Vapahtajamme sovitus

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Huhtikuun 2004 yleiskonferenssipuheesta.

Jos me voisimme todella ymmärtää Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen, me käsittäisimme, kuinka kallisarvoinen yksi Jumalan poika tai tytär on.

Perheemme kärsi tammikuussa 2004 murheellisen menetyksen, kun pojanpoikamme Nathan sai surmansa lentokoneen maahansyöksyssä. Nathan oli palvellut Baltian venäjänkielisellä lähetyskentällä. Hän rakasti ihmisiä ja tiesi, että oli etuoikeus palvella Herraa. Tämä onnettomuus riisti hänen henkensä kolme kuukautta sen jälkeen kun olin vihkinyt hänet iankaikkiseen avioliittoon hänen rakkaan Jenniferinsä kanssa. Se, että Nathan niin äkisti otettiin pois keskuudestamme kuolevaisuudessa, on kääntänyt meidän kaikkien sydämen ja mielen Herran Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Vaikka minun on mahdotonta ilmaista sanoin Kristuksen sovituksen täyttä merkitystä, rukoilen, että voin selittää, mitä Hänen sovituksensa merkitsee minulle ja perheellemme ja mitä se voisi merkitä myös teille ja omaisillenne.

Vapahtajan kallisarvoinen syntymä, elämä, sovitus Getsemanen puutarhassa, kärsiminen ristillä, hautaaminen Joosefin hautaan ja voittoisa ylösnousemus tulivat kaikki uudenlaiseksi todellisuudeksi meille. Vapahtajan ylösnousemus vakuuttaa meille kaikille, että jonakin päivänä mekin seuraamme Häntä ja koemme oman ylösnousemuksemme. Mikä rauha, mikä lohtu onkaan tämä suuri lahja, joka tulee Jeesuksen Kristuksen, koko ihmiskunnan Vapahtajan ja Lunastajan, rakastavan armon kautta. Hänen ansiostaan me tiedämme, että voimme taas olla Nathanin kanssa.

Ei ole suurempaa rakkauden ilmausta kuin Jumalan Pojan aikaansaama sankarillinen sovitus. Ilman taivaallisen Isän suunnitelmaa, joka vahvistettiin ennen kuin maailma sai alkunsa, koko ihmiskunta – mennyt, nykyinen ja tuleva – olisi hyvin todellisessa merkityksessä jäänyt vaille iankaikkisen edistymisen toivoa. Kuolevaiset erotettiin Jumalasta Aadamin rikkomuksen seurauksena (ks. Room. 6:23), ja he pysyisivätkin ikuisesti erossa, ellei olisi löydetty keinoa katkaista kuoleman siteet. Tämä ei olisi helppoa, sillä se vaati sijaisuhrin Häneltä, joka oli synnitön ja joka saattoi siksi ottaa päällensä koko ihmiskunnan synnit.

Saamme olla kiitollisia siitä, että Jeesus Kristus antoi tämän uhrin rohkeasti muinaisessa Jerusalemissa. Getsemanen puutarhan hiljaisessa yksinäisyydessä Vapahtaja polvistui ryhmyisten oliivipuiden keskellä, ja jollakin uskomattomalla tavalla, jota kukaan meistä ei voi täysin käsittää, Hän otti päällensä maailman synnit. Vaikka Hänen elämänsä oli puhdas ja synnitön, Hän kärsi lopullisen rangaistuksen synnistä – teidän, minun ja jokaisen, joka koskaan on elänyt. Hänen henkinen, emotionaalinen ja hengellinen tuskansa oli niin suuri, että se sai Hänet vuotamaan verta jokaisesta huokosesta (ks. Luuk. 22:44; OL 19:18). Kuitenkin Jeesus kärsi auliisti, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus tulla pestyiksi puhtaiksi – uskomalla Häneen, tekemällä parannuksen synneistämme, ottamalla kasteen oikealla pappeuden valtuudella, ottamalla vastaan puhdistavan Pyhän Hengen lahjan konfirmoinnissa ja hyväksymällä kaikki muut välttämättömät toimitukset. Ilman Herran sovitusta mikään näistä siunauksista ei olisi saatavillamme, eikä meistä voisi tulla kelvollisia ja valmiita palaamaan Jumalan luo asumaan.

