Paimeneksi tuleminen
Bonnie H. Cordon
Nuorten Naisten ylijohtaja
Toivon, että ne, joita palvelette, näkevät teissä ystävän ja ymmärtävät, että teissä heillä on puolustaja ja uskottu.
Vuosi sitten eräs Chilessä tapaamani Alkeisyhdistyksen lapsi toi hymyn huulilleni. ”Hei”, poika sanoi, ”minä olen David. Puhutko minusta yleiskonferenssissa?”
Olen hiljaisina hetkinä pohtinut tätä Davidin odottamatonta tervehdystä. Me kaikki haluamme, että meidät huomataan. Me haluamme, että meillä on merkitystä, että meidät muistetaan ja meitä rakastetaan.
Sisaret ja veljet, jokainen teistä on tärkeä. Vaikka teistä ei puhuttaisikaan yleiskonferenssissa, Vapahtaja tuntee teidät ja rakastaa teitä. Jos mietitte, onko se totta, teidän tarvitsee vain ajatella sitä, että Hän on ”piirtänyt sinut [kättensä] kämmeniin”1.
Koska tiedämme, että Vapahtaja rakastaa meitä, saatamme silloin miettiä, kuinka voimme parhaiten osoittaa, että me rakastamme Häntä.
Vapahtaja kysyi Pietarilta: ”Rakastatko sinä minua?”
”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun karitsoitani.”
Kun Pietarille esitettiin toisen ja kolmannenkin kerran tämä kysymys: ”Rakastatko minua?”, se murehdutti häntä, mutta hän vakuutti rakkauttaan: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.”2
Eikö Pietari ollut jo osoittanut olevansa Kristuksen rakastava seuraaja? Heidän ensimmäisen kohtaamisensa jälkeen järven rannalla Pietari jätti ”heti” kalaverkkonsa seuratakseen Vapahtajaa.3 Pietarista tuli todellinen ihmisten kalastaja. Hän seurasi Vapahtajaa Vapahtajan palvelutyön ajan ja auttoi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettamisessa muille.
Mutta nyt ylösnoussut Herra tiesi, ettei Hän olisi enää Pietarin vierellä näyttämässä Pietarille, kuinka ja milloin tämän tuli palvella. Vapahtajan ollessa poissa Pietarin pitäisi etsiä johdatusta Hengeltä, saada itse ilmoitusta ja sitten osoittaa rohkeutta ja uskoa toimia. Vapahtaja keskittyi lampaisiinsa ja halusi Pietarin tekevän, mitä Hän tekisi, jos Hän olisi paikalla. Hän pyysi Pietaria tulemaan paimeneksi.
Viime huhtikuussa presidentti Russell M. Nelson esitti meille samankaltaisen kutsun ruokkia Isämme lampaita pyhemmällä tavalla ja tehdä niin palvelutyön avulla.4
Ottaaksemme tämän kutsun tehokkaasti vastaan meidän täytyy omaksua paimenen sydän ja ymmärtää Herran lampaiden tarpeet. Kuinka meistä siis tulee sellaisia paimenia, jollaisiksi Herra haluaa meidän tulevan?
Kuten kaikissa kysymyksissä, me voimme katsoa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen – hyvään paimeneen. Vapahtajan lampaat olivat tiedossa ja ne oli laskettu, niistä huolehdittiin ja ne oli koottu Jumalan laumaan.
Tiedossa ja laskettuja
Kun pyrimme noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä, meidän täytyy ensiksi tietää ja laskea Hänen lampaansa. Meille on annettu toimeksianto huolehtia tietyistä yksilöistä ja perheistä, jotta olemme varmoja siitä, että kaikki Herran laumaan kuuluvat on laskettu eikä ketään ole unohdettu. Laskemisessa ei kuitenkaan ole todellisuudessa kyse numeroista vaan sen varmistamisesta, että jokainen henkilö tuntee Vapahtajan rakkautta jonkun sellaisen välityksellä, joka palvelee Herran puolesta. Tällä tavalla kaikki voivat huomata, että rakastava taivaallinen Isä tuntee heidät.
