Vanhin Ulisses Soares: Mies vailla vilppiä
Palvelutyönsä varhaisina päivinä, kun Jeesus oli valitsemassa apostolejaan, Hän näki Natanaelin tulevan Häntä kohti. Hän havaitsi heti Natanaelin hyvyyden ja julisti: ”Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!”1
Jeesus tiesi, että Natanael oli mies, joka oli puhdas sydämeltään, rehellinen aikeissaan ja vailla tekopyhyyttä ja petosta. Herra rakastaa tällaista vanhurskasta nuhteettomuutta ja kutsui Natanaelin apostoliksi.2
Ulisses Soares on kuin muinainen Natanael, ja Vapahtaja on kutsunut hänetkin.
”Vanhempieni valo”
Ulisses, neljästä veljeksestä nuorin, syntyi São Paulossa Brasiliassa 2. lokakuuta 1958. Hän tulee vaatimattomista lähtökohdista, mutta hänen vanhempansa Apparecido ja Mercedes Carecho Soares olivat kunniallisia, ahkeria ihmisiä, jotka kuuntelivat vilpittömästi lähetyssaarnaajia. He liittyivät kirkkoon vuonna 1965, kun Ulisses oli 6-vuotias.
”En nähnyt veli Apparecidon koskaan jäävän pois kokouksesta”, sanoo Osiris Cabral, joka palveli vaarnanjohtajana, kun Ulisses oli nuori mies. ”Mercedes oli myös hyvin uskollinen. Ulisses peri vanhempiensa omistautumisen.”
Ulisses Soares varttui kirkossa seuraten vanhempiensa Apparecidon ja Mercedes Soaresin (vasemmalla) valoa. Kun Ulisses luotti Herraan vastustuksesta huolimatta, hän oppi jo poikasena pitämään tiukasti kiinni Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan.
Ulissesin luonnostaan hyvä sydän puhkesi kukkaan hänen oppiessaan Herran teitä. ”Vartuin kirkon piirissä seuraten vanhempieni valoa”, vanhin Soares sanoo. Seuratessaan sitä valoa hänen todistuksensa vahvistui vastustuksesta huolimatta.
”Olin ainoa kirkon jäsen koulussani, ja toiset pojat yrittivät aina vetää minua alaspäin ja painostaa minua tekemään vääriä asioita”, hän sanoo. ”Minun täytyi oppia puolustautumaan noiden haasteiden edessä, mutta luotin aina koko sydämestäni siihen, että Herra auttaisi minua menestymään. Opin jo nuorena miehenä, että jos teen oman osani, Herra tekee omansa. Mutta Hänen kädestään ja Hänen evankeliumistaan on pidettävä lujasti kiinni.”
Kun Ulisses oli 15-vuotias, hänen piispansa pyysi häntä opettamaan nuorten pyhäkoululuokkaa. Yksi hänen opettamistaan oppiaiheista keskittyi todistuksen saamiseen evankeliumista. Ulisses oli tutkinut Mormonin kirjaa ja tuntenut aina kirkon olevan totta, ja hän uskoi Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Valmistaessaan oppiaihettaan hän halusi todistaa voimallisesti luokalleen evankeliumin totuudellisuudesta. ”Tutkin ja rukoilin kiihkeästi”, vanhin Soares muistelee. ”Polvistuttuani rukoukseen sydämeeni tuli hyvin suloinen tunne, vieno ääni, joka vahvisti minulle, että olin oikealla polulla. Tunne oli niin voimakas, etten voisi koskaan sanoa, että en tiennyt.”
Kun Ulisses varttui, hän huomasi, että jos hän tekisi enemmän kuin mitä häneltä odotettiin tai mitä häntä pyydettiin tekemään, Herra siunaisi häntä runsaasti. Yksi sellainen opetus tuli hänen valmistautuessaan lähetystyöhön. Puhutellessaan Ulissesta piispa aina tähdensi sitä, kuinka tärkeää on noudattaa käskyjä ja elää kelvollisesti. Hän painotti myös taloudellista valmistautumista.
