Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kuinka tiedän, että profeetta on Jumalan kutsuma ja johtama
Todistukseni elävistä profeetoista muuttui, kun apostoli vieraili Haitissa.
Kirjoittaja asuu Haitissa.
Vartuin kirkon jäsenenä, ja olen aina pyrkinyt tietämään totuuden ja pysymään vahvana todistuksessani. Muistan, kun eräänä torstaiaamuna seminaarissa opettajamme kertoi meille profeetoista ja apostoleista. Hän sanoi jotakin, mikä painui mieleeni: ”Presidentti Thomas Spencer Monson [joka oli silloin profeetta] on Jumalan profeetta. Se, joka haluaa tietää, onko tämä totta, voi rukoilla vilpittömästi löytääkseen vastauksen.” Hänen sanansa koskettivat minua syvästi.
Kun palasin kotiin sinä päivänä, polvistuin ja pyysin taivaallista Isää kertomaan minulle, onko Hän kutsunut presidentti Monsonin profeetaksi. Sillä hetkellä tunsin suurenmoisen, suloisen ja aivan selittämättömän ilon valtaavan minut. Siitä päivästä lähtien olen tiennyt, että tuntemani lämpö oli lähtöisin Jumalalta, ja se on vahvistanut uskoni profeettaan. Rakkauteni kasvoi niin, että ymmärsin tarvitsevani profeetan johdatusta elämääni. En pärjännyt ilman sitä. Halusin aina kuunnella hänen sanojaan yleiskonferenssissa ja toimia niiden mukaisesti. Kun joitakin vuosia myöhemmin kuulin presidentti Monsonin kuolemasta, olin hyvin surullinen, sillä rakkauteni häntä kohtaan oli syvää.
Kun presidentti Russell M. Nelson hyväksyttiin uudeksi profeetaksi, mietin, miten voisin koskaan rakastaa häntä yhtä syvästi kuin presidentti Monsonia. Taivaallinen Isä kuitenkin tiesi sydämeni toiveen: että halusin kyetä rakastamaan yhtä paljon jokaista miestä, jonka Hän kutsuu johtamaan kirkkoaan. Uskon, että Hän tahtoi minun saavan edelleen kokemuksia, jotka mahdollistaisivat toiveeni toteutumisen.
Pian kutsutuksi tultuaan presidentti Nelson lähetti vanhin Dale G. Renlundin kahdentoista apostolin koorumista tapaamaan Haitin nuoria. Ajatus hänen näkemisestään ilahdutti minua. Halusin tietää varmasti, oliko hän todella Jumalan kutsuma.
Totuuden löytäminen
Pitkään matkattuani saavuin maani pääkaupunkiin ja pääsin istumaan tilaan, jossa vanhin Renlundin oli määrä tavata meidät. Kun hän astui huoneeseen, rintani täyttyi lämmöstä. Hän aloitti kertomalla, että presidentti Russell M. Nelson oli lähettänyt hänet tälle vierailulle. Silloin tiesin Jumalan ymmärtävän, että meidän täytyi saada kokea uuden profeetan rakkaus ja tuki. Siksi Hän antoi meille mahdollisuuden siihen.
Kun vanhin Renlund pyysi vapaaehtoista lukemaan Mormonin kirjan johdannon ryhmälle, tunsin Hengen hyvin vahvasti ja nousin seisomaan edes tajuamatta, mitä tein. Kävelin korokkeelle ja asetuin lukemaan apostolin viereen. Sydämeni alkoi heti pamppailla tiuhaan, enkä osaa edes pukea sanoiksi tuntemaani Hengen voimaa. Tuntui kuin Jumala olisi ollut läsnä huoneessa. Kokemus oli uskomaton. Sillä hetkellä kaikki kysymykseni ja epäilykseni kaikkosivat. Tiesin, että vanhin Renlund todella on Jumalan kutsuma apostoli. Tunsin suurta rakkautta häntä kohtaan – ja samoin profeettaa kohtaan, joka oli lähettänyt hänet puhumaan meille.
Taivaallinen Isä rakastaa meitä niin paljon, että Hän ilmaisee itsensä ja johdatuksensa suurenmoisten johtajiensa kautta. Todistan, että profeetat ja apostolit ovat Jumalan kutsumia, että presidentti Nelson seuraa Jumalan neuvoja ja ilmoitusta ja että hän johdattaa meitä aina oikeaa polkua pitkin. Evankeliumin palauttamisen työ alkoi Joseph Smithistä, ja se jatkuu yhä nykypäivänä. Kun noudatamme profeettojemme neuvoja parhaamme mukaan ja kerromme totuudesta muille, mekin voimme osallistua jatkuvaan palautuksen työhön.