Tapasin hiljattain erään nuoren naisen, joka on saanut toimeksiannon palvella lähes viisi kertaa itseään vanhempaa sisarta. Yhdessä he ovat löytäneet yhteisen rakkauden musiikkiin. Kun tämä nuori nainen käy tämän sisaren luona, he laulavat yhdessä lauluja ja he kertovat lempilauluistaan. Näin he luovat ystävyyssuhdetta, joka siunaa heidän kummankin elämää.
Toivon, että ne, joita palvelette, näkevät teissä ystävän ja ymmärtävät, että teissä heillä on puolustaja ja uskottu – joku, joka on tietoinen heidän olosuhteistaan ja tukee heitä heidän toiveissaan ja pyrkimyksissään.
Sain jokin aika sitten toimeksiannon palvella erästä sisarta, jota toverini ja minä emme tunteneet hyvin. Kun neuvottelin Jessin, 16-vuotiaan palvelutyötoverini kanssa, hän ehdotti viisaasti: ”Meidän pitää tutustua häneen.”
Päätimme heti, että selfie ja esittelytekstiviesti olivat paikallaan. Minä pitelin puhelinta, ja Jess painoi painiketta kuvan ottamiseksi. Ensimmäinen palvelutyötilaisuutemme oli yhteinen ponnistus.
Ensimmäisellä käynnillämme kysyimme sisareltamme, oliko jotakin, mitä voisimme sisällyttää rukouksiimme hänen puolestaan. Hän kertoi arkaluonteisesta henkilökohtaisesta haasteesta ja sanoi, että hän olisi hyvin iloinen rukouksistamme. Hänen rehellisyytensä ja luottamuksensa meihin muodostivat heti rakkauden siteen. Mikä suloinen etuoikeus minulla onkaan muistaa häntä päivittäisissä rukouksissani.
Kun rukoilette, tunnette Jeesuksen Kristuksen rakkauden niitä ihmisiä kohtaan, joita palvelette. Kertokaa tuosta rakkaudesta heille. Onko olemassa parempaa tapaa ruokkia Hänen lampaitaan kuin auttaa heitä tuntemaan Hänen rakkautensa – teidän kauttanne?
Huolenpito
Toinen tapa omaksua paimenen sydän on huolehtia Hänen lampaistaan. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet voimme muuttaa, kunnostaa, korjata ja uudistaa lähes mitä tahansa. Olemme nopeita vastaamaan tarpeeseen ojentamalla auttavan käden tai lautasellisen pikkuleipiä. Mutta onko jotakin enemmän?
Tietävätkö lampaamme, että me huolehdimme heistä rakkaudella ja ryhdymme toimeen auttaaksemme?
Luvussa Matt. 25 sanotaan:
”’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten – –.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. – –’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme?’”5
Veljet ja sisaret, avainsana on näimme. Vanhurskaat näkivät apua tarvitsevat, koska he pitivät silmällä ja huomasivat. Mekin voimme olla silmä tarkkana ja auttaa ja lohduttaa, juhlistaa ja jopa unelmoida. Kun toimimme, mekin voimme saada vahvistukseksemme Matteuksen evankeliumin lupauksen: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä – –, sen te olette tehneet minulle.”6
Eräs ystävä – kutsumme häntä Johniksi – kertoi, mitä voi tapahtua, kun näemme toisen ihmisen vähemmän näkyvän tarpeen: ”Eräs sisar seurakunnassamme yritti itsemurhaa. Kahden kuukauden kuluttua sain tietää, ettei yksikään koorumissamme ollut puhunut hänen aviomiehensä kanssa tästä traumaattisesta kokemuksesta. Surullista on, etten minäkään ollut toiminut. Viimein pyysin aviomiehen lounaalle. Hän oli ujo mies, usein varautunut. Ja silti kun sanoin: ’Vaimosi yritti itsemurhaa. Se on varmasti ollut sinulle musertavaa. Haluatko puhua siitä?’ hän itki avoimesti. Kävimme tunteikkaan ja syvällisen keskustelun ja muutamassa minuutissa saavutimme merkittävän läheisyyden ja luottamuksen.”
John lisäsi: ”Taipumuksenamme taitaa olla vain viedä suklaaleivoksia eikä niinkään ottaa selville, kuinka lähestyä tilannetta rehellisesti ja rakastaen.”7
Lampaamme saattavat olla tuskissaan, eksyksissä tai jopa tieten tahtoen harhateillä. Heidän paimenenaan me voimme olla ensimmäisiä, jotka näkevät heidän tarpeensa. Me voimme kuunnella ja rakastaa arvostelematta sekä tuoda toivoa ja apua Pyhän Hengen ymmärrystä antavan johdatuksen avulla.
