Mitä jokainen piispa haluaa seurakuntalaistensa tietävän
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Opin seuraavat kahdeksan totuutta palvellessani piispana.
Minulla oli suurenmoinen tilaisuus palvella piispana. Noiden vuosien kuluessa sain useampia opetuksia kuin pystyn luettelemaan. Opin kuitenkin kahdeksan totuutta, joiden uskon olevan yleismaailmallisia. Vaikka tämä luettelo ei olekaan kaikenkattava, se on yritykseni kertoa, mitä jokainen piispa toivoo seurakuntalaistensa tietävän.
1. Piispa rakastaa seurakuntansa jokaista jäsentä hyvin todellisella tavalla.
Rakkaus, jota piispa tuntee seurakuntaansa kohtaan, liittyy rakkauteen, jota taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat meitä jokaista kohtaan. Kun piispa katselee seurakuntalaisia sakramenttikokouksessa, myötätunto ja empatia laskeutuvat hänen päälleen tavalla, jota hän ei ole kokenut aiemmin. Hänen noustessaan kertomaan, kuinka paljon hän rakastaa seurakuntalaisiaan, hänen tunteensa ovat vilpittömiä ja todellisia. Tiedä, että piispasi rakastaa sinua, on kiinnostunut sinusta ja välittää sinusta enemmän kuin tajuatkaan.
2. Piispa saa fyysistä, emotionaalista ja hengellistä tukea jäsenten uskosta ja rukouksista.
Piispa käyttää palvelemiseen lukemattomia tunteja. Häneltä kuluu usein monia tunteja kirkossa sunnuntaisin ja lisäksi arki-iltoja työn jälkeen, kun hän keskustelee seurakuntalaistensa kanssa, puhuttelee heitä ja huolehtii heistä.
Piispa pystyy tekemään sen viikko toisensa jälkeen seurakuntalaisten uskon ja rukousten ansiosta. Kun minut oli vasta kutsuttu piispaksi, kyyneleet virtasivat tahattomasti joka kerta kuullessani jonkun jäsenen rukoilevan, että piispaa siunattaisiin. Uskon rukouksiisi todella vastataan, ja piispa saa ja tuntee noiden rukousten tukea antavan vaikutuksen. Herra vastaa noihin uskontäyteisiin rukouksiin kirkon piispojen hyväksi.
3. Piispa tuntee usein itsensä uskomattoman riittämättömäksi kutsumuksessaan (vielä kolmen tai neljän vuoden jälkeenkin).
Olen tuntenut hyvin harvoja piispoja, jotka ovat kokeneet olleensa todella ”valmiita” tuohon kutsumukseen. Tiedän kuitenkin, että ”kenet Herra kutsuu, Hän myös tekee kykeneväksi”1. Vaikka piispa tietää, että häntä tehdään kykeneväksi, hän kamppailee myös sen tunteen kanssa, ettei hän koskaan pysty hoitamaan kutsumustaan hyvin. Hän tekee parhaansa antaakseen viisaita neuvoja tarvittaessa, ollakseen loukkaamatta ihmisiä ja ollakseen sopusoinnussa Hengen kanssa, mutta silti hän toisinaan miettii, täyttääkö hän kutsumuksensa hyväksyttävästi.
4. Jumalan Henki voi toimia piispan kautta, kun hän neuvottelee seurakuntalaisten kanssa.
Kun minulta kysytään, mitä kaipaan eniten piispana palvelemisessa, sanon ihmisille, että kaipaan Hengen voimakasta vaikutusta, jonka piispan kutsumus tuo mukanaan. Lohduttaessaan niitä, jotka ovat menettäneet läheisiään, puhuessaan uskottoman puolison kanssa kamppaileville tai kutsuessaan ihmisiä tekemään parannuksen uskollinen piispa voi saada avukseen Hengen, joka on Jumalan Henki ja ilmoituksen henki.
Eräs entinen seurakuntalainen pyysi minulta äskettäin apua muutamien henkilökohtaisten ongelmien käsittelyyn. Hän oli muuttanut uuteen seurakuntaan eikä ollut varma siitä, halusiko hän mennä uuden piispansa luo saamaan ohjausta. Kerroin hänelle saman, minkä olen kertonut monta kertaa vapauttamiseni jälkeen – että vaikka auttaisin mielelläni, minulla ei ollut enää avaimia, jotka piispalla on, ja että nuo avaimet voisivat olla ratkaisevan tärkeitä sen tuen antamiseksi, jota hän tarvitsi. Ehdotin, että hän puhuisi piispansa kanssa. Juttelin hänen kanssaan kaksi viikkoa myöhemmin, ja hän sanoi, että hän oli tavannut piispansa ja että oli kuin piispa olisi jo tiennyt, mitä hänen ongelmansa olivat ja kuinka parhaiten auttaa häntä. Vaikka piispa on tietenkin erehtyväinen, Herra innoittaa häntä, ohjaa häntä ja siunaa ihmisiä hänen sanojensa välityksellä.