Nykyään kaikki brasilialaiset lähetyssaarnaajat osallistuvat lähetystyönsä maksamiseen, ja monet perheistä maksavat kaikki kulut. Kun Ulisses lähestyi lähetystyöpalveluikää, hän päätti ansaita itse kaikki lähetystyöhön tarvitsemansa rahat. Ulisses hyötyi korkeasta työmoraalista, jonka hän oli oppinut työskennellessään isänsä pienyrityksessä. Hän oli myös nopea konekirjoittaja, joten hän sai päivätyön, jossa hän auttoi erästä yritystä palkkapalveluasioissa.
Läpäistyään vaikean valintakokeen hän alkoi iltaisin opiskella kirjanpitoa ammattioppilaitoksessa. Joka kuukausi maksettuaan kymmenykset hän laittoi rahaa säästöön lähetystyötään varten. Vuoden kuluttua hän sai siirron yrityksen kirjanpito-osastolle.
”Sillä tavoin minä säästin rahaa maksaakseni lähetystyöni”, vanhin Soares sanoo. ”Ja joka kuukausi kolmen vuoden ajan ennen kuin lähdin lähetystyöhön, ostin jotakin tarvitsemaani – paidan, housut, sukat, solmion, matkalaukun.” Hän myös tarvitsi – ja sai – paljon rakkautta ja tukea vanhemmiltaan ja paikallisilta kirkon johtohenkilöiltä.
Ulisses kutsuttiin Rio de Janeiron lähetyskentälle Brasiliassa. Hän palveli lähetystyönsä ensimmäisen osan lähetysjohtaja Helio da Rocha Camargon alaisena. Tästä tuli myöhemmin ensimmäinen brasilialainen johtava auktoriteetti. Ulisses aloitti lähetystyönsä vuoden 1978 alkupuolella. Myöhemmin samana vuonna presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) vihki Latinalaisen Amerikan ensimmäisen temppelin São Paulossa Brasiliassa.
Tammikuussa 1980 Ulisses ja hänen lähetystyötoverinsa, joka ei myöskään ollut vielä saanut endaumenttia, nousivat linja-autoon Rio de Janeirossa matkustaakseen kahdeksan tuntia São Paulon temppeliin. Ulissesin vanhemmat ja sisarukset tapasivat hänet siellä, ja Soaresin perhe sinetöitiin yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Ulisses ei ole koskaan unohtanut noita viittä yhteistä tuntia São Paulon temppelissä. Myöhemmin samana päivänä hän palasi toverinsa kanssa lähetyskentälle.
Jumalan asettaminen ensimmäiselle sijalle
Ulisses suoritti lähetystyönsä menestyksekkäästi, mikä vahvisti hänen todistustaan edelleen. Kun hän palasi kotiin, hän sai työpaikan ja alkoi opiskella kirjanpitoa ja taloustiedettä paikallisessa yliopistossa.
Hän oli ollut kotona seitsemisen kuukautta, kun hän usean vaarnan yhteisissä tanssiaisissa sattui tapaamaan ”sisar Morgadon”. Ulisses oli jonkin aikaa palvellut sisar Morgadon vyöhykejohtajana, ja nuo kaksi viettivät illan vaihtaen kuulumisia ja kertoen lähetystyöstään. Kolme viikkoa myöhemmin he alkoivat seurustella.
Rosana Fernandes Morgado oli kahdeksanvuotias, kun hänen isosiskonsa Margareth alkoi viedä häntä kirkkoon. Lopulta nuo kaksi uskollista nuorta tutkijaa saivat isältään luvan mennä kasteelle, mutta kummankin täytyi odottaa, kunnes täytti 17 vuotta. Rosana kävi kirkossa yhdeksän vuotta ennen kuin hän sai luvan mennä kasteelle.
Ulisses asui São Paulon pohjoisosassa, ja Rosana asui vanhempineen kaupungin eteläisellä alueella. Matka laajan kaupungin halki kesti linja-autolla ja metrolla pari kolme tuntia. Onneksi Margareth asui aviomiehensä Claudion kanssa lähellä vanhempiensa kotia.
”Kun Ulisses tuli viikonloppuisin viemään Rosanaa treffeille, hänelle oli rankkaa palata illalla kotiin niin kauas”, muistelee vanhin Claudio R. M. Costa, johtavana auktoriteettina palveleva seitsenkymmen, josta myöhemmin tuli Ulissesin lanko. Niinpä hän ja Margareth pyysivät Ulissesta jäämään heille yöksi treffiensä jälkeen. ”Adoptoimme hänet vähäksi aikaa”, vanhin Costa lisää.