Sisaret ja veljet, maailmassa on enemmän toivoa ja iloa niiden innoitettujen, ystävällisten tekojen ansiosta, joita te teette. Kun etsitte Herran johdatusta siihen, kuinka välittää Hänen rakkauttaan ja nähdä niiden tarpeet, joita palvelette, silmänne avautuvat. Pyhä palvelutyötoimeksiantonne antaa teille jumalallisen oikeuden saada innoitusta. Te voitte tavoitella tuota innoitusta luottavaisina.
Koottuina Jumalan laumaan
Kolmanneksi – haluamme, että lampaamme kootaan Jumalan laumaan. Niin tehdäksemme meidän täytyy ottaa huomioon, missä kohtaa lampaamme ovat liittopolulla, ja olla halukkaita kulkemaan heidän kanssaan heidän uskonmatkallaan. Pyhä etuoikeutemme on oppia tuntemaan heidän sydämensä ja johdattaa heitä heidän Vapahtajansa luo.
Sisar Josivinilla Fidžissä oli vaikeuksia nähdä eteensä liittopolulla – kirjaimellisesti. Josivinin ystävä näki, että tämän oli hankala nähdä pyhien kirjoitusten teksti riittävän hyvin lukeakseen niitä. Hän hankki Josivinille uudet lukulasit ja kirkkaankeltaisen kynän, jolla korostaa Mormonin kirjasta jokainen maininta Jeesuksesta Kristuksesta. Se, mikä alkoi yksinkertaisena toiveena palvella ja auttaa pyhien kirjoitusten tutkimisessa, on johtanut siihen, että Josivini kävi temppelissä ensimmäistä kertaa 28 vuotta kasteensa jälkeen.
Ovatpa lampaamme vahvoja tai heikkoja, iloisia tai ahdistuneita, me voimme varmistua siitä, ettei kukaan kulje yksin. Me voimme rakastaa heitä, missä he sitten ovatkin hengellisesti, ja tarjota tukea ja rohkaisua seuraavaan askeleeseen eteenpäin. Kun rukoilemme ja pyrimme ymmärtämään heidän sydäntään, todistan, että taivaallinen Isä ohjaa meitä ja Hänen Henkensä on kanssamme. Meillä on tilaisuus olla enkeleinä heidän ympärillään, kun Hän käy heidän edellään.8
Herra kutsuu meitä ruokkimaan Hänen lampaitaan, hoivaamaan Hänen laumojaan kuten Hän tekisi. Hän kehottaa meitä olemaan paimenia jokaisessa kansassa, jokaisessa maassa. (Ja kyllä, vanhin Uchtdorf, me rakastamme saksalaisia paimenia saksanpaimenkoirineen ja tarvitsemme heitä.) Ja Herra haluaa nuortensa liittyvän mukaan.
Nuoremme voivat olla joitakin vahvimmista paimenista. He ovat, kuten presidentti Russell M. Nelson sanoi, ”parhaita, mitä Herra on ikinä lähettänyt tähän maailmaan”. He ovat jaloja henkiä, ”parhaita pelaajiamme”, jotka seuraavat Vapahtajaa.9 Voitteko kuvitella voiman, jonka sellaiset paimenet tuovat pitäessään huolta Hänen lampaistaan? Palvelemalla rinnakkain näiden nuorten kanssa me näemme ihmeitä.
Nuoret naiset ja nuoret miehet, me tarvitsemme teitä! Ellei teillä ole palvelutyötoimeksiantoa, puhukaa Apuyhdistyksen tai vanhinten koorumin johtajanne kanssa. He riemuitsevat halukkuudestanne varmistaa, että Hänen lampaansa ovat tiedossa ja ne lasketaan, että näistä lampaista huolehditaan ja ne kootaan Jumalan laumaan.
Kun päivä tulee, jolloin me polvistumme rakkaan Vapahtajamme jalkojen juureen ravittuamme Hänen laumaansa, niin rukoilen, että voimme vastata kuten Pietari: ”Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.”10 Näitä Sinun lampaitasi rakastetaan, he ovat turvassa ja he ovat kotona. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.