5. Piispa on inhimillinen eli tekee toisinaan virheitä ja hoitaa toisinaan asioita väärin.
Ovathan piispat kuitenkin kuolevaisia. Heillä on puutteita, heikkouksia, ennakkoasenteita ja omia ongelmiaan. Henki tekee kykeneväksi miehen piispan virkaan, mutta piispa on silti ihminen, joka joutuu alttiiksi samoille ongelmille ja heikkouksille, joita me kaikki kohtaamme.
Tämän oivalluksen ei pitäisi vähentää kunnioitusta, jota osoitamme piispan kutsumusta kohtaan, eikä huomiota, jota osoitamme hänen neuvojaan kohtaan. Piispa on erittäin tietoinen heikkouksistaan ja pyrkii voittamaan ne tai ainakin pitämään ne erossa palvelemisestaan piispana. Niin paljon kuin hän yrittääkin, hän tulee aina olemaan epätäydellinen.
6. Piispasta tuntuu, ettei hän pysty koskaan tapaamaan riittävästi seurakuntalaisia tai tekemään riittävän paljon hyvää.
Joka päivä piispa miettii, ketä muuta hän voisi tai hänen olisi pitänyt auttaa sinä päivänä. Olisin niin mielelläni tavannut jokaisen jäsenen säännöllisesti, mutta hoidettavanani oli kokopäivätyö, perheeni, nuorten ohjelma ja tiettyjä seurakuntalaisia, joiden tarpeet olivat suuret. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi käydä säännöllisesti jokaisen jäsenen luona.
Siitä huolimatta piispan tehtävässäni Henki innoitti minua toisinaan menemään tapaamaan jotakuta tiettyä jäsentä, jolla oli vaikeaa. Monta kertaa nuo käynnit alkoivat siten, että he sanoivat: ”Tiesin, että tulisit.” Henki, jota tunsimme, oli usein pakahduttava, kun me kumpikin oivalsimme käynnin olevan todiste siitä, että Jumala vastaa rukouksiin.
Nautin myös aina vastaanotosta, jota sain osakseni käydessäni aktiivisten, vahvojen jäsenten luona. Nämä hyvät ihmiset tulevat kirkkoon joka viikko, palvelevat uskollisesti tehtävissä, heillä ei ole valtavia näkyviä haasteita eivätkä pappeusjohtajat yleensä käy heidän luonaan säännöllisesti. He olivat kiitollisia saadessaan hieman kahdenkeskistä aikaa piispansa kanssa. Saanen sanoa teille jokaiselle: ”Kiitos! Jatka samaan malliin! Tiedä, että piispasi rakastaa sinua ja haluaisi tavata sinua enemmän, jos pystyisi.”
7. Piispasi todella aidosti ja rehellisesti tarvitsee teitä palvelemaan toisianne.
Joka kerta kun minulle piispan tehtävässä kerrottiin, että jollakulla seurakuntalaisella oli vaikeuksia, kysyin aina: ”Ketkä ovat kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat?” Se oli yksi tapa varmistaa, että jäsenen tarpeisiin vastattaisiin sekä lyhyen että pitkän ajan kuluessa. Toimiessaan ilman seurakunnan ja vaarnan muiden jäsenten apua piispalla on rajalliset voimavarat. Tietenkin hän voi käydä – ja käykin – tapaamassa kriisitilanteessa olevia ihmisiä. Mutta kun hänellä on käytettävissään pappeuden ja Apuyhdistyksen voimavarat, hänen apunsa voi ulottua laajemmalle.
Siitä juuri palvelutyössä on kyse. Toisinaan jotkut meistä unohtavat, miksi me palvelemme toisiamme: Herra on käskenyt meidän rakastaa toisiamme (ks. Joh. 13:34). Tiedä, että piispasi käyttää palvelutyötä innoitettuna keinona olla ”enemmän läsnä” seurakuntalaisten elämässä.
8. Piispa toivoo, että voisi tehdä kaiken laumansa hyväksi.
Milloin tahansa, päivällä tai yöllä, olipa kyse pappeuden siunauksesta, harhateille joutuneen lapsen neuvomisesta tai kiiruhtamisesta onnettomuuspaikalle, hän haluaisi tehdä sen, mitä jäsen sitten tarvitseekin. Hän ei aina pysty siihen, eikä hän saata olla oikea henkilö joka tilanteessa, mutta älä pelkää pyytää apua, kun tarvitset sitä. Tiedä, että piispa on valmis palvelemaan noissa tilanteissa ja että teitä kumpaakin siunataan runsaasti, kun työskentelette yhdessä.
Minut tekee nöyräksi se pyhä tilaisuus, joka minulla oli palvella tässä hengellisessä kutsumuksessa. Palvellessani uskoni muuttui tiedoksi. En enää usko, että evankeliumi on totta. Minä tiedän, että se on totta. En enää usko, että Jumala tuntee minut. Minä tiedän, että Jumala on äärimmäisen tietoinen meistä jokaisesta, jokapäiväisestä elämästämme ja henkilökohtaisista kamppailuistamme. Lisäksi tiedän, että Hän toimii palvelijoidensa välityksellä – erityisesti niiden, joilla on pappeuden avaimia. Tiedän, että en olisi pystynyt palvelemaan piispana, ellei Jumala olisi kiinnostunut tästä työstä. Jokainen piispa pystyy palvelemaan tehtävässään siksi, että evankeliumi on totta ja Jumala rakastaa lapsiaan.