”Hän nukkui olohuoneen sohvalla”, sisar Costa sanoo. ”Olimme vastavihittyjä, eikä meillä ollut ylimääräisiä huopia. Mutta hän käytti peittonaan meidän vanhaa verhoamme. Hän oli iloinen, koska sai nähdä Rosanan jälleen seuraavana päivänä. Hän oli hyvä sisarelleni, ja vanhempani pitivät hänestä oikein paljon.”
Ulisses ja Rosana vihittiin São Paulon temppelissä Brasiliassa 30. lokakuuta 1982.
Jos viettää muutamia minuutteja vanhin ja sisar Soaresin kanssa, huomaa pian heidän rakkautensa, ihailunsa ja kunnioituksensa toisiaan kohtaan. Vanhin Soaresille Rosana ”on ollut esimerkkinä hyvyydestä, rakkaudesta ja täydellisestä omistautumisesta Herralle sekä minulle ja perheelleni”3. Sisar Soaresille Ulisses on ”taivaan lahja”.
Sisar Soares lisää: ”Hän on aina ollut äärimmäisen vastuuntuntoinen ja vanhurskas, hän on aina pitänyt hyvää huolta perheestämme, ja hän on aina kohdellut minua todella hyvin. Hän on tehnyt parhaansa kaikissa kirkon tehtävissään. Hän menee ja hän tekee. Hän asettaa sen, mikä on Jumalan, aina ensimmäiselle sijalle elämässään. Rakastun häneen yhä uudelleen, koska tiedän, että jos hän asettaa sen, mikä on Jumalan, ensimmäiselle sijalle, hän asettaa myös minut ensimmäiselle sijalle.”
Vanhin Soares kertoo vaimostaan: ”Hän on perheemme todellinen sankari ja innoituksen lähde. Hän on rakastava, ystävällinen ja kärsivällinen kaikkia kohtaan. Hän yhdistää perheemme, ja hän näkee hyvää kaikissa. Hänellä on valtavan suuri osuus siinä, mitä elämässäni on tapahtunut. Kun minut kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi, sanoinkin hänelle leikilläni: ’Syytän tästä sinua, sillä olet niin kovasti vahvistanut evankeliumin voimaa elämässäni.’”
Suuri sydän
Soaresin perheen esikoinen Gustavo muistaa illan, jolloin hän oli poikasena ollut tottelematon vanhemmilleen ja karannut ulos katsomaan heidän naapurustossaan São Paulossa vietettävää vuosittaista juhlaa, Festa Juninaa.
”Olin keskellä suurta ihmisjoukkoa pitämässä hauskaa, kun kuulin kuulutuksen, jossa minua pyydettiin saapumaan etualalle”, hän sanoo. ”Silloin näin isäni.”
Gustavon vanhemmat olivat olleet todella huolissaan, mutta torumisen sijaan Ulisses otti hänet tiukkaan halaukseen.
”Meillä oli vakava keskustelu häviämisestäni, mutta vanhempani kohtelivat minua kunnioituksella”, Gustavo muistelee. ”Tunsin olevani turvassa ja tiesin, että he todella rakastavat minua.”
Ulisses on omistautunut perheelleen. Kiireisestä vuosien varrella vallinneesta työ- ja matka-aikataulustaan huolimatta hän on järjestänyt aikaa luodakseen läheiset suhteet lapsiinsa.
Kun vanhin Soares hyväksyttiin kahdentoista apostolin koorumiin 31. maaliskuuta 2018, tuskin kukaan oli yllättyneempi kuin Gustavo ja hänen kaksi sisartaan, Lethicia Caravello ja Nathalia Soares Avila. Mutta jos rakkaus, ahkera työnteko, myötätunto ja nöyryys tekevät henkilön kelvolliseksi apostolinvirkaan, he sanovat voivansa ymmärtää, miksi Herra kutsui heidän isänsä.
