Kotimme, perheemme
Paras puolustuksemme pornografiaa vastaan
Kirjoittaja asuu Washingtonissa Yhdysvalloissa.
Yhdestä pyhien kirjoitusten jakeesta löysin perheelleni keinon välttää siveettömiä kuvia, joita näytti olevan kaikkialla.
Olin ostamassa kouluvaatteita yhdeksänvuotiaan poikani kanssa, kun keskustelumme kääntyi keveästä jutustelusta vakavampaan kysymykseen. ”Äiti, miksi kaikkien kauppojen ikkunoihin laitetaan noita juttuja?”
”Noilla jutuilla” hän tarkoitti siveettömiä kuvia, joita oli näytteillä lähes kaikkien niiden myymälöiden näyteikkunoissa, joiden ohi kuljimme. Vaikka sellaisia kuvia oli aina ollut näkyvillä, en ollut kiinnittänyt niihin aiemmin juurikaan huomiota. Mutta se seikka, että vanhin poikani alkoi panna ne merkille, herätti minussa uudenlaisen tietoisuuden. Seuraavien viikkojen aikana aloin nähdä noita kuvia kaikkialla: televisiossa, ruokakaupassa, ravintoloissa, postissa tulleissa mainoksissa. En päässyt niistä eroon. Jotkin kuvat olivat niin siveettömiä, että aloin hämmentyä, ja sydämessäni alkoi voimistua hätäännyksen tunne. Kuinka minun oletettiin varjelevan perhettäni pornografian ansoilta?
Kuulemme jokaisessa yleiskonferenssissa varoituksia pornografian tuhoisista vaikutuksista, ja tunnemme sen uhreja. Olimme ryhtyneet kotona kaikkiin varotoimiin tietokoneen käytössä ja mediatarjonnan sisällössä, mutta oli selvää, että ellemme panisi lapsiamme karanteeniin, ei näyttänyt olevan mitään keinoa estää heitä kokonaan näkemästä epäsuotavia kuvia, jotka saattaisivat herättää lisää uteliaisuutta. Voisiko poikani viaton vilkaisu ruokakaupassa johtaa elinikäiseen kamppailuun pornografian kanssa? Levottomuuteni tästä asiasta lisääntyi, ja aloin tuntea toivottomuutta ja avuttomuutta lasteni suojelemisessa.
Yksityiskohta Kazuto Uotan teoksesta Elämän puu
Kun sitten eräänä päivänä luin Mormonin kirjaa, löysin odottamatta luvusta 1. Nefi 15 rauhoittavan kohdan. Nefi selittää siinä Lehin näkyä elämän puusta Lamanille ja Lemuelille, kun nämä kysyvät, mitä vesivirta tarkoittaa. Nefin vastaus on jakeessa 27: ”Ja minä sanoin heille, että isäni näkemä vesi oli saastaisuus; ja hänen mielensä oli niin kaiken muun vallassa, ettei hän huomannut veden saastaisuutta” (kursivointi lisätty). Lehin ajatukset olivat keskittyneet elämän puuhun ja siihen, kuinka hän saisi perheensä sen luo nauttimaan sen hedelmää! Tämän keskittymisen vuoksi hän ei edes nähnyt saastaisuutta.
Siinä oli vastaus! Se, että pidimme sopimattoman mediatarjonnan poissa kodistamme, oli alku, mutta suorempi ja tietoisempi pyrkimys opettaa lapsillemme evankeliumia olisi viime kädessä heidän paras puolustuksensa kaikkea sitä vastaan, mikä voisi johtaa heidät harhaan.
Tämän pyhistä kirjoituksista saamani kokemuksen johdosta mieheni ja minä päätimme lisätä pyrkimyksiämme opettaa lapsiamme ja pitää näin katseemme Jumalan rakkaudessa emmekä maailman saastaisuudessa. Tunsimme innoitusta keskittyä kolmeen eri osa-alueeseen*:
1. Lisätä omaa henkilökohtaista pyhien kirjoitusten tutkimistamme ja vähentää ympärillämme olevaa ”hälyä”. Lehin lailla myös meidän mielemme täytyy olla täynnä myönteisiä asioita, jotta voimme kuulla Hengen kuiskaukset ja jotta voimme keskittyä jatkuvasti perheemme juurruttamiseen evankeliumiin. Mieheni ja minä yritämme käyttää säännöllisesti aikaa siihen, että puhumme kunkin perheemme jäsenen hengellisistä tarpeista ja siitä, kuinka voimme vastata noihin tarpeisiin ja luoda kodin, jossa Henki voi kukoistaa.
2. Tehdä pyhien kirjoitusten tutkimisesta yhdessä perheenä merkityksellisempää. Vaikka sekin, että ylipäätään saamme koottua perheen päivittäin yhteen lukemaan pyhiä kirjoituksia, vaatii paljon vaivaa, yritämme saada aikaan enemmän keskustelua lukiessamme pyhiä kirjoituksia. Meillä on monenikäisiä lapsia, joten luemme pyhiä kirjoituksia pienempien lasten kanssa myöhemmin päivällä ja vanhimpien lasten kanssa varhain aamulla, kun pienet nukkuvat, jolloin on vähemmän häiriötekijöitä ja enemmän tilaisuuksia keskustella. Olemme huomanneet, että lähes päivittäin käymme keskustelua ajankohtaisista tapahtumista, jotka liittyvät lukemiimme pyhien kirjoitusten kohtiin.
Useimmat aamut ovat kaikkea muuta kuin idyllisiä, mutta olemalla sinnikkäitä olemme havainneet, että lapset todellakin kuuntelevat ja osallistuvat, vaikka joskus tarvitaankin paljon työtä, että saamme koottua kaikki yhteen.
3. Tehdä lähetystyötä. Kun lausumme todistuksemme, Henki todistaa, että se, mitä sanomme, on totta, ja todistuksemme vahvistuu. Yritämme tehdä lähetystyöstä perheasian. Puhumme siitä, kuinka kertoa evankeliumista, ja kutsumme säännöllisesti ystäviä kotiimme. Tartumme myös jokaiseen tilaisuuteen saada lähetyssaarnaajat ja tutkijat kotiimme keskustelemaan evankeliumista. Meillä on ollut kodissamme hienoja kokemuksia uusien kirkon jäsenten ja tutkijoiden kanssa, ja se on tehnyt vaikutuksen lapsiimme, kun he pohtivat omaa todistustaan ja kuulevat lähetyssaarnaajien todistavan.
Olen hyvin kiitollinen Mormonin kirjasta ja siitä ihmeellisestä tavasta, jolla yksi ainoa pyhien kirjoitusten jae on antanut minulle levollisuutta ja perheellemme selkeän suunnan. Pyhät kirjoitukset voivat todellakin korvata pelon ja avuttomuuden voimalla ja rauhalla.