Uskon, että jos me voisimme todella ymmärtää Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen, me käsittäisimme, kuinka kallisarvoinen yksi Jumalan poika tai tytär on. Uskon, että taivaallisen Isämme ikuinen tarkoitus Hänen lapsiaan varten saavutetaan yleensä pienillä ja yksinkertaisilla asioilla, joita me teemme toisillemme. Sovitus koskee joka ainoaa. Jos koko ihmiskunta ymmärtäisi tämän, ei olisi milloinkaan ketään, josta emme olisi huolissamme iästä, rodusta, sukupuolesta, uskonnosta tai sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Pyrkisimme elämään Vapahtajan esimerkin mukaisesti emmekä olisi milloinkaan epäystävällisiä, välinpitämättömiä, epäkunnioittavia emmekä tunteettomia toisia kohtaan.

Jos todella ymmärtäisimme sovituksen ja jokaisen sielun iankaikkisen arvon, etsisimme eksyneen pojan ja tytön ja jokaisen muunkin eksyneen Jumalan lapsen. Auttaisimme heitä tietämään Kristuksen rakkaudesta heitä kohtaan. Tekisimme kaiken voitavamme auttaaksemme heitä niin, että he valmistautuisivat ottamaan vastaan evankeliumin pelastavat toimitukset.

Kun ajattelen pojanpoikaamme Nathania ja sitä, kuinka kallisarvoinen hän on meille, voin nähdä ja tuntea selkeämmin, mitä taivaallinen Isä varmaankin tuntee kaikkien lastensa tähden. Emme halua Jumalan itkevän siksi, että me emme ole tehneet kaikkea voitavaamme kertoaksemme Hänen lapsilleen evankeliumin ilmoitetuista totuuksista. Rukoilen, että pyritte tuntemaan sovituksen siunaukset ja pyritte olemaan kelvollisia palvelemaan Herraa lähetyskentällä. Jeesus sanoi: ”Jos – – te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:15, kursivointi lisätty.) Eikä ainoastaan niin, vaan suuri on oleva Herran ilo parannuksen tekevästä sielusta! Sillä tuo yksi on kallisarvoinen Hänelle.

Taivaallinen Isämme on ojentanut meille auttavan kätensä Vapahtajamme sovituksen kautta. Hän kutsuu kaikkia tulemaan ”Kristuksen luokse, joka on Israelin Pyhä, ja [pääsemään] osallisiksi hänen pelastuksestaan ja hänen lunastuksensa voimasta” (Omni 26). Hän on opettanut meille, että me voimme palata Hänen pyhien kasvojensa eteen noudattamalla uskollisesti evankeliumin periaatteita, ottamalla vastaan palautetut pelastavat toimitukset, palvelemalla jatkuvasti ja kestämällä loppuun asti. Mikä asia koko maailmassa voisi olla likikään yhtä tärkeä kuin tämän tietäminen?

Niin murheellista kuin se onkin, ihmisen arvo mitataan nykyajan maailmassa usein sen yleisön koon perusteella, jolle hän esiintyy. Sillä tavalla arvioidaan tiedotusvälineitä ja urheiluohjelmia ja määritetään toisinaan yritysten etevämmyyttä ja saadaan usein valtiovallan arvostusta. Se voi olla syynä siihen, miksi sellaisille rooleille kuin isä, äiti ja lähetyssaarnaaja noustaan harvoin osoittamaan suosiota. Isät, äidit ja lähetyssaarnaajat ”esiintyvät” hyvin pienille yleisöille. Herran silmissä voi kuitenkin olla vain yhden kokoinen yleisö, jolla on kestävää merkitystä – ja se tarkoittaa vain yhtä, joka ikistä, sinua ja minua ja joka ainoata Jumalan lasta. Niin uskomatonta kuin se onkin, vaikka sovitus on ääretön ja iankaikkinen, sitä sovelletaan kuitenkin yksilöllisesti, henkilökohtaisesti.

Älkää milloinkaan, milloinkaan aliarvioiko yhden arvoa. Muistakaa aina Herran yksinkertainen kehotus: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Pyrkikää aina elämään Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen täysien pyhien siunausten arvoisesti. Surussamme, jonka toi ero rakkaasta Nathanistamme, olemme saaneet rauhaa, jonka ainoastaan Vapahtaja ja Lunastaja voi antaa. Perheemme on kääntynyt Hänen puoleensa kukin erikseen, ja nyt laulamme entistä kiitollisempina ja ymmärtäväisempinä:

Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä
mun vuoksein antanut!
Oi armon suuruutta, armon suuruutta!

(”Oi Jeesuksen laupeus”, MAP-lauluja, 116.)

Kehotan teitä suomaan muille ja ottamaan itse vastaan jokaisen siunauksen, jonka Herran Jeesuksen Kristuksen sovitus tarjoaa.