”Kun Jeesus kutsui apostolejaan, Hän ei valinnut heitä tietäväisten fariseusten joukosta, Hän valitsi kalastajia”, sanoo Lethicia. ”Isä ja äiti ovat sellaisia. He luottavat Herraan täysin, ja Hän käyttää heitä toteuttamaan töitään, koska Hän tietää heidän olevan epäitsekkäitä, valmiita ahkeroimaan ja riittävän nöyriä ottamaan vastaan ojennusta.”
Heidän isänsä ”suuri sydän” auttaa häntä, kun hän kulkee eteenpäin yhtenä Vapahtajan erityisistä todistajista, lisää Nathalia. ”Hänellä on siihen sopiva sydän”, Nathalia sanoo. ”Hän tuntee taivaan vaikutuksen, ja hän rakastaa kaikkia ja haluaa tehdä sen, mikä on oikein.”
”Kaikki järjestyy”
Kun vanhin Soares palveli lähetysjohtajana Porton lähetyskentällä Portugalissa vuosina 2000–2003, hän tuli tunnetuksi siitä, että hän käytti usein portugalinkielistä ilmausta ”Tudo vai dar certo” – kaikki järjestyy.
”Hän opetti sen meille”, muistelee Ty Bennett, yksi hänen lähetyssaarnaajistaan. ”Hän elää elämäänsä uskoen ja toiveikkaana siitä, että jos teemme sen, mitä Herra haluaa meidän tekevän, kaikki järjestyy.”
Hän opetti lähetyssaarnaajilleen myös, etteivät he saisi käyttää sanoja vaikea tai mahdoton, sanoo Richard Shields, eräs toinen hänen lähetyssaarnaajistaan. ”Me puhuimme ’haasteista’. Tuo neuvo on osaltaan muokannut elämääni, kun olen pitänyt asioita voitettavina ’haasteina’ sen sijaan että pitäisin niitä ’vaikeina’ tai ’mahdottomina’.”
Sellainen usko ja toiveikkuus eivät ole tulosta helposta elämästä. Vanhin ja sisar Soares tietävät hyvin, miten ankeaa on joutua tulemaan toimeen ilman jotakin, kuinka rankkaa on tehdä työtä ja opiskella päivät pitkät, kokea sairastelun tuomia haasteita sekä tuntevat keskenmenon, lapsen syntymisen kuolleena ja sisaruksien ja vanhempiensa menettämisen tuoman sydänsurun.
Mutta elämän matkalla he ovat aina luottaneet vanhin Soaresin lempikohtaan pyhissä kirjoituksissa: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.”4.
”Haasteet kuuluvat edistymiseemme”, vanhin Soares sanoo. ”Mutta kun olemme kärsivällisiä kärsimyksissä, kun opimme selviytymään elämän haasteista, kun pysymme uskollisina, Herra arvostaa meitä suuresti ja siunaa meitä lupaamillaan siunauksilla.”
Ja, hän lisää, kun pidämme lujasti kiinni rautakaiteesta, Herra ei jätä meitä yksin.
”Se, että johdonmukaisesti pidämme lujasti kiinni käskyistä, evankeliumista, pyhistä kirjoituksista ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, auttaa meitä voittamaan elämän haasteet”, vanhin Soares todistaa. ”Kun polvistumme rukoukseen, Hän on kanssamme ja ohjaa meitä. Hän innoittaa meitä tietämään, minne mennä ja mitä tehdä. Kun olemme kuuliaisia ja nöyrrymme, Herra vastaa rukouksiimme.”
Uskollinen opetuslapsi
Ulisses Soares on kyvykäs ja valmistautunut mies. Hänen koulutuksensa, mukaan lukien liikehallinnon maisterintutkinto, valmisti häntä työskentelemään kirjanpitäjänä ja tilintarkastajana monikansallisissa yrityksissä Brasiliassa. Tuo kokemus valmisti häntä työskentelemään kirkon talousosastolla, mikä puolestaan valmisti häntä tulemaan 31-vuotiaana yhdeksi kirkon nuorimmista ajallisten asioiden johtajista. Tuo valmistautuminen auttoi häntä paljon lähetysjohtajana ja hänen tehtävässään johtavana auktoriteettina palvelevana seitsenkymmenenä, mihin hänet kutsuttiin 2. huhtikuuta 2005.
