Kaikkien täytyy ottaa päällensä Isän antama nimi

Vanhin Paul B. Pieper

seitsemänkymmenen koorumista

Vapahtajan nimellä on ainutlaatuinen ja välttämätön voima. Se on ainoa nimi, jonka kautta pelastus on mahdollinen.

Muutama viikko sitten osallistuin useille kahdeksanvuotiaille lapsille järjestettyyn kastetilaisuuteen. He olivat alkaneet oppia Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Heidän Häneen kohdistuvan uskonsa siemen oli alkanut kasvaa. Ja nyt he halusivat seurata Häntä kasteen vesiin tullakseen Hänen palautetun kirkkonsa jäseniksi. Kun katselin heidän innokasta odotustaan, mietin, kuinka paljon he mahtoivatkaan ymmärtää kasteenliittonsa yhtä tärkeää osatekijää: sitoumustaan ottaa päällensä Jeesuksen Kristuksen nimi.

Alusta asti Jumala on julistanut Jeesuksen Kristuksen nimen ensisijaisuutta Hänen suunnitelmassaan meitä varten. Enkeli opetti meidän ensimmäiselle isällemme Aadamille: ”Tee siis kaikki, minkä teet, Pojan nimessä, ja tee parannus ja huuda avuksi Jumalaa Pojan nimessä ikuisesti.”¹

Mormonin kirjan profeetta, kuningas Benjamin, opetti kansalleen, ”ettei muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla”².

Herra toisti tämän totuuden profeetta Joseph Smithille: ”Katso, Jeesus Kristus on Isän antama nimi, eikä ole annettu muuta nimeä, jonka kautta ihminen voi pelastua.”³

Meidän aikanamme presidentti Dallin H. Oaks on opettanut, että ”ne, jotka osoittavat uskoa Jeesuksen Kristuksen pyhään nimeen – – [ja] solmivat liiton Hänen kanssaan – –, voivat vaatia osakseen Jeesuksen Kristuksen sovitusuhria”⁴.

Taivaallinen Isämme haluaa tehdä ehdottoman selväksi sen, että Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimi ei ole ainoastaan yksi nimi monien joukossa. Vapahtajan nimellä on ainutlaatuinen ja välttämätön voima. Se on ainoa nimi, jonka kautta pelastus on mahdollinen. Tähdentämällä tätä totuutta jokaisena taloudenhoitokautena meidän rakastava Isämme vakuuttaa kaikille lapsilleen, että on olemassa tie takaisin Hänen luokseen. Mutta se, että saatavilla on varma keino, ei tarkoita sitä, että meidän paluumme olisi automaattisesti taattu. Jumala on sanonut meille, että vaaditaan toimintaa: ”Sen tähden kaikkien ihmisten täytyy ottaa päällensä Isän antama nimi.”⁵

Jotta pääsisimme osallisiksi pelastavasta voimasta, joka tulee ainoastaan Kristuksen nimen kautta, meidän täytyy nöyrtyä Jumalan edessä, tulla särkynein sydämin ja murtunein mielin sekä tuntea halua ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi ja siten tulla kelvollisiksi – kuten kahdeksanvuotiaat ystäväni – siihen, että meidät otetaan kasteen kautta Hänen kirkkoonsa.⁶

Kaikkien, jotka vilpittömästi haluavat ottaa päällensä Vapahtajan nimen, täytyy tulla kelvollisiksi kastetoimitukseen ja vastaanottaa tämä toimitus fyysisenä todisteena Jumalalle päätöksestään.⁷ Mutta kaste on vasta alku.

Sana ottaa ei ole passiivinen. Se on toimintaa kuvaava sana, jolla on useita merkityksiä.⁸ Samalla tavoin meidän sitoutumisemme ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi edellyttää toimintaa, ja sillä on useita ulottuvuuksia.

Esimerkiksi yksi sanan ottaa merkitys on nauttia eli vastaanottaa jotakin omaan kehoon, kuten otamme kulauksen juomaa. Ottamalla päällemme Kristuksen nimen me sitoudumme ottamaan Hänen opetuksensa, Hänen luonteensa ja lopulta Hänen rakkautensa syvälle olemukseemme niin että niistä tulee osa sitä, millaisia olemme. Presidentti Russell M. Nelsonin kutsu nuorille aikuisille pyrkiä ”rukoillen ja tarmokkaasti ymmärtämään, mitä jokainen Hänen [Vapahtajan] eri nimikkeistään ja nimistään merkitsee [heille] henkilökohtaisesti”⁹ ja kestitsemään itseään Kristuksen sanoilla, joita on pyhissä kirjoituksissa, varsinkin Mormonin kirjassa¹⁰, on siksi niin tärkeä.

