiviestissään seuraavana päivänä hän kertoi minulle, ettei hän ollut kuulunut kirkkoon yli 40 vuoteen ja toivoi, etten olisi pettynyt.
”Kuinka voisin olla pettynyt?” vastasin heti hänen sähköpostiinsa. ”Sinä muutit elämäni!”
Lähettelimme toisillemme lisää sähköpostiviestejä ja sovimme tapaamisesta. Ajoin pian hänen kotiinsa, ja hän kutsui minut sisään ja esitteli vaimolleen. Kun puhuimme menneistä, kysyin häneltä, onko hänellä Mormonin kirjaa. Hän meni yläkertaan ja tuli takaisin kirja mukanaan. Otin kirjan, katsoin häntä silmiin, ojensin kirjan hänelle takaisin ja sanoin: ”Minä tiedän, että tämä kirja on tosi! Jos luet kohdan Moroni 10:4 ja rukoilet sen johdosta, sinäkin voit saada todistuksen sen totuudesta.”
Muutaman seuraavan kuukauden aikana hän luki, rukoili ja teki parannusta. Pian hänen 18-vuotias poikansa kastoi hänet uudelleen kirkkoon, ja minulla oli siunaus saada konfirmoida hänet.
Tiedän, että tyttäreni sai innoitusta esittää kysymyksensä, ja tiedän, että taivaallinen Isä valmisti meitä kahta tapaamaan toisemme uudelleen 45 vuoden jälkeen. Olen oppinut Mormonin kirjan voiman. Olen myös oppinut olemaan antamatta koskaan periksi sellaisen ihmisen kohdalla, joka on eksynyt pois kirkosta.