Ennen kuin vanhin Soares kutsuttiin seitsemänkymmenen johtokuntaan 6. tammikuuta 2013, hän oli palvellut neuvonantajana ja sittemmin johtajana Brasilian vyöhykkeen johtokunnassa sekä neuvonantajana Afrikan kaakkoisella vyöhykkeellä. Siellä hän palveli silloisen johtavana auktoriteettina palvelevan seitsenkymmenen Dale G. Renlundin neuvonantajana. Vanhin Renlund, joka on nykyään kahdentoista apostolin koorumin jäsen, muistelee mielellään heidän aikaansa yhdessä.
”Vanhin Soares on innokas, sitoutunut, omistautunut Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi”, vanhin Renlund sanoo. ”En tunne ketään toista, joka tuntee niin voimakkaasti olevansa Herran asialla. Jos häntä pyydetään tekemään jotakin, hän tekee sen kaikin voimin.”
Vanhin Soaresin ”on helppo rakastaa ihmisiä”, olipa hän pyhien parissa Perussa (vasemmalla), Ghanassa (alla) tai muissa kansakunnissa, joissa hän on palvellut, sanoo vanhin Claudio R. M. Costa.
Hän sanoo, että vanhin Soares ”rakastui” nopeasti afrikkalaisiin pyhiin. Hänen ensimmäisiin tehtäviinsä vyöhykkeellä kuului vaarnakonferenssin johtaminen Kanangassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa. ”Sieltä palattuaan hän ei voinut lakata puhumasta tapaamiensa ihmisten hyvyydestä ja omistautumisesta”, vanhin Renlund sanoo.
Vanhin L. Whitney Clayton, joka palveli vanhin Soaresin kanssa viisi ja puoli vuotta seitsemänkymmenen johtokunnassa, kutsuu vanhin Soaresia yhteisymmärryksen rakentajaksi. ”Hän kuuntelee ja harkitsee tarkoin ajatuksiaan. Hän pitää huolen siitä, että toimii kokouksissa niin, että meidän äänemme muodostavat kuoron toistensa kanssa kilpailevien soololaulajien sijaan.”
Vanhin Soares ei juuri kerskaile kyvystään puhua portugalia, englantia, espanjaa ja ranskaa. Mutta tuo lahja, joka vaatii jatkuvaa huomiota, on siunauksena kirkolle, sanoo vanhin Clayton. Vanhin Soares voi puhua suurelle enemmistölle kirkon jäsenistä heidän omalla kielellään.
”Ulisses on ollut johtaja lapsuudesta asti”, huomauttaa hänen lankonsa Claudio Costa. ”Hän on hyvin älykäs ja hyvin kykenevä, ja hän kokee velvollisuudekseen aina tehdä parhaansa. Hänen on helppo rakastaa lähipiirissään olevia. Hänellä on todellisen Vapahtajan opetuslapsen sydän, ja hänellä on varma todistus siitä, että Jeesus on Kristus. Hän on minulle rakas, ja olen kiitollinen saadessani tukea häntä Herran apostolina.”
Vanhin David A. Bednar, joka puhuu kahdentoista apostolin koorumin puolesta, lisää: ”Vanhin Soares on puhdas, vilpitön ja viaton Vapahtajan opetuslapsi. Hänen kasvojensa valo, hänen lämmin hymynsä ja ystävällinen käytöksensä ovat innoittaneet ja tulevat innoittamaan lukuisia yksilöitä ja perheitä seuraamaan suuremmalla halulla Vapahtajaa ja elämään Hänen evankeliuminsa säädösten mukaan.”
Vanhin Soares vaimonsa Rosanan kanssa Suolajärven temppelin edessä, valokuva Kristin Murphy, Deseret News
Meidän taloudenhoitokaudellamme Herra on sanonut Edward Partridgesta: ”Hänen sydämensä on puhdas minun edessäni, sillä hän on muinaisen Natanaelin kaltainen, jossa ei ole vilppiä.”5 Herra on sanonut Hyrum Smithistä: ”Minä, Herra, rakastan häntä hänen sydämensä vilpittömyyden vuoksi ja koska hän rakastaa sitä, mikä on oikein minun edessäni.”6
Ulisses Soaresista Herra sanoisi samalla tavalla.