Toinen merkitys sanalle ottaa on ottaa vastaan joku henkilö tietyssä roolissa tai vastaanottaa eli hyväksyä jonkin ajatuksen tai periaatteen totuudellisuus. Kun otamme päällemme Kristuksen nimen, me otamme Hänet vastaan Vapahtajanamme ja jatkuvasti vastaanotamme Hänen opetuksensa oppaaksi elämäämme. Jokaisessa merkityksellisessä päätöksessä, jonka teemme, me voimme vastaanottaa Hänen evankeliuminsa totena ja elää kuuliaisina sen mukaisesti koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.

Sana ottaa voi tarkoittaa myös sitä, että asettuu jonkin nimityksen tai asian kannalle. Useimmilla meistä on kokemusta siitä, että otamme vastuuta työssä tai otamme osaa johonkin asiaan tai liikkeeseen. Kun otamme päällemme Kristuksen nimen, me otamme harteillemme tosi opetuslapseuteen liittyvät vastuut, puolustamme Hänen asiaansa ja olemme Hänen todistajinaan kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienemmekin¹¹. Presidentti Nelson on kutsunut ”jokaisen nuoren naisen ja jokaisen nuoren miehen – – värväytymään Herran nuorisopataljoonaan ja auttamaan Israelin kokoamisessa”¹². Ja me kaikki otamme kiitollisina osaa profeetalliseen kutsuun tunnustaa Vapahtajan palautetun kirkon nimeä, kuten Hän on sen itse ilmoittanut: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.¹³

Kun otamme Vapahtajan nimen päällemme, meidän täytyy ymmärtää, että Kristuksen asia ja Hänen kirkkonsa ovat yksi ja sama. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Samalla tavoin meidän henkilökohtainen opetuslapseutemme Vapahtajaa kohtaan ja aktiivinen jäsenyytemme Hänen kirkossaan ovat myös erottamattomia. Jos sitoutumisemme toiseen horjuu, niin sitoutumisemme toiseenkin heikkenee – yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää.

Jotkut ovat haluttomia ottamaan omakseen Jeesuksen Kristuksen nimeä ja Hänen asiaansa, koska he pitävät sitä kohtuuttoman ahtaana, rajoittavana ja kahlehtivana. Todellisuudessa Kristuksen nimen ottaminen päällemme on sekä vapauttavaa että avartavaa. Se herättää halun, jota tunsimme, kun hyväksyimme Jumalan suunnitelman osoittamalla uskoa Vapahtajaan. Kun tämä halu on elävänä sydämessämme, me voimme löytää Jumalan meille antamien lahjojen ja kykyjen todellisen tarkoituksen, kokea Hänen voimaannuttavaa rakkauttaan ja tuntea entistä suurempaa huolta muiden hyvinvoinnista. Kun otamme päällemme Vapahtajan nimen, me todellakin tartumme kaikkeen hyvään ja meistä tulee Hänen kaltaisiaan.¹⁴

On tärkeää muistaa, että Vapahtajan nimen ottaminen päällemme on liitonalainen sitoumus – alkaen siitä liitosta, jonka teemme kasteessa. Presidentti Nelson on opettanut: ”[Meidän sitoumuksemme] seurata Vapahtajaa tekemällä Hänen kanssaan liittoja ja sitten pitämällä ne liitot avaa mahdollisuuden jokaiseen hengelliseen siunaukseen ja etuoikeuteen, joka on – – saatavilla.”¹⁵ Yksi Vapahtajan nimen kasteessa päällemme ottamisen taivaallisia etuoikeuksia on sen suoma pääsy seuraavaan toimitukseen liittopolulla – meidän konfirmointiimme. Kun kysyin yhdeltä kahdeksanvuotiaista ystävistäni, mitä Kristuksen nimen ottaminen merkitsee hänelle, hän vastasi yksinkertaisesti: ”Se tarkoittaa, että minulla voi olla Pyhä Henki.” Hän oli oikeassa.

Pyhän Hengen lahja saadaan konfirmoinnin kautta sen jälkeen kun olemme saaneet kastetoimituksen. Tämä lahja on oikeus ja mahdollisuus saada Pyhä Henki jatkuvaksi kumppaniksi. Jos kuuntelemme ja noudatamme Hänen hiljaista, vienoa ääntään, niin Hän pitää meidät liittopolulla, jolle astuimme kasteen kautta, Hän varoittaa meitä, kun tunnemme kiusausta poiketa siltä, ja kannustaa meitä parannukseen ja tekemään muutoksia tarpeen mukaan. Kasteen jälkeen me keskitymme pitämään Pyhän Hengen aina luonamme, jotta voimme jatkaa edistymistä liittopolulla. Pyhä Henki voi olla meidän kanssamme vain siinä määrin kuin pidämme elämämme puhtaana ja vapaana synnistä.

Tästä syystä Herra on järjestänyt meille keinon uudistaa jatkuvasti kasteemme puhdistava vaikutus erään toisen toimituksen kautta – sakramentin. Me voimme joka viikko todistaa, että olemme jälleen halukkaita ottamaan Pojan nimen päällemme¹⁶ ottamalla Herran lihan ja veren vertauskuvat käteemme – leivän ja veden – ja ottamalla ne osaksi sieluamme. Vapahtaja puolestaan suorittaa puhdistavan ihmeensä jälleen kerran ja tekee meidät kelvollisiksi saamaan Pyhän Hengen jatkuvan vaikutuksen. Eikö tämä ole osoitus siitä äärettömästä armosta, jota on ainoastaan Jeesuksen Kristuksen nimessä? Aivan kuten otamme Hänen nimensä päällemme, samoin Hän ottaa meidän syntimme ja murheemme päällensä, ja kuitenkin Hänen armon käsivartensa on yhä ojennettuna¹⁷ ja Hän ympäröi meidät rakkautensa käsivarsilla¹⁸.

Sakramentti on viikoittainen muistuttaja siitä, että Jeesuksen Kristuksen nimen ottaminen päällemme on elävä ja jatkuva sitoumus, ei yksittäinen tapahtuma, joka tapahtuu vain kerran kastepäivänämme.¹⁹ Voimme jatkuvasti ja toistuvasti kokea tätä: ”Oi, pyhä uhri suuri! Ken ymmärtäisikään, Kun anteeks synnit saamme, Ja leivän, maljan tään.”²⁰ Ei siis ole yllättävää, että milloin vain Jumalan lapset ymmärtävät niitä voimallisia, hengellisiä siunauksia, joita voi tulla, kun ottaa päällensä Kristuksen nimen, he tuntevat aina iloa ja heillä on aina halu solmia liitto Jumalansa kanssa.²¹

Kun seuraamme tätä jumalallisesti suunniteltua liittopolkua, meidän sitoutumisemme ja pyrkimyksemme ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi antavat meille voimaa pitää Hänen nimensä aina sydämiimme kirjoitettuna.²² Rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme sekä tunnemme halua palvella heitä. Pidämme Hänen käskynsä ja kaipaamme päästä lähemmäksi Häntä solmimalla lisää liittoja Hänen kanssaan. Ja kun huomaamme olevamme heikkoja ja kyvyttömiä toimimaan vanhurskaiden halujemme mukaisesti, me pyydämme voimaa, jota tulee ainoastaan Hänen nimensä kautta, ja Hän tulee meidän avuksemme. Kun kestämme uskollisina, päivä on tuleva, jolloin näemme Hänet ja olemme Hänen kanssaan ja huomaamme, että meistä on tullut Hänen kaltaisiaan ja siten kelvollisia palaamaan Isän luo.

Sillä Vapahtajan lupaus on varma: ne, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen nimeen ja palvelevat Isää Hänen nimessään ja kestävät uskossa Hänen nimeensä loppuun asti²³, pelastetaan Jumalan valtakuntaan. Teidän kanssanne riemuitsen siitä, että nämä verrattomat siunaukset tulevat mahdollisiksi, kun otamme päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen. Hänestä ja Hänen nimessään todistan. Aamen.